Hyvinkäälle on kypsymässä huima näkymä – mutta vasta vuoden päästä
Hyvinkään Tahko on erikoisessa tilanteessa. Sillä on mahdollisuus menestyä tälläkin kaudella, mutta varsinainen ryminä alkaa vuoden päästä.
Hyvinkään Tahkoon liittyy kaksi tätä kautta suurempaa ja mielenkiintoisempaa kysymystä.
Toinen niistä on pelillinen ja toinen pesäpallon tulevaisuuteen liittyvään laajempi kysymys.
Aloitetaan pelillisestä kysymyksestä.
Pesäpallossa on ollut pitkään vallalla oppi, jonka mukaan mestaruuksia voittavat ulkokentät. Sotkamon Jymy on tästä loistavin esimerkki, mutta viime vuosien mestareista myös Joensuun Maila ja Manse PP perustivat mestaruutensa ennen muuta tiiviiseen ulkopeliin.
Viime kausi oli kuitenkin sääntöön tervetullut poikkeus. Vimpelin Vedon ulkopeli oli toki ensiluokkaista, mutta sen mestaruuden todellinen kulmakivi oli kuitenkin vahva ja monelta osin myös uudenlaisia elementtejä sisältänyt sisäpeli.
Sama päti myös viime kauden suurimpaan yllättäjään, Hyvinkään Tahkoon. Senkin ulkopelissä oli omat vahvuustekijänsä, mutta myös Hyvinkään vahvin ase ole sisäpeli. Tahko tehtaili Vimpelin jälkeen runkosarjassa toiseksi eniten juoksua, 261.
Vimpelin ja Hyvinkään menestys ei tarkoita, että ulkopelin merkitys olisi romahtanut. Kysymys on vahvan ulkopelin ja vahvan sisäpelin suhteesta.
Yhden tai edes kahden kauden perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta kysymys kuuluu, voidaanko jatkossa mestaruuksia voittaa pelkästään ulkopelivoittoisella taktiikalla – vai pitäisikö joukkueiden satsata myös sisäpeliin samanlaisella voimalla, mitä Vimpeli ja Hyvinkää viime kaudella tekivät?
***
Hyvinkään kohdalla railakkaan lyöntipelin merkitys on suurempi kuin pelkkä menestys. Tahkon tavaramerkkinä on viimeiset vuosikymmenet ollut se, että palloa on lyöty Pihkalassa surutta.
Tahkon 70- ja 80-luvun taitteen menestysjoukkueen rakentanut Aulis Paski ymmärsi Hyvinkäälle tultuaan, että Pihkalan avaruus on joukkueelle suuri valttikortti. Siksi Paski täytti joukkueen Antti Laurilan, Stig Tainion, Markku Kuikan ja Latikan veljesten kaltaisilla kovilla lyöjillä.
Kova lyöntipeli ei tuonut vain menestystä. Siitä tuli myös tahkolaisen pesäpallon identiteettiä määrittävä tekijä. Itäisessä Suomessa rakastetaan mailalla ihmeitä tekeviä taitolyöjiä, mutta Pihkalassa tärkein valtionusko on, että pallo liikkuu ja kunnarikello kumisee. Esimerkiksi viime kaudella Tahko löi peräti 29 kunnaria eli keskimäärin likimain kunnarin per ottelu.
Viime kaudessa oli rohkaisevaa, että Tahko menestyi painottamalla vahvaa lyöntipeliä, sillä se herätti myös hyvinkääläisen pesäpalloyleisön. Pihkalassa nähtiin parhaimmillaan ottelussa jopa yli 3500 katsojaa. Sellaisia määriä ei Hyvinkäällä ole nähty vuosikausiin.
Menestys oli toki toinen keskeinen tekijä yleisömäärissä, mutta vähintään yhtä oleellista oli, että Tahko pelasi dna:nsa mukaista pesäpalloa.
***
Tästä päästään toiseen suurempaan kysymykseen – Tahkon merkitykseen koko eteläsuomalaisen pesäpallon lippulaivana.
Kalvoille voidaan piirtää kuinka hienoja visioita tahansa pääkaupunkiseudun valtaamisesta, mutta todellisuudessa Tahko on edelleen Etelä-Suomen tärkein veturi ja tulenkantaja pesäpallossa.
Etelä-Suomessa asuu lähes kolme miljoonaa suomalaista eli yli puolet koko maan väestöstä. On selvää, että pesäpallon suurin kasvupotentiaali on siellä, missä ovat myös ihmiset.
Siksi Tahkon merkitys koko pesäpallon kannalta on suurempi kuin vain yhden seuran merkitys.
Jos Tahko menestyy ja Pihkala on liekeissä, se heijastuu pesäpallon laajempaan näkyvyyteen. Jos Tahko olisi hajuton mauton ja väritön, sama hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys leimaisi laajemminkin pesäpalloa Etelä-Suomessa.
***
Onko Hyvinkää siis kulkemassa oikeaan suuntaan?
Vastaisin mielelläni, että on, mutta joudun vastaamaan, että toivottavasti on.
Tahko teki viime kaudella Antti Yli-Saunamäen komennossa kentällä erinomaista työtä, mutta seurajohto ei ole mitenkään vakuuttanut omalla osaamisellaan.
Nyt edessä on kuitenkin lupaava näkymä, joka ei koske niinkään tätä kautta, vaan tulevia kausia. Jarkko Pokelan palkkaaminen ensi kaudesta alkaen Tahkon uudeksi pelinjohtajaksi on erinomainen ratkaisu. Maan parhaan etukenttäpelaajan Iiro Kuosan kaappaaminen takaisin Joensuusta on myös loistoveto.
Lisäksi Tahkolle on kypsymässä joukko lupaavia omia junioreita, joista Luka Raesmaa nousee jo tällä kaudella Superin miehistöön. Tahkon junioreista viisi pelaa tällä kaudella lainalla Haminassa. Jos heidän kehityksensä kulkee odotetusti, en olisi yllättänyt, että sieltä kutsuttaisiin ensi kaudeksi kotiin ainakin lupaava etumies Elmo Peltonen ja lyöjäjokeri Joosua Rättö.
Sen jälkeen Tahkolla alkaisikin olla koossa joukkue, jossa yhdistyisivät sisäpelin railakka lyöntivoima ja entistä vahvempi ulkopeli. Sitä, onko sisäpelin ja ulkopelin suhde ensi kaudella juuri oikea, on turha vielä tarkkaan arvioida, mutta jos nykyinen joukkue pysyy jotakuinkin kasassa, ollaan hyvin lähellä optimaalista tilannetta.
Siksi myös Tahkon johdon kannattaa olla tarkkana. Pihkalassa ollaan suuren äärellä, jos vain joukkuetta ja seuraa osataan viedä oikeaan suuntaan ilman ylimääräistä hörhöilyä.
***
Hätäisimmät ovat puhuneet tästä kaudesta jonkinlaisena välivuotena, mutta Tahkolla on tänäkin vuonna hyvät mahdollisuudet menestyä.
Joukkueen ykköskärki on paperilla yhtä vahva kuin viime kaudella. Avainroolissa on Jere Vikströmin tilalle hankittu Jesse Eskelinen, jonka on onnistuttava vaativassa roolissaan kakkosena. Teemu Nurmio on erinomainen kentällemenijä ja Kalle-Tapio Huusko varma kolmonen, kunhan hän toipuu täyteen pelikuntoon.
Sen jälkeen tulee Tahkon rakastama neljän tenorin tykistö, joka viime kaudella löi runkosarjassa yli 200 juoksua hurjilla 55 prosentin tehoilla.
Ykköstykkinä on edelleen yhden uransa parhaista kausista pelannut lyöjäjokeri Juha Niemi, jota säestävät toinen lyöjäjokeri Juha Korhonen ja numerolla kotiuttavat Valentin Ikonen ja Santtu Patova.
Nelikon vaarallisuutta lisää se, että he kaikki lyövät vasemmalta.
Yli-Saunamäki käytti koko kauden myös kakkoskärkeä, mikä kantoi kesän aikana hedelmää. Myös tällä kaudella kakkoskärjessä on potentiaalia, vaikka Miikka Matikan lähtö tekeekin kakkoskärkeen loven.
Ulkona Tahkon uusi supermies on lukkari Petteri Alanen, joka on lunastanut paikkansa yhtenä Superin parhaista lukkareista. Konsta Lehtola oli hyvä löytö etukentälle, mutta Eero Kuituselle jäi viime kaudesta parannettavaa.
Linja ei ole Superin kovinta eliittiä, mutta riittävän hyvä. Huusko ja Patova ovat linjan johtavat pelaajat. Muut linjat paikat menevät Ikoselle ja vielä viime kaudella Kiteen lukkarina pelanneelle Eskeliselle.
Takakenttä on mielenkiintoinen. Nurmio hoitaa oman tonttinsa ja Raesmaalla on edessään elämänsä tilaisuus. Raesmaa on vielä testaamatta kaikista kovimpien otteluiden painekattilassa, mutta nuoren miehen käsi on armoton.
Pelinjohtaja Raimo Braggella on omat vahvuutensa – ja heikkoutensa. Hän saa taikoa ihmeitä, jos aikoo toistaa Yli-Saunamäen tempun ja viedä Tahkon välieriin. Runkosarjan sijat 5-7 ovat kuitenkin viimevuotiseen tapaan Hyvinkään haarukassa.
