Lähtötilanne

Koskenkorva lähti viime kauteen haastavista asetelmista, mutta kausi sujui odotettua paremmin, eikä sen sarjapaikka ollut missään vaiheessa uhattu. Syksyn siirtomarkkinoilta Kossu nappasi kaksi kokenutta ja kovaa paluumuuttajaa, Mansessa mestaruutta juhlineen Tuomas Tuohisaaren ja Vimpeliin kauden visiitin tehneen Veli-Pekka Yli-Hirvelän.

Nyt Koskenkorva lähtee tosissaan taistelemaan pudotuspelipaikasta. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä lähin ajettava jänis, Kitee, on materiaaliltaan ja potentiaaliltaan astetta kovempi ryhmä. Toisaalta vaaraa putoamisestakaan ei ole. Runkosarjan 8:s sija on maksimi ja heikoin sijoitus luokkaa 9-10.

Muutokset

Koskenkorva uusiutui syksyllä maltillisesti. Tuomas Tuohisaaren ja Veli-Pekka Yli-Hirvelän lisäksi Siilinjärvellä viime kaudella pelannut Ville Veittikoski hankittiin etukentälle. Sotkamossa kuusi ottelua viime kaudella pelannut Joona Kinnunen taistelee paikasta lähinnä jokeriosastolla.

Kossun viime kauden joukkueesta Eero Kuitunen siirtyi Hyvinkäälle ja Juuso Vuorenmäki Kankaanpäähän. Petrus Puputti hyppäsi puolestaan Mikko Vainionpään kakkospelinjohtajaksi.

Kausi 2022

Koskenkorva on selvästi tasokkaampi ryhmä kuin Superin jäännössijoista kamppailevat Pattijoki, Seinäjoki ja Kankaanpää. Toisaalta keskikastin kärkiseurat, Hyvinkää ja Kempele, ovat sitä selvästi edellä ja niin on myös Kitee, jos se saa pelinsä kulkemaan viime kautta paremmin.

Koskenkorvan haasteena niin sisällä kuin ulkonakin on materiaalin epätasaisuus.

Sisällä se saa toimivan kärjen. Aku Kettunen pelaa numerolla 1, mutta Kossu laittaa hänen eteensä aina etenijäjokeriksi Otto Kauppisen. Kauppinen on hyvä kentällemenijä ja etenijä ja Kettunen varma ykkösvaihdon purkaja. Pääpelintekijän paikan ottaa itseoikeutetusti mailassa taitava Veli-Pekka Yli-Hirvelä.

Päävastuun kotiutuksista kantaa kaksi lyöjäjokeria, 59 juoksua viime kaudella lyönyt Petteri Kortelainen ja kaikkien aikojen lyöjätilaston ykkönen Jere Dahlström. Vaikka Dahlströmin komealla uralla soivat jo ehtookellot, hän hallitsee edelleen – terveenä ollessaan – varmat ja tarkat kotiutuslyönnit. Ongelmana on vain, että Dahlström on kärsinyt loukkaantumisista. Dahlström on myös etenijänä tulppa, joten todennäköisesti Kortelainen pannaan kehiin ennemmin, sillä hän pystyy myös etenemään. Kortelainen on kumurajokeri, jolla on rahkeissa nostaa tasoaan vielä viime kaudestakin.

Veli-Pekka Yli-Hirvelä palaa tuttuun härkäpaitaan.

Numerolla lyövien kotiuttajien nimet ratkeavat pitkälti sen mukaan, kuka ottaa polttolinjan neljännen paikan ja ketkä jäävät jokeriosastolle. Ville-Veikko Olli ja Jaakko Erkkilä ovat molemmat varteenotettavia kotiuttajia, minkä lisäksi Erkkilä etenkin on ominaisuuksiltaan hyvä saranapelaaja. Ongelmana on vain se, että jos kaikki ovat terveenä, kolmesta jokeripaikasta kaksi menee Dahlströmille ja Kortelaiselle ja yksi Kauppiselle. Näin ollen toinen sinällään hyvästä sisäpelaajasta jäänee kokonaan ulos ottelukohtaisesta koosteesta. Alkukaudella ongelmaa ei ole, jos Olli pelaa lukkarina.

Tuomas Tuohisaaren päätehtävänä sisällä on avata kakkoskärki. Vaikka kakkoskärki ei sinällään huimaakaan taidoiltaan, Mikko Vainionpää peluuttaa yleensä koko sisäpelikoostetta ja saattaa tehdä yllättäviä ratkaisuja pelaajalla kuin pelaajalla.

Ulkona Koskenkorvan vahvin osa on polttolinja. Kettunen pelasi viime kesänä vahvan kauden etulukijana ja kakkospolttajana. Anttoni Jakobsson on pallovarma ja hyvän heittokätensä turvin myös hyvä kulmapelaaja, joka todennäköisesti pelaa kulmapelaajana molemmissa kulmissa. Tuohisaari äityi varsinkin viime syksyn mitalipeleissä hurjaan lentoon Mansessa takalukijana. Myös Kossun linjaan hän tuo laatua ja tsemppihenkeä.

Linjan neljännelle paikalle on kaikkien ollessa terveenä useampi vaihtoehto Erkkilästä ja Ollista alkaen.

Yli-Hirvelä on erinomainen hankinta takakentälle. Jesse Rantamäki on sen sijaan arvoituksellisempi osa takakenttää, mutta esimerkiksi Olli pystyy pelaamaan tarvittaessa myös takana.

Sitten alkavat kysymysmerkit. Ville Veittikosken ja Aleksi Rantalan muodostama etukenttä on kysymysmerkki. Molemmissa on kyllä potentiaalia, mutta kummankin kokemus on vielä vähäinen.

Suurin kysymysmerkki on kuitenkin lukkari Juho Hakomäen tilanne. Hakomäki on parhaimmillaan ollut vakuuttava, mutta hän toipuu edelleen helmikuussa tehdystä käsileikkauksesta. Hakomäen pitäisi palata pelikentille juhannuksen tuntumassa, mutta kysymys kuuluu, missä kunnossa hän on palatessaan.

Ongelmana ei ole niinkään käsi, vaan se, ettei hän ole voinut harjoitella talvikaudella täyspainoisesti. Hakomäen kohdalla harjoittelun tärkeyttä korostaa se, että hänellä on ollut pitkään vaikeuksia syöttöasentonsa kanssa. Hakomäki on saanut korjattua asentonsa, mutta kukaan ei tiedä, miten repaleinen talvi vaikuttaa hänen syöttötyöskentelyynsä.

Koskenkorva joutuu joka tapauksessa aloittamaan kautensa varalukkareiden voimin. Ville-Veikko Olli ja Aapeli Suvisalmi ovat molemmat peruskoulutukseltaan lukkareita, mutta Hakomäen paikkaamisessa heillä on tekemistä.

Pelinjohtaja Mikko Vainionpäätä pidetään vanhanliiton pelinjohtajana. Vainionpää tuntee ja tietää kuitenkin tarkkaan pesäpallon lainalaisuudet ja uskaltaa peluuttaa joukkueellaan arvaamatonta ja yllättävää lyöntipeliä ja voi repiä siksi myös sellaisia tuloksia, joita varman päälle pelaavat pelinjohtajat eivät revi.

Arvio

Koskenkorvalla on hieman samankaltainen tilanne kuin Imatralla. Paperilla kaikki näyttää hyvältä ja vaikka haaste onkin kova, paikka pudotuspeleissä ei ole mitenkään mahdoton. Kaiken lisäksi Koskenkorva hyötyy merkittävästi esimerkiksi Kiteeseen nähden Pesäpalloliiton kyhäämästä erikoisesta lisäottelujärjestelmästä, sillä Kossu kohtaa lisäotteluissa Vimpelin, Tampereen ja Hyvinkään vastapainoksi Pattijoen, Seinäjoen ja Kankaanpään eli ennakolta sarjan kolme heikointa joukkuetta, kun Kitee kohtaa lisäotteluissa Kouvolan, Joensuun, Sotkamon, Kempeleen, Hyvinkään ja Imatran.