Pattijoen Urheilijat

Mitä kausi 2021 kertoi Pattijoesta?

Kausi 2021 kertoi Pattijoesta kaksi tarinaa.

Ensimmäinen oli se mitä tapahtui kentällä. Pattijoen joukkue on vanhentunut vuosi vuodelta ja pesäpallopiireissä on pohdittu jo pitkään, milloin näiden vanhojen sotaratsujen veto ja tarina loppuvat. Veto ei vielä loppunut, sillä Topi Kosonen ja Sami Haapakoski olivat edelleen joukkueen kantohirsiä. Muutenkin Pattijoki selvisi kaikkien haasteiden ja vaikeuksien keskellä pelillisesti kunniallisesti. Se kuului koko kauden siihen ryhmään, joka kieppui pudotuspeliviivan molemmilla puolilla. Lopulta Pattijoki oli kahdeksas, mutta oli aseeton puolivälierissä Vimpeliä vastaan.

Nappaa jopa 100 euron ilmaisveto Expektiltä ja kokeile! Pelattavaa riittää!

Pelillisesti Pattijoen vahvuus oli ulkopeli. Sisälläkin kärki kulki ja tilanteita tuli, mutta kotiuttajia ei löytynyt kirveellekään. Paras kotiuttaja, Topi Kosonen, löi vain 32 juoksua eli vajaat 1,3 juoksua ottelua kohden.

Toinen tarina oli se tarina, joka kirjoitettiin kentän ulkopuolella. Pattijoen talousvaikeudet kärjistyivät tällä kaudella ja osa pelaajista sai tarpeekseen. Kauden he toki pelasivat loppuun, mutta joukkueen tärkeimmät avainpelaajat päättivät jo kesällä, että tämä oli tässä.

Miten Pattijoki muuttuu?

Pattijoki menetti siirtomarkkinoilla kolme tärkeintä pelaajaa. Topi Kosonen meni muutaman eläkeviikon kautta Joensuuhun, Sami Haapakoski siirtyi Kempeleeseen ja Severi Piispanen Kankaanpäähän. Lisäksi rutinoitunut Superin pelaaja, Miikka Matikka, siirtyi Hyvinkäälle ja kokenut lyöjäjokeri Jari Törmänen siirtyi kakkospelinjohtajaksi.

Tulopuolella ovat kaksi nuorta lukkaria, Topi Still ja Lauri Vuollo, sekä lyöjäjokeri Martti Viitasalo. Still tuli pysyvällä siirrolla Napapiirin Pesiksestä, samoin Viitasalo Alajärveltä. Vuollo pelaa sen sijaan ensi kauden lainalla Kempeleestä.

Pattijoen menetykset näkyvät suoraan joukkueen tasossa. Stillissä ja Vuollossa on potentiaalia, mutta molemmat ovat silti Superissa kysymysmerkkejä. Etukenttä on ennakolta joukkueen heikoin kohta ja linjassakin on vain kaksi Superin keskitason pelaajaa, Paavo Pelto ja Simo Rahunen. Teemu Juntunen ja Tuukka Sarkkinen ovat kelvollinen kopparikaksikko. Pelinjohtaja Perttu Westersund on tosin vihjannut, että Pattijoki etsii vielä vahvistuksia ja hän haluaisi pitää Sarkkisen linjassa, jolloin hankintalistalla olisi selvästi uusi koppari.

Sisällä Sarkkinen, Pelto ja Rahunen kantavat päävastuun pelintekemisestä. Varman ykkösen kohtalo on auki, samoin kotiuttajista on pula, joten lyöjäjokereiden, Martti Viitasalon ja Juuso Keski-Koukkarin, olisi pakko onnistua mailassa.

Pattijoella vaihtuu myös pelinjohtaja, sillä Jussi Haapakoski siirtyi Sotkamon ulkopelin johtajaksi ja kakkospelinjohtajana päättyneellä kaudella toiminut Perttu Westersund nousee ykköspelinjohtajaksi. Muutos on askel parempaan suuntaan.

Missä hapessa seura on?

Pattijoki oli syksyn kriisijoukkue, sillä siltä uhattiin viedä Superin lisenssi. Seuralla oli mittavat rästimaksut piikissä ja jopa Pesäpalloliitossa oli henkeä, että tässä kohtaa olisi hyvä sauma supistaa Superin joukkuemäärä 12:een.

Lisenssi on yksi asia ja jos perusteet ovat vahvat, se onkin syytä ottaa, mutta sitä on vaikea ymmärtää, että ilmassa oli sellaista henkeä, että Pattijoesta jopa haluttiin päästä eroon. Sen verran tulosta ja toimintaa pitää kunnioittaa, ettei paikkoja Superissa annettaisi ja jaettaisi sillä perusteella, kuka sinne kuuluu ja kuka ei.

Vaikka Pattijoki sai kerättyä rahat rästeihinsä, maksettua piikkinsä ja pidettyä lisenssinsä, kysymys oli vain torjuntavoitosta. Ensi vuonna edessä on vähintään yhtä julma taistelu, sillä Pattijoella on – tämän hetkisessä tilanteessa – sarjan heikoin joukkue. Ero JymyJusseihin on toki marginaalinen, mutta Kankaanpää on jo seuraavan askelman joukkue Pattijokeen ja Seinäjokeen verrattuna. Näin pahin skenaario Pattijoen kannalta on, että jos sarjasysteemiä ei muuteta, se voi pudota Superista ensi kaudella suoraan.

Muutenkin Pattijoen olisi saatava toimintaansa uusi suunta ja uutta järkeä, sillä Superin seurojen määrä pudotetaan joka tapauksessa lähivuosina 12 seuraan – ja sen junan kyydissä pysyminen on Pattijoelle nykytoiminnan tasolla iso haaste.

Pattijoella tehdään toki juniorityötä, muttei sitä voi verrata siihen tehtaaseen, joka tuotti aikoinaan Sami Aholan, Pertti Mäkelän ja Marko Rasinkankaan tasoisia pelaajia.