Chelsealla ei ole helppoa.

Vakuuttavan syksyn jälkeen marraskuu ja joulukuu ovat olleet tuskien taivalta. Kahdeksasta valioliigaottelusta Chelsea on napsinut vain kolme voittoa. Neljä kertaa se on pelannut tasan ja kerran hävinnyt.

Tämän tuskien taipaleen aikana Chelsea on pikkuhiljaa ollut putoamassa mestaruustaistelusta. Manchester City ja Liverpool ovat edenneet niin tasaisen tappavasti, että Chelsean notkahdus on antanut heille pientä etumatkaa. Chelsea on nyt kolme pistettä Liverpoolia ja kuusi pistettä Manchester Cityä takana.

Mitä notkahduksen takana on?

Koronatapaukset ovat kurittaneet Chelseata kovalla kädellä. Thomas Tuchel on väläytellyt akatemia-  ja reservipelaajien pelaamista tämän illan Carabao Cupin ottelussa Brentfordia vastaan. Pahasti siipirikkoinen Chelsea joutui Wolverhamptonia vastaan peluuttamaan vasta vammoistaan kuntoutuneita N’Golo Kantea ja Mateo Kovacicia.

Chelsealta on ollut kentällinen pelaajia viimeisten viikkojen aikana jatkuvasti poissa, kun uusia koronatapauksia on tullut valmennusjohdon ja pelaajiston keskuudessa.

Siksi korona onkin alkanut vaikuttaa Valioliigan kilpailuun. On aivan selvä asia, että pelaajien käytettävyys vaikuttaa tuloksiin todella rajulla kädellä. Seurat, jotka eivät – kenties vielä – ole kärsineet tapauksista, ovat nostaneet osakkeitaan ja seurat, jotka ovat kärsineet tapauksista, ovat lähteneet peleihin vajailla kokoonpanoilla. Tämä näkyy tällä hetkellä suoraan sarjataulukossa.

Looginen syy taantumaan

Tulosten takaa löytyy kuitenkin myös se fakta, että Chelsean pistetahdin vajoaminen on ollut lopulta looginen asia.

Kun pilkotaan syyskausi kahteen osaan, huomataan niissä selvä ero. Eroa ei ole joukkueen peliesityksissä ollut kovinkaan paljon, mutta ero nähdään siinä, kuinka peliesitykset ovat realisoituneet tuloksiksi sattuman ja muiden pienten asioiden kautta.

Chelsea loi elo-, syys- ja lokakuun aikana maaliodotetta 1,87 maalia ottelua kohden. Päästettyjen maalien odote oli 1,02 maalia ottelua kohden. Silti Chelsea johti sarjaa lokakuun lopussa kerättyään peräti 2,5 pistettä ottelua kohden. Toisin sanoen, Chelsean peliesitykset eivät antaneet odottaa mestaruustahtia, mutta pelit kääntyivät silti onnen ja muiden pienten asioiden johdosta lontoolaisille.

Tämä ei ollut kestävä tahti, niin kuin se ei koskaan jalkapallossa olekaan. Vertailun vuoksi: Manchester City ja Liverpool loivat molemmat tuona ajanjaksona yli kahden maalin odotteita ottelua kohden ja etenkin City puolusti tähän päälle vielä paremmin, kuin Chelsea.

Mitä marras- ja joulukuun aikana on käynyt, on ollut Chelsea pistetahdin taantuminen odotettuun jopa niin, että Chelsea on ollut nyt viimeisten kahden kuukauden aikana itseasiassa hieman epäonnekas. Samalla City ja Liverpool ovat jatkaneet vakuuttavia peliesityksiään ja saaneet tasaisesti tulosta. Näin näiden kolmen joukkueen asetelmat sarjataulukossa ovat kääntyneet päälaelleen.

Chelsea on luonut kahden viimeisen kuukauden aikana 2,12 maalia odotetta ottelua kohden, mutta pystynyt tekemään alle kaksi maalia ottelua kohden. Puolustuspelikin on karvan verran tiivistynyt – joukkueen päästettyjen maalien odote on ollut 0,93 maalia ottelua kohden. Chelsea on kuitenkin päästänyt yli yhden maalin ottelua kohden. Onni on kääntynyt, vaikka peli on hieman parantunut.

Oikeassa suunnassa

Chelsean tämän hetken tuloksellisten ongelmien tarkastelussa on hyvä ottaa myös pidempää perspektiiviä huomioon.

Viime kaudella Chelsea loi koko kauden aikana vain 1,81 maalia odotetta kauden aikana. Puolustuspeli oli tiivistä, sillä Chelsean maalille luotiin vain 0,81 maalin odote ottelua kohden.

Tästä voidaan johtopäätös, että Thomas Tuchel ja Chelsea ovat oikeassa suunnassa, mutta jalkapallotähdet eivät ole tällä hetkellä oikeassa asennossa.

Tuchel on pystynyt jalostamaan joukkueen tehokkuutta viime kauden jälkeen. Chelsea on pystynyt olemaan syyskauden aikana hyökkäyspelinsä suhteen nousujohteinen aina joulun alle asti. Puolustuspeli on pysynyt lähes yhtä tiiviinä kuin viime kaudella. Siksi Tuchelin ja Chelsean ei pidä olla pettynyt, vaikka mestaruus onkin hieman karkaamassa.

Pienet asiat, jotka realisoivat odotteita tuloksiksi, eivät ole olleet viime viikkoina Chelsean puolella. Yksi asia on tietysti pelaajien käytettävyys. Joukkue saattaa rakenteellisesti luoda hyvin uhkaa vastustajan maalille, mutta jos hyökkäyspään syömähampaat ovat puolikuntoisia tai poissaoloja on muuten liikaa, kärsivät tehot varmasti.

Chelsea on pelannut viime viikkojen aikana muutaman absurdin ottelun. Manchester Unitedia vastaan Chelsea voitti maaliodotteet 2,56-0,56, mutta peli päättyi tasan 1-1. Evertonia vastaan Chelsea voitti maaliodotteet 3,20-0,63, mutta peli päättyi silloinkin tasan 1-1. Tällaisia otteluita tapahtuu, kun joukkueen ympärillä tapahtuu normaalista poikkeavia asioita, kuten nyt korona-aikana on totuttu näkemään.

Lukaku tykki ruosteessa

Joukkueen hyökkäyspeliä ja maalien tekemistä ajatellen Romelu Lukaku on ollut pienoinen pettymys. Lukaku hankittiin kesällä ysipaikan pelaajaksi joukkueeseen, josta sellainen puuttui. Tuchel ja Chelsea oli innoissaan Interissä loistaneesta härkämäisestä hyökkääjästä.

Lukakun esitykset eivät ole kuitenkaan olleet niin heikkoja kuin mitä suuren yleisön mielikuvat ovat antaneet ymmärtää.

Lukaku on antanut 1,58 avainsyöttöä ottelua kohden, mikä on suurin piirtein saman verran kuin Interissä kahden kauden keskairvo. Lukakun maalisyöttöodote on ollut 0,27 per ottelu. Tämä lukema on enemmän kuin Interissä. Lukakun osallistuminen maalipaikkojen luontiin ei ole siis ollut ongelma, sillä hän on toiminut siinä target-pelaajan ominaisuudessa jopa paremmin kuin Interissä Antonio Conten alaisuudessa.

Maalien tekeminen on ollut kuitenkin heikompaa Chelsean paidassa, kuin edellisissä seuroissa. Lukaku teki Interissä 0,66 maalia ottelua kohden Serie A:ssa. Nyt Chelseassa maaleja on tullut 0,27 ottelua kohden. Lukaku laukoo puoli laukausta ottelua kohden vähemmän kuin Interissä. Lukaku on päässyt ykköskategorian alueelle, mutta ei niin useasti, kuin Interissä.

Syy saattaa olla joukkueen murtautumisen mekanismeissa. Lukakun homma toimii Chelseassa, kun hän jakaa palloa selkä maalia kohden muille. Mutta, kun hän on maalintekoalueilla, syötöt maalin eteen ovat erilaisia kuin Interissä. Inter kontrasi Lukakun härkämäisen selustajuoksun avulla usein johtoasemassa. Hän oli myös kovien laitatopparien keskitysten kohteena. Chelsea murtautuu kymppien tai wing-backien alijuoksuihin, joten mekanismi on usein erilainen, kuin mihin Lukaku kahden vuoden aikana tottui.

Siksi Tuchelilla riittää töitä, vaikka suurempaa paniikkia ei pelin sisällön suhteen ole. Manchester City ja Liverpool ovat nyt niin hurjassa vireessä, että Chelsean mestaruus ei ole koronan keskellä kuitenkaan kovin todennäköinen. Ulos heitä ei voi silti mistään taistelusta kirjoittaa, niin laadukkaasti joukkue on organisoitu.