Englanti avasi EM-turnauksensa Lontoossa Kroatiaa vastaan. Ottelu päättyi Englannin 1–0-voittoon. Raheem Sterling teki ottelun voittomaalin 57. peliminuutilla.

Mihin ottelu ratkesi?

Molemmilla joukkueilla oli tapa, miten he halusivat pallon kanssa pelata.

Kroatia halusi hallita keskikaistaa. Tässä Luka Modrić oli avainpelaaja: hänen kykyään rytmittää peliä ahtaassa tilassa keskikaistalla oli Kroatian tärkein työkalu. Kroatia toi Modrićin ympärille paljon pelaajia, ja pyrki keskikaistan kautta luomaan etenemismahdollisuuksia.

Englanti lähestyi asiaa hieman eri perspektiivistä. Se eteni paljon laitapuolustajien, keskikenttien ja laitahyökkääjien kautta sisä- ja laitakaistoilla. Esimerkiksi keskikenttäpelaaja Mason Mount tuli tuplaamaan vasenta laitaa Sterlingin kanssa. Ja vasenta laitaa Englanti suosi etenemisessään.

Ero joukkueiden välillä kulminoitui yhteen pelaajaan: Harry Kaneen. Kroatialta puuttui Kanen kaltainen hyökkääjä. Ja Englanti osasi ja tiesi, miten he Kanea voivat hyödyntää.

Englannille Kanen vaikutus oli merkittävä. Hän ei itse päässyt juuri maalipaikoille, mutta hänen toimintansa kautta Englanti loi maalipaikkoja.

Ehkä selkein mekanismi Englannin hyökkäyspelaamisessa oli se, että Kane irrotti omalla liikkeellään yhden tai jopa molemmat topparit, ja Sterling ja Phil Foden hyökkäsivät syntyneeseen tilaan.

Englannin voittomaali perustui nimenomaan tähän.

Mitä ottelu kertoi Englannista ja Kroatiasta?

Englanti oli kelvollinen. Sen viisi ylintä pelaajaa tekivät paljon vastaliikkeitä ja rotaatioita. Pelaajat liikkuivat aika isollakin säteellä. Mutta pelaaminen näytti enemmän hyvien pelaajien tilannekohtaiselta, rakenteen tuottamalta improvisaatiolta kuin hiotuilta automaatioilta.

Hyviä pelaajia Englannilla on, ja kun tuontasoiset pelaajat toimivat jonkinlaisella yhteiskoordinaatiolla, Englanti sen maalin tekee kyllä. Mutta pystyykö se enempään?

On oletettavaa, että tulevat vastustajat joutuvat huomioimaan Kanen erityisellä tavalla. Ja sen, miten Kane yrittää luoda tilaa toppareiden selän taakse. Jos Englannilta syödään jatkossa se mekanismi, kysymys on sen jälkeen, miten Englanti kykenee yhä luomaan maalintekotilanteita. 

Kroatia oli vaisu. Se loi maaliodottamaa ainoastaan 0,35 maalin verran, vaikka kontrolloi palloa yhtä paljon kuin Englanti. Liian usein joukkueelta puuttuivat pelaajat linjojen välistä. Eli kolme keskikenttää Modrićin johdolla pelasivat paljon pelintekoalueella, liian vähän keskikenttä- ja puolustuslinjan välissä.

Ja vaikka siellä olisi ollut pelaaja, raaka toiminnan tehokkuus puuttui, että pelaajaa olisi voitu etenemisessä hyödyntää.