Hyvinkään Tahkon tarina pesäpallokentillä on kuin hiipivän tiikerin tarina.

Tahko perustettiin jo vuonna 1915, mutta se tunnettiin pitkään muista urheilulajeistaan kuin pesäpallosta. Oli hiihtoa, mäkihyppyä, yleisurheilua, koripalloa, suunnitusta ja jopa sulkapalloa, kunnes tiikeri viimein jyrähti 1970-luvulla.

Jyrähdys ei tullut tyhjästä, sillä Hyvinkäällä ja Tahkossa oli pelattu pesäpalloa 1920-luvulta lähtien. Tahko oli kuitenkin pesäpallokentillä vain pieni ja vaatimaton seura, kunnes SVUL:n pitkäaikainen pääsihteeri ja voimakas Tahko-vaikuttaja Mauri Oksanen sai SVUL:n talon käytävillä ajatuksen.

Pesäpalloliiton toiminnanjohtajaksi oli vuonna 1971 palkattu nuori pesäpallomies Nurmosta, Aulis Paski. Paski oli pelannut 15-vuotiaasta lähtien Nurmon Jymyssä sekä sen lisäksi Helsinkiin muuttonsa jälkeen vuoden PunaMustissa. Vuonna 1973 Paski siirtyi PuMun pelinjohtajaksi ja johti joukkueensa Suomen mestariksi – 26-vuotiaana.

Oksanen näki Paskin potentiaalin ja houkutteli hänet siirtymään Pesäpalloliitosta Tahkon toiminnanjohtajaksi. Tahko oli noussut ensimmäisen kerran SM-sarjaan syksyllä 1972, mutta visiitti oli jäänyt kauden mittaiseksi. Syksyllä 1974 Tahko nousi takaisin pääsarjaan, eikä ole pudonnut sieltä kertaakaan sen jälkeen.

Paskista tuli Tahkon pelinjohtaja kaudella 1975 ja hän alkoi rakentaa ja kehittää Tahkon toimintaa yhdessä Mauri Oksasen ja legendaarisen Tahkon taustavoiman Aarre Peltosen kanssa. Lopputulos oli tyrmäävä: Tahko voitti vuosina 1979–1981 kolme Suomen mestaruutta peräkkäin ja sen päälle hopeaa 1983 ja pronssia 1978 ja 1982.

Tahkolla oli kiistatta lahjakas ryhmä, mutta sen menestyksen takana oli muutakin. Tahko oli erittäin taktinen joukkue. Se oli ensimmäisiä pesäpallojoukkueita, joissa peliä ajateltiin myös vastustajan kautta. Peliä ja vastustajia tutkittiin ja analysoitiin tarkkaan. Uutta oli myös se, että analysoinnissa hyödynnettiin paljon videoita.

70- ja 80-lukujen taitteen tähtiryhmä oli rakennettu pitkälti ostopelaajista, mutta myös Tahkon taustoilla oli tapahtunut 70-luvulla toinenkin iso muutos. Aarre Peltonen oli käynnistänyt poikien ja tyttöjen laajamittaisen junioritoiminnan ja Hyvinkäällä pelattiin 80-luvulla satojen junioreiden johdolla kuuluisaa Kortteliliigaa. Tahkon laaja juniorityö näkyy myös tilastoissa, sillä Tahko on voittanut nuorten sarjoissa huikeat 118 mitalia.

Tahko on ollut myös merkittävä naispesäpalloseura. Tahkon naiset ovat voittaneet kaksi mestaruutta, yhden hopea ja neljä pronssia.

Se kysymys

Miehissä Tahko on voittanut neljä Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja kuusi pronssia. Tahko on kaikilla mittareilla mitattuna kiistatta menestynyt seura, mutta menestyksen sisällä on myös mystinen kysymys. Tahko on ollut 70-luvun lopulta lähtien aina mukana kärkitaisteluissa tai kärjen tuntumassa, mitä kuvaa se, että se on sijoittunut sarjassa kahdeksatta sijaa heikommin vuoden 1975 jälkeen vain neljä kertaa kertaa 46 vuoden aikana.

Ja juuri tässä on se kysymys: Mikä Tahkolta puuttuu, että se on ollut viimeiset 40 vuotta enemmän hyvä ja tasainen menestyjä kuin mestaruuksia ja mitaleita kahmiva huippumenestyjä?

Tahko on voittanut vuoden 1981 jälkeen vain yhden mestaruuden – 2007 – ja sitäkin mestaruutta pidettiin aikoinaan yllätysmestaruutena. Tuon mestaruuden lisäksi Tahko on voittanut koko 2000-luvulla vain yhden muun mitalin, pronssia 2002.

Jos tietäisin kysymykseen vastauksen, kertoisin sen.

Hyvinkäällä yhtenä syynä tähän pidetään erikoista hyvinkääläistä ja tahkolaista pesäpallokulttuuria, jossa kaikkea tekemistä peilataan seuran suuruuden aikoihin ja Tahkon suurimpiin legendoihin. Tahkon taustalta ja katsomosta löytyy vaikutusvaltaisia entisiä pelaajia ja muita asiantuntijoita, jotka eivät ole koskaan pelänneet sanoa mielipiteitään suoraan. Se on synnyttänyt kierteen, että Tahkossa pelaaminen ja menestyminen vaatii taitojen lisäksi kovaa luonnetta. Puhutaan jopa keltaisen paidan kirouksesta.

Tahko on muutenkin ollut aina tunteita ja intohimoja synnyttävä seura. Se otti 70-luvulla pesäpallokartalla Helsingin pesäpalloseurojen paikan Uudenmaan ja koko Etelä-Suomen johtavana seurana. Eikä tuo paikka ole ollut vain maantieteellinen. Tahko tunnettiin varsinkin aiempina vuosina itsetietoisuudestaan ja arroganssistaan.. Nenänvarsi oli parhailla sankareilla pitkä ja se oli korkealla.

Tahkoon voi hyvinkin olla vaikea tulla ja pelata ja Tahko voi herättää edelleen myös kiihkeitä tunteita, mutta pesäpallon kannalta Tahko on aina ollut avarine kenttineen, kunnarikelloineen ja intohimoja herättävällä tyylillään pesäpallolle suuri ja korvaamaton rikkaus.

Hyvinkään Tahkon kaikkien aikojen pelaajat

1. Kari Kuusiniemi

Ei vain yksi pesäpallon suurista, vaan Toni Kohosen jälkeen suurin. Täydellinen pesäpalloilija, jossa yhdistyivät monipuolisten taitojen lisäksi loistava pelisilmä sekä oikeanlainen rohkeus ja röyhkeys. Oulun Lipon kasvatti, joka siirtyi Tahkoon 1979. Lähti kolmen mestaruuden ja yhden pronssin jälkeen HoNsU:un ja Kiriin, kunnes palasi Tahkoon 1990. Pelasi viimeisen ottelunsa Tahkossa 1997.

Oli Tahkon mestarijoukkueissa elintärkeä numero 1. Sisäpelirooli muuttui vuosien aikana ja voitti 1992 lyöjäkuninkuuden lyömällä 54 juoksua. Toi samana vuonna 35 juoksua.  Loistava kaikessa tekemisessään sisällä, myös vaihtajana. Oli myös erinomainen ulkopelaaja, pystyi pelaamaan mitä paikkaa tahansa linjassa tai jopa etukentällä. Oli Tahkon vuosinaan etenijäkuningas 1980, 1981 ja 1982 ja tehopelaaja 1991 ja 1992. Voitti Jyväskylän Kirissa etenijäkuninkuuden 1986 ja kärkilyöntikuninkuuden 1988. Pelasi 14 Itä-Länttä, joista seitsemän Tahkossa.

Ei olisi vain voitu, vaan olisi pitänyt valita Vuoden pesäpalloilijaksi useina vuosina. Suorapuheisuus ja värikkyys tekivät kuitenkin Kuusiniemestä punaisen vaatteen ja hänet valittiin Vuoden pesäpalloilijaksi vain kerran, Kirissä 1989. Voitti Tahkossa kolme mestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia – sekä Jyväskylän keikallaan yhden hopean HoNsU:saa sekä yhden hopean ja yhden pronssin Kirissä.

2. Simo Eerikäinen

Yksi Pihkalan suurimmista ja rakastetuimmista tähdistä, legendaarinen Iso Kello. Tahkon oma kasvatti, joka pelasi Tahkossa vuosina 1990-2012 yhteensä 18 kautta. Kävi välillä Kaisaniemen Tiikereissä ja Järvenpäässä. Aloitti myös mestaruuskauden 2007 Riihimäellä ja ehti pelata myös Jyväskylän Kirissä, kunnes veti keltapaidan ylleen ja valittiin samana vuonna ainoana jokerina Vuoden pesäpalloilijaksi. Maaginen kotiuttaja sekö numerolla lyödessään että jokerina. Ylitti ensimmäisenä pelaajana runkosarjassa tuhannen lyödyn juoksun rajan. Löi armottoman kovaa ja tarkasti, pystyi lyömään samasta asennosta melkein minne päin kenttää tahansa, mikä teki lyönnin lukemisen vaikeaksi. Bravuurina hieman erikoinen kääntölyönti kolmosluukuun tai kolmosjatkeelle.  Teki myös pitkän uran ulkopelaajana. Luotettava linjanpelaaja. Nelinkertainen lyöjäkuningas ja nelinkertainen tehopelaaja, Vuoden jokeri kahdesti ja voitti Kultaisen mailan kahdesti. Voitti Tahkossa yhden mestaruuden, neljä hopeaa ja yhden pronssin – sekä yhden hopean Tiikereissä ja Kinnerin Pesiksessä. Kuusi Itä-Länttä, joista viisi Tahkossa pelatessaan.

3. Juha Korhonen

Toinen pitkän uran tehnyt Tahkon oma kasvatti. Nousi Tahkon Superin miehistöön 1999 ja ura jatkuu edelleen. Kävi vuosina 2017 ja 2018 Kouvolassa, mutta palasi takaisin kotiinsa. Pelannut tähän mennessä Tahkossa 21 kautta. Vuoden pesäpalloilija 2012, Kultaisen Mailan voittaja 2012 ja 2014, kärkilyöntitilaston ykkönen 2009, 2012 ja 2014. Kaikkien aikojen kunnaritilaston ykkönen 98 kunnarillaan. Kuuluu harvinaiseen yli 600 runkosarjan ottelua pelanneiden pelaajien kerhoon. Pelannut viimeiset vuodet jokerina ja valittiin Kouvolassa 2018 Vuoden jokeriksi, mutta pelasi pitkään myös ulkona. Hoiti ulkona erinomaisesti Pihkalassa vaikean 2-vahdin tontin. Voittanut Tahkossa yhden mestaruuden, yhden hopean ja yhden pronssin – sekä yhden pronssin Kouvolassa.

4. Asko Laine

Lammin Lujan kasvatti, joka on juurtunut kuitenkin tahkolaiseksi. Pelasi Tahkossa 1981-1995 14 kautta. Yksi kaikkien aikojen parhaista kakkosista, varma pomputtaja, joka pelasi koko uransa kovilla 66,1 prosenteilla. Vuoden pesäpalloilija 1990, etenijäkuningas 1983, kärkilyöntitilaston voittaja 1989, 1991 ja 1992. Löi 1992 26 runkosarjan ottelussa huimat 241 kärkilyöntiä eli keskimäärin 9,27 kärkilyöntiä ottelua kohden. Tätä kovemmalla keskiarvolla  yhden kauden on pelannut vain Sotkamon Jymyn Kari Hakkarainen 1993. Ulkona Esa Honkalehdon pitkäaikainen ja luotettava kopparipari. Pelasi itse kakkoskopparina. Voitti Tahkossa kolme hopeaa ja neljä pronssia. 11 Itä-Länttä.

5. Antti Laurila

Raaka ja armoton kotiuttaja, joka löi suoraviivaisia piiskojaan kovaa ja tarkasti. Tuli Tahkoon kasvattajaseurastaan Ylihärmen Junkkareista 1973 ja pelasi Tahkossa vuoteen 1986 saakka. Oli Tahkon paras kotiuttaja 11 kautena peräkkäin 1975-1985. Viisinkertainen lyöjäkuningas, kärkilyöntitilaston voittaja 1978, Vuoden pesäpalloilija 1983. Oli myös hyvä vaihtaja. Ulkona peloton ja varma ykkösvahti. Voitti Tahkossa kolme mestaruutta, yhden hopean ja kaksi pronssia. Viisi Itä-Länttä.

6. Pertti Wirtanen

Sotkamon Jymy on kasvattanut satoja ja tuhansia hyviä ja huonoja pesäpalloilijoita. Pertti Wirtanen on heistä yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista, ehdotonta TOP3-kalustoa. Siirtyi Kiteen Urheilijoiden ja Oulun Lipon kautta Tahkoon 1976 ja oli 70-luvun lopun ja 80-luvun alkuvuosien suurina menestysvuosina joukkueen paras ja tärkein ulkopelaaja. Huippuluokan kakkospolttaja. Pelasi sisällä ykköskärjessä elintärkeässä roolissa numerolla 3. Erinomainen vaihtaja, hyvä etenijä. Pelasi Tahkossa 1976-1985. Voitti Tahkossa kolme mestaruutta, yhden hopean ja kaksi pronssia. Kolme Itä-Länttä.

7. Jari Laurila

Perustahkolainen soturi, joka pelasi Tahkossa 1975-1985 kymmenen kautta. Oli numero kakkosena keskeinen pala Tahkon mestarijoukkueiden pelättyä ykkösnyrkkiä Kuusiniemi-Jari Laurila-Wirtanen-Antti Laurila-Stig Tainio. Ykkösvaihdon erikoismies, hallitsi myös kakkosvaihdon, hyvä etenijä, hyvä kentällemenijä. Ulkona luotettava kolmoskoppari, sillä Pihkalassa kolmen mestaruuden voittaminen ilman varmoja koppareita olisi ollut mahdotonta. Kolme mestaruutta, yksi hopea, kaksi pronssia, neljä Itä-Länttä.

8. Stig Tainio

Tahkon suuruuden vuosien numero 5. Alkujaan Puna-Mustien kasvatti, pelasi Tahkossa 1976-1984 yhdeksän kautta. Juurtui Hyvinkäällä ja tehnyt pitkän ja ansiokkaan päivätyön Tahkossa pelinjohtajana, valmentajana ja taustavoimana. Sisällä parhaimmillaan kotiuttaja, löi Tahkossa 237 juoksua. Osasi sen ajan mukaisesti tehdä kaikkea – myös vaihtaa ja edetä. Ulkona varma kolmosvahti, joka piti 3-rajan kiinni. Voitti Tahkossa kolme mestaruutta, yhden hopean ja kaksi pronssia. Neljä Itä-Länttä. Vuoden tehopelaaja 1980.

9. Esa Honkalehto

Tahkon pitkäaikainen kärkimies ja nopeajalkainen hakeva koppari. Pelasi Tahkossa 13 kautta vuosina 1983-1995. Oli omana aikanaan Superin parhaita kärkiä. Voitti kolme hopeaa ja kolme pronssia. Etenijäkuningas 1988. Pelasi kaksi Itä-Länttä. Tehnyt pitkän uran pesäpallon ja jääkiekon markkinointitehtävissä. Tahkon oma kasvatti.

10. Valtteri Ketonen

Toinen Tahkon pitkäaikainen kärkimies. Nousi Tahkon Superin miehistöön 1997 ja pelasi Tahkossa vuoteen 2010 saakka. Erinomainen etenijä, on kaikkien aikojen etenijätilastossa edelleen kahdeksas. Toi uransa aikana 367 juoksua. Etenijäkuningas 2000. Ulkona hyvä sieppari Yksi vuoden 2007 mestarijoukkueen avainpelaajista. Voitti Tahkossa mestaruuden lisäksi yhden hopean ja yhden pronssin. Seitsemän Itä-Länttä. Alkujaan Hämeenlinnan Paukun kasvatti.