Tuttu mörkö on nostanut pesäpallossa jälleen päätään – seurojen taloudelliset ongelmat.

Viimeiset tiedot pesäpallokentiltä kertovat, että talous on useammalla seuralla tiukalla ja suurimmissa vaikeuksissa olevilla seuroilla on ollut ongelmia palkanmaksun ja esimerkiksi pelaajavuokrien maksamisen kanssa.

Pattijoen Urheilijat myönsi kesäkuussa avoimesti, että ellei seura olisi ottanut yhteistyökumppaneiltaan lainaa, se olisi tarkoittanut seuratoiminnan välitöntä alasajoa.

Toisin sanoen kauden keskeyttämistä.

Pattijoen Urheilijat ei ole ainoa taloudellisten haasteiden kanssa kamppaileva seura. Myös Seinäjoen JymyJussien tilanne on niin tiukka, että Seinäjoella on mietitty seinäjokisen pesäpallon uudelleenorganisointia niin miesten, naisten kuin junioritoiminnankin osalta.

Miespesäpallon osalta se tarkoittaa väistämättä kysymystä, pitäisikö JymyJussien ja Seinäjoen Maila-Jussien lyödä kimpsunsa ja kampsunsa yhteen vai jatkaa omien lippujensa alla?

***

Pesäpalloseurojen talousvaikeudet eivät ole uusi asia. Monet seurat ovat vieläkin vedonneet koronakriisin seurauksien siivoamiseen, mutta se on vain osasyy ongelmiin.

Varsinainen ongelma on rajusti kohonneet pelaajapalkkiot. Pelaajapalkkioiden kohoamista on kiihdyttänyt entisestään se, että nyt neuvotellaan jo vuotta 2026 tai jopa vuotta 2027 koskevista pelaajasiirroista.

Pesäpallossa on ennenkin maksettuja kovia palkkioita yksittäisille pelaajille – ja niin maksetaan nytkin. ElmoTV:n keräämien tietojen mukaan kaikista kovimpien pelimiesten palkkiot liikkuvat vuositasolla 60 000-70 000 euron suuruusluokassa.

Ongelma ei ole siinä, maksetaanko yhdelle tai kahdella pelaajalle huippupalkkoja, vaan niiden seurannaisvaikutuksista.

Huippupelaajien innoittamina muutkin pelaajat osaavat pyytää suuria korvauksia. 30 000 – 40 000 euron pyynnöt alkavat olla arkea vähänkään paremmilla tai itseään parempina pitävillä pelaajilla. Luotettavat perusjyrät pyytävät 15 000 – 25 000 euron haarukassa olevia palkkioita ja jopa Superissa ensimmäisiä kausia pelaavat juniorit 5 000 – 15 000 euron palkkioita.

Seurojen kannalta tilanne on haastava. Jos ne haluavat pitää lupaavista pelaajistaan tai ylipäätään pelaajistaan kiinni, ne joutuvat miettimään, lähteäkö mukaan kilpalaulantaan vai nostaa kädet suosiolla pystyyn ja päästää pelaajat siirtymään rahakkaimpien sopimusten perässä muihin seuroihin?

***

Superpesiksen suurimpia maksajia ei tarvitse kenenkään arvuutella. Kaksi kovinta maksajaa ovat Joensuun Maila ja Manse PP.

Vaikka JoMa ja Manse ovat kiihdyttäneet pelaajapalkkioiden nousua, niitä on vaikea syyttää juridisin perustein kovien palkkioiden maksamista, mutta entä moraalisin perustein? Pitäisikö niiden tuntea vastuuta koko sarjasta eikä vain omasta seurasta?

Muutenkin ongelman seuraukset kohdistuvat enemmän muihin seuroihin kuin JoMaan tai Manseen. Taloudellisten haasteiden kanssa eivät kamppaile vain pienimmät seurat, vaan haasteet koskevat myös suurempia seuroja.

Suuremmat seurat ovat varustelukilvassa mukana pysyäkseen joutuneet venyttämään budjettiensa raameja riskialttiilla taktiikalla. Budjetit on laskettu siten, että niiden toteutuminen edellyttää pääsemistä mitalipeleihin. Kun mitalipeleihin pääsee vain neljä seuraa, osalla seuroista tulopuolelle saattaa tulla syksyllä isojakin lovia.

***

Seurojen taloushaasteet pitäisi olla Superpesis Oy:n ja Pesäpalloliiton johdon tiedossa.

Katseet kohdistuvat nyt etenkin reilu vuosi sitten perustettuun Superpesis Oy:hyn, joka on puhunut kovista ja hienoista tavoitteista innostaessaan ja piiskatessaan seuroja kasvamaan, lisäämään resurssejaan, rakentamaan ammattimaisia organisaatioita ja kehittämään kaikin keinoin toimintaansa. On puhuttu 50 prosentin kasvutavoitteista niin katsojamäärissä kuin budjettienkin osalta.

Tavoitteita toki pitääkin olla, mutta riskinä on, että käytännön arjessa taloudellisista kasvutavoitteista toteutuu vain menopuoli, ei tulopuoli. Juuri niin uhkaa nyt käydä monissa seuroissa.

Nyt kysytäänkin, mitä Superpesis Oy aikoo tehdä syntymässä olevan kuplan torjumiseksi. Se on luvannut olla seurojen apuna ja tukena, mutta mitä konkreettinen apu oikeasti tarkoittaa?

***

Myös seuroilla on peiliin katsomisen paikka muutenkin kuin käsistä karanneiden pelaajapalkkioiden maksamisen kanssa.

Hyvä esimerkki on rahapelimarkkinan vapautuminen, jota myös Superpesis Oy jatkuvasti toitottanut.

Rahapelimarkkina vapautuu – todennäköisesti vuonna 2026 – ja varmasti suomalaiseen urheiluun alkaa virrata sitä kautta täysin uudenlaisia mainoseuroja, mutta niiden eurojen jakajista ei ole pulaa.

Oleellinen kysymys onkin, paljonko uutta rahaa oikeasti tulee pesäpallolle ja miten se jakautuu? Kahmaisevatko Superpesis Oy ja Pesäpalloliitto katto-organisaatioina valtaosan rahoista itselleen vai riittääkö jaettavaa myös seuroille – ja kenelle niistä?

Rahapelimarkkinan rahoista pitää ilman muuta olla kiinnostunut ja innoissaan, mutta kannattaa varautua siihen, että saavin sijasta sieltä tuleekin yksittäiselle seuralle pikemminkin kahvikuppi.

***

Pesäpallopiireissä pohditaan nyt, mitä syksyllä tapahtuu, kun Pesäpalloliitto käy läpi ensi vuoden Superpesis-lisenssejä. Saavatko kaikki seurat lisenssin – ja haluavatko kaikki edes saada sen?

Aihe herättää ymmärrettävästi keskustelua, mutta todellisuudessa lisenssin epääminen joltakin tai joiltakin seuroilta ei ole ongelman ratkaisu, vaan sen ensimmäinen näkyvä oire.

Ongelmaan olisi helppo ratkaisu, jos pelaajapalkkioiden kasvua voitaisiin hillitä samalla tavalla kuin esimerkiksi NHL:ssä. Palkkakatosta pesäpallossa on kuitenkin turha tällä hetkellä edes keskustella.

Jo pelkkä ajatus pelaajapalkkioiden rajoittamisesta keskusjohtoisesti kuulostaisi nykytilanteessa kornilta, sillä pelaajapalkkioiden kovimmat maksajat ja palkkioiden kiihdyttäjät istuvat itse Superpesis Oy:n ja Pesäpalloliiton avainpaikoilla.

***

Ainoa realistinen tie tässä tilanteessa on se, että Superpesis Oy lunastaa puheensa ja lähtee konkreettisesti tukemaan seuroja.

Se ei tarkoita vain sitä, että Superpesis Oy hankkisi lisää yhteistyöeuroja, joista kaikki seurat hyötyisivät myös taloudellisesti. Superpesis Oy:n on jalkauduttava kentälle ja mentävät lähemmäksi seuroja, jotta ne voisivat oikeasti olla seurojen tukena taloudellisten ja muiden arjen haasteiden ratkaisemisessa.

Ajatus voi kuulostaa vieraalta, mutta jotakin Superpesis Oy:n on tehtävä, sillä muuten koko huippupesäpallon nykyinen lupaava kehitys ja jopa tulevaisuus nykyisessä muodossaan vaarantuvat ja me seuraamme kohta sellaista Superpesistä, jossa on kolme tai neljä seuraa ja muuten enemmän tai vähemmän henkitoreissaan vaappuvaa jononjatketta.

Tilanne on kehittymässä nyt kovaa vauhtia siihen suuntaan, että erinomaista työtä Suomensarjassa tekevä Puna-Mustat on lähempänä voittaa Suomen mestaruuden kuin suurin osa nykyisistä Superin seuroista.

Niin sanovat ne talouden lait, jotka määrittelevät tällä hetkellä huippupesäpallon tulevaisuuden.