Colorado Avalanche on osoittanut viime kierroksilla potentiaaliaan. Se on sanalla sanoen korkea. Pelaaminen on kerrassaan fantastista.

Avalanche on läntisen divisioonan toisena tällä hetkellä. Alkukaudella loukkaantumisista kärsinyt joukkue on saanut rivinsä kasaan ja tulos on ollut vahva, peliesitykset jopa hämmentäviä.

Avalanche on hyvä osoitus siitä, kun joukkueellinen moderneja pelaajatyyppejä saadan pelaamaan koordinoidusti yhteen. 2020-luvun jääkiekko huokuu Coloradosta.

Vauhtia ja pitkiä hyökkäyksiä

Mitä erityistä Coloradossa sitten on?

Ei välttämättä yhtä yksittäistä asiaa, vaan yhdistelmä korkeaa intensiteettiä, tempoa ja pelinopeutta. Muutama perusperiaate on hyvä avata.

Colorado pyrkii ylittämään keskialueen vauhdilla kiekon kanssa. Edetään puhtaasti, rytmitetään hyvin, käytetään laitoja hyödyksi. Vauhtiero on avainsana. Nathan MacKinnon on tämän ruumiillistuma. Ja olennaista on nimenomaan se, että kiekollisen pelaajan luistelunopeus on viritetty äärimmilleen. Siitä seuraa jättöjä, kaistojen leikkauksia ja vaikeasti puolustettavia suoria hyökkäyksiä.

Toisekseen Colorado hyödyntää taitavasti isoa hyökkäysaluetta ja tilaa, joka syntyy siniviivalle. Hyökkäysalueen pelissä tulee korkealla intensiteetillä rotaatioita ja jättöjä.

Se osoittaa, mihin jääkiekko on siniviivojen siirtämisen myötä menossa: kahden alueen peliksi. Kun Coloradon kaltainen taitava joukkue liikuttaa kiekkoa nopeasti ja pelaa kiekkoa liikkeeseen, hyökkäysalueen pelit kestävät minuuttitolkulla.

Kolmanneksi on tinkimätön toiminta transitiotilanteissa. Kun Colorado menettää hyökkäysalueella kiekon, se antaa välittömän jatkopaineen, estää vastahyökkäyksen tai kiekkokontrollin ja parhaimmillaan riistää kiekon takaisin. Jos vastustaja siirtää kiekon keskialueelle, Colorado kääntää sen välittömästi takaisin hyökkäysalueelleen.

Kun tätä myllyä jauhetaan vaihtokierros toisensa perään, eikä toteutuksen taso tipahda edes alemmissa ketjuissa, vastustajat joutuvat lähinnä puolustamaan keskustaa ja toivomaan irtopaloja.

Nopeat käännökset

Avalanchen puolustus on erinomainen. Cale Makar on NHL:n eliittipuolustaja. Devon Toews oli oiva haku New York Islandersista. Sitten on nuoret Bowen Byram ja Samuel Girard.

Puolustajat pystyvät pelaamaan kiekolla, liikkumaan monipuolisesti, tukemaan hyökkäyksiä ja pomppimaan siniviivalta hyökkäysalueella.

Hyökkääjien osalta esiin nousee muutama asia. Ensimmäinen on hyökkääjien kyky ja taito kääntyä kiekon kanssa hyökkäysalueella ja käännöksellä irrottaa puolustava pelaaja itsestä, voittaa yksi vastaan yksi -tilanne. Tähän kykenee hyökkääjä toisensa perään. Tällä osa-alueella esimerkiksi Mikko Rantanen näyttäisi ottaneen vielä askeleen eteenpäin.

Suunnanmuutoskyky näkyy myös keskialueen ylityksissä: hyökkääjät pystyvät muuttamaan kovassa vauhdissa kiekon kanssa suuntaa, jos vastustaja tulee eteen – eikä joudu tyytymään siirtokiekkoon. Näin hyökkäyssinisen yli päästään kiekon kanssa.

Huomionarvoista on hyökkääjien vimmattu tahto ajaa kohti keskustaa. Yhdellekään pelaajalle ei sallita pysymistä mukavuusalueella vastustajan viisikon ulkopuolella. Sekä kiekollisena että kiekottomana on pyrittävä ajamaan sisään ja luomaan uhkaa nimenomaan vastustajan viisikon sisään.

Kyse on loppuviimein yksinkertaisista asioista ja niiden erinomaisesta toteuttamisesta. Ja kun niitä toteuttaa liuta huippupelaajia taidokkaasti yhteen, jälki on näyttävää.

Alla oleva video tiivistää osaltaan Coloradon ydinfundamentit: maalinedustan uhkaaminen, rotaatiot, pelinteko siniviivalla ja tinkimätön jatkopaine.

You’re gonna want to see this whole play.

Full line effort here. #GoAvsGo pic.twitter.com/oXQ58pvEPd

— x – Colorado Avalanche (@Avalanche) March 17, 2021

 

Tilaa Elmo  edulliseen  tarjoushintaan 

6 kk 49 e . Voit ostaa uusimman

Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteeltä kautta maan tai

digi-irtonumerona Lehtiluukusta