Tehdään heti kärkeen ennustus: Lukko tulee nousemaan keväällä vielä rajusti Liigan sarjataulukossa ja tulee olemaan yksi kärkimestarikandidaateista.

Kun puhutaan hallitsevasta mestarista, ei sen nousemisesta mukaan yhdeksi varteenotettavimmaksi ehdokkaaksi mestaruustaistoon yleensä voi puhua kovinkaan sensaatiomaisena yllätyksenä. Mutta alkukaudella pitkään pudotuspelipaikkojen ulkopuolellakin keikkuneen – mutta nyt kymmenentenä majailevan – Lukon kohdalla tuota ei ole kovin moni uskaltanut ilmoille heittää.

Syytä kuitenkin olisi.

Seitsemän ottelun voittoputkessa Lukon peli on kehittynyt viime aikoina valtavasti. Alkukaudella paljon pystyyn pelannut joukkue tinki kenttätasapainosta hakiessaan riistoja kulmista ja antoi liikaa vastustajalle siimaa vastahyökkäyksille. Nyt Lukko hyökkää viisaammin ja myös päättää hyökkäyksensä viisaammin ja keskittyy kansankielellä siihen, miten pelaajat sijoittuvat myös kiekon menettäessään.

Kun joukkue on palannut entistä vahvemmin viime kauden vahvuuksiinsa, se on tehnyt kiekollisesta pelistään jälleen aseen. Joukkueen pelaaminen on alkanut muistuttaa jo pitkälti siltä, miltä se näytti viime keväänä seuran voittaessa himoitsemansa mestaruuden.

Kun Lukko pelaa parhaimmillaan – kuten vaikka antaessaan SaiPalle edellisessä ottelussaan isät vastaan pojat -hengessä oppitunnin – se pystyy tekemään pelivälineestä vallanvälineen. Kun se pyörittää ja vyöryttää pitkiä hyökkäyksiään vastustajan päädyssä jopa minuuttikaupalla, se pystyy myös tappamaan tunteen vastustajalta, joka jää kokemaan ettei se meinaa saada hippaakaan Lukossa.

Seuraukset ovat silmiinpistäviä. Kun peli on kehittynyt, moni asia on alkanut näyttää paremmalta.

Alkusyksyllä heikolta näyttänyt maalivahtipeli näyttää paremmalta, vaisusti aloittaneet ulkomaalaishankinnat näyttävät paremmalta, nuoremmat pelaajat näyttävät kehittyneen paremmin.

Paremmalta näyttävät myös tulokset.

***

Koko kauden mitassa Lukko on pelannut kaiken aikaa viisikkona paremmin kuin sijoitus sarjataulukossa kertoo. Väitettä tukevat myös erilaiset tilastot.

Vaikka Lukko on pelannut hieman vähemmän otteluita (33) kuin moni muu Liigassa, se on laukonut eniten laukauksia maalia kohti suhteessa päästettyihin laukauksiin.

Lukon kohdalla tuo lukema on viisikkopelissä +320. Keskimäärin Lukko on siis ampunut maalia kohti yksittäisessä ottelussa kymmenen laukausta enemmän kuin vastustajansa. Se on paljon.

Lähelle ovat päässeet vain HIFK (+278) ja Tappara (+278). Vertailun vuoksi esimerkiksi huimasti kauden alusta parantaneet tuloksellisina sensaatiojoukkueina syystäkin pidetyt Jukurit (-27) ja HPK (-140) ovat eri lukemilla. Heikoin joukkue Liigassa tässä katsannossa on Pelicans (-303).

Kyseessä on vain yksi indikaattori, eikä se tietenkään kerro kaikesta kaikkea – mutta jostain se kertoo.

Erikoistilanteissa Lukko on kuitenkin ollut koko kauden mitassa keskinkertainen. Ylivoima on Liigassa vasta kymmenenneksi paras ja alivoima yhdeksänneksi paras.

***

Lukon eräänlainen tuloksellinen haparointi oli kuitenkin lopulta jopa odotettavissa.

Lukossa vaihtui täksi kaudeksi päävalmentajaksi Marko Virtanen, joka joutui epäkiitolliseen asemaan ottaessaan mestaruuden valmentaneelta Pekka Virralta ohjat käsiinsä.

Kun erilaisten valmentajien kanssa on vuosien varrella keskustellut, on käynyt ilmi, että hallitsevan mestarin puikkoihin tarttuminen on hankalaa juuri siksi, että pelaajat tulevat verranneeksi asioita herkästi siihen miten ne olivat, kun menestystä on tullut. Siksi uusien ajatusten ja uuden johtajan saapuminen on aina ryhmädynamiikalle haaste.

Mieleen voi alkaa hiipiä epäilykset. Kun näin käy, se on polttoainetta erilaisille alibeille ja ongelmien ulkoistamiselle. Menestyvä joukkue voi voittaa vain täysillä asiaansa uskoen ja sille heittäytymällä.

Liigan paras urheilujohtaja Kalle Sahlstedt teki kuitenkin sikäli viisaasti, että hän otti Virtasen jo viime kaudella taloon sisään valmentamaan seuran A-junioreita.

Vaikka Virtanen ei niinkään ollut läheisessä yhteistyössä Pekka Virran johtaman valmennustiimin kanssa, hän pääsi seuraamaan harjoituksia, olemaan joukkueen asioista pulssilla ja pystyi tutustumaan ja luomaan ammattisuhdetta urheilujohtaja Kalle Sahlstedtiin. Kaikista näistä asioista ei voinut olla kuin hyötyä kauteen lähdettäessä – vaikka se tuloksellisesti pahasti alakanttiin menikin.

Nyt tulokset ovat kuitenkin kääntyneet ylösalaisin ja Lukolla on myös yksi erittäin oleellinen vahvuus joukkueessaan. Vaikka paljon pelaajia on viimekautisesta joukkueesta lähtenyt, paljon heitä on myös jäänyt.

Joukkueessa on kuitenkin sen verran runkoa viime kaudesta jäljellä, että joukkueen ei tarvitse oppia voittaville tavoille – vaan niitä löytyy jo kokemuspankista. Siinä on iso ero – ja etu – verrattuna moneen muuhun joukkueeseen.

Eikä sovi unohtaa, että Lukolla on edelleen käytössä mestaruuskaliiberin materiaali.

On kiekollista voimaa, mutta myös fyysistä kamppailuvoimaa, jota edustavat hyökkäyspäässä esimerkiksi Sebastian Repo ja Pavol Skalicky. Näitä pelaajia vastaan on todella inhottavaa pelata kulmissa.

***

Kun tämän päälle vielä hatuksi kuulee sellaista, että Lukon pelaajabudjetissa kaikki rahat eivät vielä olisi käytetty, ei raumalaisia kannata kevään suhteen ainakaan ainoastaan tämänhetkistä sarjataulukkoa tuijottamalla unohtaa.

Jos Lukko pystyy vielä naaraamaan esimerkiksi 1-2 hyvää täsmävahvistusta joukkueeseensa, se voi taistella keväällä ihan mistä tahansa.

Jopa mestaruuden uusimisesta.