Jukka Jalonen solmi Jääkiekkoliiton kanssa jatkosopimuksen ja jatkaa Leijonien päävalmentajana kevääseen 2023 saakka. Sopimusta on mahdollista jatkaa vielä vuodella molemminpuolisella optiolla. Samuel, oliko päätös oikea?

Ensimmäinen ajatus on se, että miksi ihmeessä pitäisi korjata jotain mikä ei ole rikki? Siispä Jalosen jatko on Leijonien kannalta hyvä uutinen. Kyseessä on Suomen historian menestynein maajoukkuevalmentaja, joten jos Jalonen halusi jatkaa, on nähdäkseni melko selvää, että Jalosen kanssa on silloin syytä jatkaa. Se on näillä näkymin kaikkien etu. Jalonen on osoittanut, että vaikka menestysreseptissä on paljon tuttua ja vanhaa, hän kykenee myös uudistumaan ja pysymään ajan hermolla pelitavallisesti. Hän pystyy pelitavallisesti pitämään joukkueensa ottelusta toiseen voiton syrjässä kiinni, vaikka materiaali olisi osittain metritavaraa. Sellaisesta päävalmentajasta kannattaakin pitää kiinni.

Jalosella on sopimuksessaan NHL-pykälä. Mutta onko jatkosopimus osoitus siitä, että esimerkiksi Columbus Blue Jacketsin valmennustiimiin Jalonen ei ole nyt lähdössä tai tällä haavaa minnekään muuallekaan NHL:ssä?

Siltä se nyt näyttää. Tässä ei ole tarve kommentoida enempää Columbuksen ratkaisua palkata päävalmentajakseen Brad Larsen, mutta kun kuuntelin uuden päävalmentajan puhetta – ei siellä puhuttu mistään jääkiekkovalmennuksen sisältöasioista. Larsenin puolustukseksi, ei häneltä niistä juuri kysyttykään. Pikemminkin tapetilla oli tarinankerronnalliset asiat. Ja puhuttiin lähinnä jostain epämääräisistä teeseistä kuten ”fire” ja ”passion”, mutta jäi kuulematta, millä keinoin NHL-tasolla keltanokkapäävalmentaja Larsen meinaa kilpailuedun joukkueelle saavuttaa. Jalosesta Columbus olisi saanut erinomaisen lisän valmennustiimiin, mutta ehkäpä kotikisat ja olympialaiset ovat asioita, jotka eivät saa Jalosta lähtemään apuvalmentajaksi, jos sellainen paikka Jarmo Kekäläisen suunnalta aidosti koskaan oli edes tarjolla. Emme me tiedä.

Jalosen huulet ovat pysyneet kysyttäessäkin sinetöitynä sen suhteen, että oliko hän koskaan esimerkiksi haastattelussa Columbuksen suuntaan. Olisihan se ainakin täältä Suomesta päin katsottuna melko erikoista, että joku Larsen tai Rick Tocchet olivat raporttien mukaan Columbuksen työhaastattelussa, mutta Jalonen ei olisi ollut. Ehkä oli, ehkä ei. Mutta tällä haavaa NHL-kortti ensi kauden suhteen lienee katsottu. Ja se kortti jää näillä näkymin nyt pakkaan.

Se ei taida olla Leijonien kannalta huono asia?

Jos Jalonen olisi nyt jouduttu vaihtamaan toiseen päävalmentajaan ja uusi päävalmentaja olisi aloittanut kotikisoilla ja olympialaisilla ja vielä menestyneen Jalosen jälkeen, olisihan se ollut haastavin mahdollinen tilanne.

Onko Jalosen NHL-ikkuna sulkeutunut?

Sitähän ei kukaan tiedä, mutta selvää on, että 58-vuotias Jalonen ei ole enää mikään nuori mies, joskaan ei valmentajaksi missään nimessä mikään vanhuskaan. NHL:ssä myös saattaa painaa erikoisetkin seikat. Merkittävä pelaajaura NHL:ssä saattaa avata ovia enemmän kuin menestys arvokisoissa. Jalosen näytöt ovat kovia, mutta eivät nekään näytöt ole kuin korkeintaan raottanut ovea NHL:n suuntaan – jos sitäkään. Ei tietenkään tiedetä, miten Jalonen adaptoituisi NHL-kulttuuriin tai onnistuisiko hän osin muuttamaan sitä. Kysymys on haasteellinen. Mutta selvää on, että olisi hänellä myös jotain sellaista sisällöllistä tarjottavaa, mitä monella ei olisi. Mutta tämä nyt on tällainen ikuisuusaihe, jolla tässä vatvomalla ei viisastu. Ehkä 5-10 vuoden päästä NHL-maailma näyttää valmentajien osalta erilaiselta, mutta vielä se ei näytä.

Jalonen on hoitanut tehtäviä myös huippu-urheilujohtajana Antti Pennasen ja Kimmo Oikarisen kanssa. Nuo tehtävät ilmeisesti jatkuvat?

Näin olen kuullut. Olen ollut skeptinen, että miten tuo työ hoituu Jalosella ja Antti Pennasella maajoukkuevalmennustehtävien lomassa, mutta tällä hetkellä sen suuntaan kuuluu paljon positiivisia asioita. Nuorten sarjajärjestelmät ovat kokemassa merkittäviä muutoksia ja kilpailullisuus on palaamassa nuorten sarjoihin. Mandaattipaikat ovat poistumassa ja karsinnat ovat palaamassa. Se on jo päätöksenä aivan ensiarvoisen kova juttu, josta hattuni nousee päästä. Kyse on erittäin merkittävästä ja tärkeästä suomalaisesta jääkiekkopäätöksestä.

Lisäksi peli- ja harjoitteluanalytiikkaa on kaikessa hiljaisuudessa kehitetty aivan uudelle tasolle ja Jääkiekkoliitossa viedään nyt digiloikkaa isosti eteenpäin. Nyt ei puhuta mistään höpöhöpötilastoista, joita jossain tv-lähetyksissä esitellään, vaan konkreettisista apuvälineistä suomalaisen jääkiekon käyttöön – jos taso on niin kova kuin korvaani on kerrottu. Jääkiekko on ollut esimerkiksi jalkapalloon verrattuna näissä asioissa aivan valtavasti takamatkalla, mutta kuulemani mukaan konkreettisesti asioita on tulossa esiteltäväksi jo yllättävänkin pian. Monessa asiassa riittää vielä tekemistä, eikä kaikkea voi saada kuntoon, vaikka yrittäisi, mutta kun tämänkaltaisissa asioissa edistystä on tapahtumassa – se kuulostaa tällä tietoa hyvältä. Sikälikin on hyvä, että myöskään ne työt eivät jää Jaloselta ja Pennaselta kesken.

Suomella tosiaan on ensi kaudella edessä kotikisat ja olympialaiset. Isoja tapahtumia siis? Minkälaiset näkymät Leijonilla on?

Suurin ja mielenkiintoisin kysymys on, että onko olympialaisissa mukana NHL-pelaajat vai eivät. Asiaan ei ole vielä lopullista vastausta, sillä asioista vielä neuvotellaan. Äkkiseltään ajateltuna Suomella olisi parempi mahdollisuus voittaa historiansa ensimmäinen olympiakulta ilman NHL-pelaajien mukanaoloa, mutta toisaalta Suomi saisi paperilla ja teoriassa myös erittäin kovan joukkueen NHL-miehilläkin kisoihin. Jalonen on toiminut maajoukkueessa niin pitkään, että pelaajat tietävät kyllä toimintatavat. Se on etu. Ja kyllä kotikisoihinkin aina riittää kiinnostusta, vaikka olympiavuonna MM-turnaus pelataankin. Ne ovat niin kovia haasteita, että ne varmasti pitävät Jalosenkin terävänä estäen tämän leipiintymistä. Näkymät ovat näillä näkymin siis hyvät.