Valioliiga on todennut Evertonin ja Nottinghamin rikkoneen Valioliigan taloudellisia säännöksiä ja niitä molempia odottaa mahdollisesti pistemenetykset. Jukka, mistä tässä vyyhdessä on kysymys?

Kysymys on siitä, että Valioliigan seurojen piti toimittaa viime tilikauden tilinpäätökset Valioliigalle joulukuun viimeiseen päivään mennessä ja Valioliiga ilmoitti näihin tuloksiin pohjautujen, mitkä seurat ovat ylittäneet kulurajoitteet viime tilikauden ja sitä edeltäneiden kahden kauden aikana.

Ja nyt vastaus on saatu: ne seurat ovat Everton ja Nottingham. Tämän molemmat seurat ovat myös myöntäneet.

Everton sai jo aikaisemmista ylityksistään rangaistuksen, jolla siltä vähennettiin tämän kauden sarjataulukossa 10 pistettä. Everton on valittanut päätöksestä eli tätä aiempaa rangaistusta voidaan siis vielä muuttaa.

Nyt kysymys on uudesta rangaistuksesta, jossa edessä on samanlainen prosessi kuin aiemmin – tosin sillä erotuksella, että nyt kaikki päätökset mahdolliset valitukset mukaan lukien pyritään päättämään 19. toukokuuta mennessä. Näin esimerkiksi mahdolliset pistemenetykset eivät siirtyisi tuleville kausille, vaan ne koskisivat tätä kautta – ja kun kausi päätettäisiin, silloin tiedettäisiin, ketkä putoavat ja ketkä eivät.

Millaisia rangaistuksia Evertonille ja Nottinghamille on tulossa?

Siitä päättää puolueeton paneeli, mutta on todennäköistä, että pisteitä vähennetään. Evertonilla kohdalla tässä uudessa rangaistuksessa on puhuttu kuuden pisteen vähentämisestä, mutta se on silkkaa spekulaatiota. Nottinghamin kohdalla puhutaan saman suuruusluokan asiasta.

Vaikuttaako mahdolliset rangaistukset tämän kauden putoamistaisteluihin?

Evertonin kohdalla ensimmäinen iso kysymys on, miten paljon siltä vähennetään pisteitä. Jos Everton saisi uuden 10 pisteen rangaistuksen ja edellinen 10 pisteen vähennys jäisi voimaan, silloin putoaminen olisi todella lähellä. Jos taas valitus pudottaa edellistä rangaistusta 6-8 pisteeseen ja nyt tulisi lisää esimerkiksi 6 pistettä, silloin Everton todennäköisesti säilyisi.

Nottinghamilla raja liikkunee 6-10 pisteen välissä. Kuuden pisteen menetyksen Forest voisi vielä kestää, mutta 10 pisteen tai sitä suurempi menetys heittäisi sen pedon suuhun.

Everton ja Nottingham ovat nyt vaarassa menettää pisteitä, mutta yli miljardi puntaa uusiin pelaajiin viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt Chelsea saa porskuttaa ilman rangaistuksia. Mikä ihmeen logiikka näissä säädöksissä on?

Taloudellisen reilun pelin säännöt vaikuttavat kieltämättä kiharaisilta. Asioiden hahmottamista vaikeuttaa se, että Valioliigalla – kuten monilla muillakin kansallisilla sarjoilla – on omat taloudellisen reilun pelit säännökset ja UEFA:lla vielä omansa, joilla se kontrolloi sitä, mitä eurocupeissa pelaavat seurat saavat kuluttaa. Nämä säännöt poikkeavat toisistaan jonkin verran.

Kaiken lisäksi säännöt ovat varsin monimutkaisia. Esimerkiksi pelaajahankintojen siirtosummat voidaan jaksottaa pelaajan sopimuksen mukaisesti useammalle vuodelle. Aiemmin rajoitusta Valioliigassa ei ollut, ja siksi esimerkiksi Chelsea sai jaksotettua osan jättisiirroistaan kahdeksan vuoden ajalle. Joulukuussa tuo raja määriteltiin Valioliigassa maksimissaan viideksi vuodeksi.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos seura ostaa pelaajan 50 miljoonalla punnalla ja tekee hänen kanssaan viisivuotisen sopimuksen, siirtosumma vaikuttaa yhteen tilikauteen vain 10 miljoonaa puntaa.

Toinen laillinen keino pelata siirtojen kanssa on ollut se, että Englannissa seurojen tilikaudet päättyvät kesäkuun lopussa. Näin seura on voinut ylittää kulutuslimiitit edellisenä kesänä heinä-elokuussa ja sen lisäksi vielä tammikuussa, ja kiriä sitten erotusta kiinni kesäkuussa ennen tilikauden päättymistä.

Tässä kikkailussa seuroja auttaa se, että seuran maksamat siirtosummat voidaan jaksottaa useammalle vuodelle, mutta myynnit saadaan kohdistaa myyntihetkellä voimassa olevaan tilikauteen. Esimerkiksi Chelsea on myynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana pelaajia 300 miljoonalla eurolla, minkä seurauksena se olisi voinut kuluttaa samana aikana jopa enemmän kuin mitä se on nyt tehnyt.

Myyntejä ei tosin voida vähentää täysimääräisesti kuin niissä tapauksissa, että kyseessä on oma juniori tai pelaaja, jonka siirtosumma on jo kuoletettu. Muussa tapauksessa pelaajan myyntihinnasta vähennetään hänen hankintahinnastaan jäljellä oleva kuolettamaton osuus.

Miten seurat sitten ylittävät kulutuslimiitit? Luulisi, että niiltä löytyy sen verran laskentavoimaa, että summat osattaisiin laskea kohdilleen.

Haasteena seurojen kannalta on, että kesän siirtoikkunassa joudutaan toimimaan sen varassa, paljonko seuran arvioidaan saavan tuloja tulevalla kaudella.

Kiusaus painaa kesän siirtoikkuna etunojassa on suuri, sillä joukkueen etupainotteinen vahvistaminen voi heijastua siihen, miten paljon tuloja seura saa. Ongelma tulee siinä, jos menestys ei olekaan odotettu ja tulot tippuvat arvioidusta.

Hyvä esimerkki on Newcastle. Se käytti kesällä rahaa uusien pelaajien ostoon 160 miljoonaa puntaa. Tavoitteena oli, että vahvistamalla joukkuetta se etenisi Mestarien liigan lohkopeleistä jatkoon ja se olisi Valioliigassa kauden lopussa niin korkealla, että se selviytyisi ensi kaudeksikin Mestarien liigaan.

Newcastle jäi kuitenkin Mestarien liigassa alkulohkossaan viimeiseksi ja sen europelit päättyivät joulukuussa. Tämä teki sen tulopuoleen arviolta 15-25 miljoonan punnan loven. Summa ei kuulosta maata kaatavalta, mutta 20 miljoonaa tarkoittaa viidelle vuodelle käänteisesti jaksotettuna 100 miljoona puntaa siirtosummina.

Nyt Newcastle on tilanteessa, että siltä on kadonnut tämän kauden siirtokassasta uusien pelaajien ostamiseen tai vanhojen ylitysten kuittaamiseen 100 miljoonaa puntaa. Siksi Newcastle ei voi vahvistaa joukkuetta, vaan sen on mitä ilmeisemmin myytävä pelaajia ennen kesäkuun loppua, jotta se pysyy limiittien rajoissa.

Kysymys ei ole siitä, etteikö Newcastlella ja sen omistajilla olisi rahaa. Kysymys on yksiselitteisesti siitä, että taloudellisen reilun pelin limiitit eivät mahdollista sen käyttöä.

Onko Arsenalilla kysymys samasta asiasta?

Arsenalin tilanne on astetta monimutkaisempi.

Valioliigan ja UEFA:n säännöt sallivat sen, että omistajat voivat pumpata omaa rahaansa seuraan ohi normaalin liiketoiminnan. Newcastle on nämä limiittinsä käyttänyt, mutta Arsenalin omistajat eivät ole pumpanneet seuran jalkapallotoimintaan viimeisen kolmen vuoden aikana käytännössä lainkaan rahaa ja Arsenal voisi tällä rahalla tehdä isojakin peliliikkeitä siirtomarkkinoilla.

Vastaan tulee kuitenkin UEFA:n uudet säännöt, joissa määritellään erikseen se, paljonko seurat saavat käyttää päivittäisistä tuloistaan ja pelaajamyynneistä saaduista tuloista pelaajasiirtoihin, pelaajien ja valmennuksen palkkoihin ja agenteille maksettaviin korvauksiin.

Tuo limiitti on nyt 90 prosenttia tuloista ja limiittiä kiristetään kausi kaudelta siten, että kaudella 2025-2026 limiitti on enää 70 prosenttia.

Swiss Bramblen laskelmien mukaan Arsenal on käyttänyt viime kesän siirtoikkuna mukaan lukien kyseistä limiitti 79 prosenttia. Se mahtuu toki 90 prosentin rajan sisälle, mutta limiittiin ei ole matkaa kuin 13 prosenttia, mikä tarkoittaa arviolta 40 miljoonaa puntaa – ja tähän summaan omistajien mahdollinen lisärahoitus ei vaikuttaisi mitenkään.

Vaikka Swiss Bramblen laskelmat pitäisivätkin paikkaansa, summat elävät koko ajan loppukauden menestyksen mukana ja siksi kovin tarkoista lukemista ei kannata puhua. Tilanne on joka tapauksessa se, että jos Arsenal ei myy tammikuun siirtoikkunassa ketään, se voisi 90 prosentin limiitissä pysyäkseen kenties ostaa yhden pelaajan 30-35 miljoonalla punnalla ja maksaa hänelle loppukauden aikana 3-4 miljoonaa puntaa palkkaa.

Jos Arsenal haluaisi kuluttaa sitä enemmän rahaa, silloin pelaajia pitäisi myös myydä – joko tammikuussa tai viimeistään pakon edessä kesäkuussa.

Entä tapaus Manchester City?

Citylla on edelleen niskassaan 115 erilaista syytettä taloudellisista väärinkäytöksistä. Olisin todella yllättänyt, jos City ei saisi jotain ja itse asiassa varsin tuntuvaa rangaistusta, mutta siihen voi hyvinkin mennä vielä kausi tai jopa kaksi. Tätä kautta Cityn mahdollinen ja todennäköinen rangaistus tuskin ehtii muuttamaan.

Joka tapauksessa on hienoa, että säännöt toimivat, kuten Evertonin ja Nottinghamin tapaukset osoittavat, mutta niiden pitää toimia myös Manchester Cityn ja muiden suurseurojen kohdalla.