Joensuu kävi hakemassa kovan voiton Hiukasta, kun se kaatoi Sotkamon 1–0 (3–0, 7–7). Pekka, varoittelit jo tiistaina, että Joensuuta ei kannattaisi ehdoin tahdoin ottaa vastustajaksi puolivälierissä. Vahvistiko tämä ottelu entistään tuota käsitystä?

No totuuden nimissä on sanottava, että tämä ei ollut mikään suuri pesäpallo-ottelu. Etenkin ensimmäinen jakso oli molemmilta joukkueilta todella nihkeää peliä ja jakso ratkesi Aleksi Rautiaisen kolmeen lyöntiin ja Ville Väliahon hyvään lukkaripeliin.

Toisella jaksolla alettiin pelata jo pesäpalloa, mutta Joensuuta vastassa ei ollut keskiviikkona paras Jymy. En nyt käytä sitä ilmaisua, etteikö Jymy olisi pelannut tosissaan, mutta Jymy ei pelannut keskiviikkona elämästä ja kuolemasta. Joukkue ei ollut ottelun alussa hereillä ja ottelu karkasi heiltä käsistä, kunnes Jymy heräsi toisen jakson kolmannen aloittavalla Roope Korhosen läpilyönnillä. Toki kaikki kunnia Joensuulle toisen jakson viimeisen vuoroparin noususta kolmen juoksun takamatkalta tasoihin hyvillä lyönneillä, mutta emmehän me rehellisyyden nimissä nähneet tänään parasta Jymyä.

Mutta näitkö kuitenkin Joensuun pelissä positiivista ja ennen kaikkea jotain sellaista, jota Mikko Korhosen paikalle reilu viikko sitten palkattu Petri Pennanen on tuonut JoMan pelaamiseen?

Se on selvä, että Pennanen on saanut lyhyessä ajassa ison ja positiivisen muutoksen aikaan. Ulkopeliin on tullut voimakkaammin mukaan Pennasen itsensä aikoinaan kehittämät kuvioiden vaihdot ja ne on saatu toimimaan lyhyessä ajassa todella hyvin. Toisaalta se ei ole mikään yllätys, sillä ulkopelikuvioista vastaavat käytännössä Iiro Kuosa, Mikko Kemppainen ja Henri Litmanen, jotka pelasivat jo Pennasen aikana, ja nämä nuoret velhot pitävät rajat kiinni.

Sisällä JoMan suurin ongelma on ollut koko kesän kakkosen ja kolmosen puuttuminen, mutta tähänkin Pennanen on lähtenyt hakemaan rohkeasti ratkaisua. Litmasen siirtäminen kolmoseksi on ollut todella hyvä veto ja nyt oikeastaan kysymys on enää siitä, kuka on kakkonen. Topi Hurskainen oli Sotkamoa vastaan ensimmäisellä jaksolla täysin yössä, mutta pelasi toisella jaksolla loistavasti. Toinen vaihtoehto on Samuel Tirkkonen ja kolmas vaihtoehto tietenkin Konsta Kettunen. Vaihtoehtoja on monia ja ratkaisuihin vaikuttaa myös se, missä vaiheessa Kettunen pystyy pelaamaan jälleen ulkona, jossa hän on todella tärkeä pelaaja.

Litmasen siirtäminen kolmoseksi on toimiva ratkaisu ja Kemppainen menee kokeneena pelaajana täydestä nelosena. Kemppainen pystyy myös kotiuttamaan ja on hyvä muistaa, että hän oli ennen JoMan kärki, joten kyllä häneltä myös jalkoja löytyy.

Miten pahana mörkönä pidät Joensuuta puolivälierissä – tulipa sieltä nyt vastaan mikä joukkue tahansa?

Ylivoimaisesti pahimpana näistä neljän kärjen ulkopuolisista joukkueista. Pennasella on vielä viikko aikaa hioa niin ulkopeliä kuin sisäpeliä, ja jos he saavat vielä Konsta Kettusen ulos, niin JoMa on todella paha vastustaja kenelle tahansa puolivälierissä.

Janne Vuorinen oli loistava kommentaattori tänään ja olen monessa asiassa samaa mieltä Vuorisen kanssa, mutta Ville Väliahosta me emme ihan samalla tavalla ajattele. Väliaholla on toki puutteensa, varsinkin niissä paljon puhutuissa lyhyissä, mutta kyllähän Ville pelasi taas erinomaisen ottelun ja sotki Roope Korhosesta alkaen Jymyn lyöntipelin. Varsinkin ensimmäinen jakso oli Väliaholta todella vahva näyttö.

Eli tiivistettynä: JoMa on saanut Pennasen tulon jälkeen uudenlaisen otteen ulkopeliin ja sisäpelissä Pennanen on tehnyt oikeita korjausliikkeitä pelintekovajeen ratkaisemiseksi. Totta kai yhden kotiuttajan uhraaminen syö entisestään kotiutusvoimaa, mutta Allu Rautiaisen ja Patrik Wahlstenin on pakko onnistua, mutta siitähän heille maksetaan.

Pelinjohtajan vaihtaminen oli täysin oikea ratkaisu JoMalta. Joukkueen pelaaminen on selvästi parantunut reilussa viikossa ja mikä elintärkeää, myös pelaajat luottavat selvästi enemmän Pennaseen kuin Mikko Korhoseen.

Entä sitten Sotkamo? Miten valmis se on pudotuspeleihin ja taistelemaan mestaruudesta?

JoMa-tappiosta ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta ottelu alleviivasi yhtä heidän ongelmaansa sisäpelissä – saranapelaajan puuttumista. Keskiviikon ottelu todisti, että Konsta Kurikasta ei siihen rooliin ole eli jäljelle jäävät Toni Laakso tai Aapo Komulainen. Laaksohan sille paikalle hankittiin Antti Korhosen korvaajaksi, mutta epäilen, onko hän kuitenkaan se ratkaisu, johon Jymy kallistuu. Näin ollen Aapo Komulainen jää oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi, mutta katsotaan nyt rauhassa, miten Jymy aikaa ongelman ratkaista. Jotenkin se pitää joka tapauksessa ratkaista – tai ainakin yrittää ratkaista.