Jalkapallon EM-kisoissa on nostanut päätään odotettu puheenaihe – erotuomarit.

Toistaiseksi suurin kohu syntyi Belgian ja Slovakian välisessä ottelussa, kun erotuomari Halil Umut Meler hylkäsi ottelun dramaattisten loppuhetkien aikana Romelu Lukakun 1-1-tasoitusmaalin. Turkkilaistuomari totesi VAR-monitorista katsottuaan Belgian Lois Opendan syyllistyneen käsivirheeseen hetkeä ennen Lukakun maalia.

Osuma Opendan käteen oli niin hiuksenhieno, että sitä oli vaikea nähdä edes hidastuskuvista.

Miten siis tuomari oli satavarma pallon osumisesta Openden käteen?

Hän toki saattoi nähdä itsekin osuman, mutta vaikka ei olisi nähnyt, joku toinen olisi.

Nimittäin Snickometer, kavereiden kesken pelkkä Snicko.

***

Snicko kehitettiin alun perin vuonna 2013 krikettiin todentamaan sitä hetkeä, kun lyöjän maila osuu palloon.

Snicko ei ollut aluksi toimintavarmuudeltaan täydellinen, mutta reilussa vuosikymmenessä on tapahtunut paljon. Niin paljon, että Snicko uskallettiin ottaa käyttöön nyt jalkapallon EM-kisoissa.

Snicko toimi alun perin mikrofonien tallentamien ääniaaltojen varassa. EM-kisoissa käytössä on kuitenkin kehittyneempi järjestelmä, jossa pallon sisällä oleva mikrosiru taltioi sen, osuuko pallo johonkin.

Mikrosiru ei osaa päätellä, osuuko pallo käteen vai jalkaan, siihen tarvitaan erotuomari. Mutta kun tv-kuvan ja Snickon tuottaman, sydänkäyrältä näyttävän datan yhdistää toisiinsa, mahdollinen osuma on helppo todentaa.

Niin tapahtui myös Belgian tasoitusmaalin hylkäämisen kohdalla.

***

Snicko on hyvä esimerkki siitä, miten tekniikka voi mullistaa tulevaisuudessa jalkapallon tuomarointia.

Tähän mennessä ylivoimaisesti toimivin tekninen uudistus jalkapallossa on ollut maaliteknologian käyttöönotto. Pitää olla kohtalaisen kova otsaluu, jos joku kyseenalaistaa sen, ylittikö tai oliko pallo ylittämättä maaliviivaa, jos teknologia niin ilmoittaa.

EM-kisoissa on saatu myös väläys siitä, millä tavalla – tai oikeammin miten nopeasti – paitsiot voidaan jatkossa todentaa puoliautomaattisen paitsiontunnistusteknologian avulla. Portugalin ensimmäisen ”2-1-voittomaalin” hylkäämiseen Tšekkiä vastaan meni vain muutama hetki, kun erotuomari sai korviinsa tiedon, että Suurin ja Kaunein oli ollut hetken ennen maalia marginaalisesti paitsiossa.

Valioliigassa paitsiota olisi hinkattu vielä päättyneellä kaudella todennäköisesti minuuttikaupalla. Tulevalla kaudella tilanne saattaa kuitenkin korjaantua, sillä Valioliigassa otetaan käyttöön samanlainen puoliautomaattinen paitsiontunnistusteknologia.

Tosin englantilaisten VAR:in käyttäjien ainutlaatuisen huikeat näytöt tietäen se, että järjestelmää osattaisiin käyttää, ei ole mitenkään varmaa.

***

Kaikki siis hyvin vai onko?

Uskon edelleen siihen, että teknologian myötä tuomarointi saadaan entistä tarkemmaksi ja toimivammaksi. Jopa kirotun VAR:in ongelmia saadaan vuorenvarmasti sitä kautta vuoltua vähemmiksi.

Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään teknologiasta. Kysymys on myös siitä, mihin me haluamme vetää rajat jalkapallossa.

VAR:ia on nyt helppo syyttää millimetrien ja niiden osien hinkkaamisesta minuuttikaupalla, mutta vaikka minuutit saataisiinkin muutettua sekunniksi, millimetrit kuitenkin jäävät.

Ja mitä niille pitäisi tehdä?

Jalkapallon sääntöjen mukaan paitsio on paitsio, vaikka kysymys olisi millimetristä, ja käsivirhe on – säännöt muiden vaatimusten toteutuessa – käsivirhe, vaikka käsivirhe olisi niin minimaalinen, ettei se vaikuttaisin pallon liikerataan mitenkään.

Nytkin Opendan tapauksessa kysymys ei ollut siitä, vaikuttiko käsivirhe pallon liikerataan tai edes siitä, pelasiko Openda palloa tietoisesti kädellään vai ei. Erotuomari tuomitsi käsivirheen ja hylkäsi maalin, koska hän katsoi Opendan käden olleen ”ei luonnollisessa” asennossa. Sitä se varmasti olikin, mutta ei siksi, että Openda olisi halunnut vaikuttaa mitenkään palloon, vaan suojata vain käsillään omaa pallontavoitteluaan.

***

Haluammeko me oikeasti tällaista jalkapalloa?

En tietenkään voi vastata muiden puolesta, mutta omasta puolestani voin: En halua.

Ongelma on vain siinä, miten asia voitaisiin korjata. Monet arvostetut jalkapallovaikuttajat Arséne Wengeristä alkaen ovat sanoneet VAR-teknologian ongelmien innoittamina, että jalkapallon sääntöjä pitäisi uskaltaa muuttaa sellaiseksi, ettei VAR ja uusi teknologia tapa jalkapallosta jotain oleellista.

Niin ilman muuta pitäisi, mutta miten?

Yksi varteenotettava ajatus voisi olla, että erotuomareille annettaisiin oikeus suhteuttaa rikkeen vakavuus saavutettuun hyötyyn. Tuomari voisi siis omaa harkintaa käyttäen esimerkiksi päättää, hyötyikö maalin tehnyt joukkue mitenkään siitä, että maalintekijän tai maalin syöttäjän kengänkärki oli 0,2 millimetriä paitsiossa tai että hyötyikö esimerkiksi Openda mitenkään siitä, että pallo hipaisi hänen kättään.

Olisin valmis heti äänestämään tällaisen uudistuksen puolesta, jos eläisimme täydellisessä maailmassa.

Mutta me emme elä ja siihen on yksinkertainen syy – erotuomarit.

***

VAR-teknologiassa on kiistatta järkyttäviä ongelmia, mutta yhtä järkyttävää on se, minkä tasoisia erotuomareita pääsee viheltämään huipputason jalkapallo-otteluita.

Ymmärrän toki, että virheet ovat inhimillisiä, mutta jalkapallon historia – myös nykyhistoria – on osoittanut, että erotuomareiden virheissä ei ole kysymys pelkästään siitä, näkeekö tuomari asiat oikein vai väärin.

Jalkapallossa on nähty loputon määrä tuomioita, joissa syyt vääriin ratkaisuihin ovat olleet muualla kuin erotuomareiden silmissä tai pelin valtavassa nopeutumisessa.

Olisi ylevää sanoa, että erotuomareihin ei vaikuta kotiyleisön tai alexfergusonin näköisten elämää suurempien persoonien tai jalkapallojohtajien paine ja painostus. Valitettavasti vaikuttaa – kuten vaikuttaa moni muukin asia aina lahjuksia myöten.

Uudistusten kanssa kannattaa olla siksi tarkkana. Yhtä ongelmaa ei kannata ratkaista uudella ja vieläkin suuremmalla ongelmalla.

Pelkään pahoin, että olemme siksi hirtettyjä pitkäksi aikaa millimetrien hinkkaamiseen ja sellaiseen jalkapallon sääntökäytäntöön, joka ei tee kunniaa tällä hienolle lajille.