Hallitseva Stanley Cup -voittaja Tampa Bay Lightning otti ensimmäisen kiinnityksen mestaruuteen, kun se pesi maanantain ja tiistain välisenä yönä finaalien avausottelussa Montreal Canadiensin luvuin 5–1.

Ensimmäistä finaalia seurasi myös Rauman Lukossa jääkiekon Liigan mestaruuden voittanut päävalmentaja Pekka Virta.

”Montreal menetti kiekkoja kohtalokkaasti keskialueella – ja heikosti hyökätyt tilanteet johtivat heikosti puolustettuihin tilanteisiin. Tampa Bayn kolme ensimmäistä maalia syntyivät kiekonmenetysten seurauksena. Neljäs aloitusvoitosta ja viides ylivoimalla”, Virta kertaa.

”Kyseessä on kaksi melko erilaista joukkuetta. Tunnistettavia piirteitä on se, että Montreal paineistaa hyökkäysalueella ja puolustaa etuperin karvaten, kun taas Tampa Bay pystyy pitämään kiekkoa, pelaamaan eri rytmein ja onnistuu luomaan vauhtieroja, vaikka Montrealilla olisikin miehiä pelin alla. Tampa Bay pelaa erittäin monipuolista jääkiekkoa. He pelaavat yhteistyön jääkiekkoa, mutta vieläpä erittäin nopeasti. Montreal on jo ja tulee olemaan tulevaisuuden huippujoukkue.”

Suurin huomio Virralla liittyy kuitenkin NHL:n pelin vaatimuksiin. Hän kokee, että Suomessa sitä saatetaan joskus myös vähätellä.

”Suomessa tehdään erinomaista työtä jääkiekkomaana. Maajoukkueet tekevät monia asioita oikealla tavalla, pelaa taktisesti fiksusti ja menestys on erinomaista. Suomesta myös tulee aika hyvin pelaajia NHL:ään. Se ei kuitenkaan saisi johtaa harhaluuloon, jossa NHL:n vaatimustasoa ylenkatsottaisiin. Ei meidän kannata MM-menestykseen tuudittautuneena ajatella, että he pelaavat NHL:ssä jotenkin eri peliä ja lajeja – ja me olemme viisaita ja tiedämme paremmin pelistä täällä”, Virta sanoo.

”Pelien vaatimustaso NHL:n pudotuspeleissä on valtava. Pelejä pelataan kesä-heinäkuun taitteessa vielä ja pelejä on joka toinen päivä. Monilla on jotain vammaa ja silti pelin nopeus on tuota luokkaa. Se, että tuon ruljanssin kestää, vaatii pelaajalta valtavasti.”

Virran mielestä NHL:ää tulisi katsoa avoimin silmin ja yrittää ottaa se oppi, joka otettavissa on.

”Suomessa meillä saatetaan puhua, että peliä edistävät taklauksetkaan eivät ole fiksuja tai että blokkaaminen ei ole järkevää – mutta sen se on vaatinut monessa tiukassa ottelussa näillekin joukkueille, että on päässyt tuonne finaaleihin. Joukkueiden laukausten blokkausprosentti on yli 30 molemmilla finalisteilla kaikkien pudotuspelisarjojen läpi. Se on paljon. Joskus tuntuu, että Suomessa keskustelu menee joissain tapauksissa sellaisille aaltopituuksille, ettei enää puhuta samasta lajista”, Virta sanoo.

”Eikä sovi unohtaa, että koko kausi on pelattu tiiviissä ottelutahdissa, kilpailu pelipaikoista on kovaa ja koko ajan saa olla varuillaan – ja vielä henkinen paine on helvetinmoinen.”

Tärkeät sanat, tärkeät isät

Ässissä ja Nuorissa Leijonissa mestaruuden voittanut valmentaja ja tv-asiantuntija Karri Kivi on aikoinaan sanonut, että jos haluaa liigapelaajaksi, täytyy harjoitella kuin liigapelaaja, mutta jos haluaa NHL:ään, täytyy harjoitella kuten NHL:n pelaaja.

Virta on samaa mieltä ja muistuttaa, että parhaat pelaajat ja parhaat harjoittelijat menevät varmasti läpi minkä tahansa reitin kautta. Virtaa harmittaa kuitenkin se, että on myös paljon potentiaalisia pelaajia, joiden potentiaali jää vain potentiaaliksi.

”On paljon lahjakkaita pelaajia, joille kukaan ei ole kertonut, että sinusta voi tulla mitä vain. Mutta samalla on yhtä lailla tärkeää, että sanoja olisi perillä myös siitä mitä se vaatii.”

”Ehkä pelätään, että lapsi tai nuori harjoittelee liikaa. Ja on ymmärrettävä, että polku NHL-pelaajaksi ei missään nimessä olekaan kaikille. Jonkun on kuitenkin osattava kertoa, mikä on urheilullinen vaatimustaso NHL:ään. Moni isä ja äiti ei tiedä sitä – eikä heidän kuulukaan tietää. Se on valmentajan ja agenttien tehtävä.”

Virta sanookin, ettei se ole sattumaa, että suomalaisessa jääkiekossa on useita toisen polven kiekkoilijoita – tai valmentajien poikia. Stanley Cup -finaaleissakin pelaavien Jesperi Kotkaniemen isä Mikael ja Artturi Lehkosen isä Ismo ovat molemmat toimineet Liigassa päävalmentajina.

”Ei se sattumaa ole. Heillä on varmasti ollut tärkeä rooli vaatimustason myymisessä, jonkun sen täytyy lapselle ja nuorelle tehdä. He ovat varmasti kuunnelleet, tukeneet ja motivoineet, mutta myös sanoneet jo nuoresta pitäen, jos jonkun tilanteen olisi voinut suorittaa paremmin. Ja he ovat osanneet varmasti sanoa, että nuori pystyy parempaan – ja mikä palkinto siitä voi tulla. Lisäksi he ovat varmasti kunnioittaneet ja antaneet myös tukensa poikiensa sen hetkisille valmentajille”, Virta muistuttaa.

”On iso etu, jos on joku lähipiirissä olisi tietoinen mitä kannattaa tehdä ja mitä ei kannata tehdä – ja mitä mikäkin lopulta vaatii. Tärkeää on kuitenkin pelaajan itsensä halu kehittyä, mutta tärkeää on myös näyttää tiekartta oikeaan suuntaan ja oikeat esikuvat sekä esimerkit. Kaikessa saavuttamisessa tärkeintä on, että hurahdetaan lajiin ja itsensä kehittämiseen ja siihen, ettei halua päästää itseään helpolla.”

Virta ei haluaisi nähdä Suomeen pesiytyvän kulttuuria, jossa pelaajat alkavat seura- ja valmentajashoppailla itselleen esimerkiksi peliaikaa.

”Jos hyysätään, viedään mahdollisuuksia pois. Peliaika tulee ansaita, mutta kenenkään ei pitäisi viedä valmentajilta työkaluja ja sanoa, että joku on paha setä tai täti, jos kaikki ei tule heti. Sen sijaan kannattaa sanoa, että jos antaa itselleen ja joukkueelle enemmän, kaikki hyvä seuraa perässä. Jos pelaajan tie vie NHL:ään, ei sielläkään saa valmentajaa valita eikä yhtään mitään muutakaan. Sellaista valmentajaa ei ole, joka ei haluaisi tehdä joukkueelleen ja yksilöille parhaita ratkaisuja oman näkemyksensä ja osaamisensa mukaan.”

”Jos neuvonantajat arvostelevat valmentajaa, treenejä tai joukkuekavereita, se on pahinta mitä voi tehdä. Tekosyyt ovat vaarallisinta polttoainetta luovuttamiselle. On tärkeää, että pelaaja katsoo syitä epäonnistumiselle myös itsestään eikä muista.”

Virta huomauttaa, että jos katsoo kaikkia käytännössä kaikkia kansainvälisiä tai suomalaisten huippupelaajien tarinoita maailman huipulle, niissä kaikissa on yhtäläisyyksiä. Eli valtava palo, keskittyminen ja harjoitusmäärät sekä -laatu myös seuratapahtumien ulkopuolella.

”Jos katsoo miten NHL:n huippupelaajat ampuvat, niin siitä voi nähdä miten paljon hän on tehnyt sen eteen, että laukaus lähtee nopeasti, tarkasti ja kovaa. Jos lapsi haluaa johonkin, on ymmärrettävä miten paljon ajallisesti ja tuntimäärällisesti jo tämän yksittäisen osa-alueen kehittäminen vie.”

Virta sanoo, että NHL:stä otetaan usein mallia vaikkapa sääntöuudistuksista, mutta sitten myös ”tavoitellaan pitkiä kesälomia ja omatoimijaksoja”.

”Viemme pelissämme joitain elementtejä suuntaan, joka ei ole enää kansainvälisen huipun vaatimustasoa. Liigassakin valmentajilla on osaamista, tutkittua tietoa taustalla ja pitkä kokemus. Aina on käytetty asiantuntijoiden apua, kun sitä on tarvittu. NHL-pelaajat harjoittelevat palkattujen ammattilaisten alaisuudessa pitkään kesällä. Nuoret pelaajat hyötyisivät lisääntyneestä joukkueen yhteisistä harjoituksista enemmän.”

”Tietysti on myös niin, että esimerkiksi kaikki lakimiehet eivät ole hyviä lakimiehiä, kaikki poliisit eivät ole hyviä poliiseja, eivätkä kaikki liigapelaajatkaan ole hyviä liigapelaajia. On oltava rehellinen myös sen suhteen.”

Kovempi sarja, parempi sarja

Liigassa pitää Virran mukaan olla tuntosarvet jatkuvasti ylhäällä aistimassa, että onko sarjan taso sellainen, että se kehittää massoja huipulle.

”Ei saa syntyä tilannetta, jossa liigapelaajaksi nouseva voi vain kellua mukana rimaa hipoen. Koska hekin ovat jollekin nuorelle esimerkkejä vaatimustasosta. Ei sarjan taso sillä kovene, että joukkueita lisätään ja enemmän pelaajia pääsee Liigaan. Olisi tärkeää, että huippu-urheilun vaatimuksista pidettäisiin kiinni ja mietittäisiin erittäin tarkkaan onko fyysinen harjoittelu määriltään ja vaateiltaan riittävällä tasolla”, Virta alleviivaa.

”Mielellään otetaan NHL:stä lakeja ja systeemejä, mutta kun mennään siihen kurjuuteen, mitä NHL:ään pääseminen vaatii, se saatetaan sivuuttaa. Mitä kovempi kansallinen sarja meillä on tasollisesti, sitä parempi tilanne se on suomalaisessa jääkiekossa kaikille.”