Arsenal murskasi Manchester Cityn sunnuntaina sensaatiomaisesti 5-1. Jukka, mitä Arsenalin murskavoitto tarkoittaa Valioliigan mestaruustaistelun kannalta?

Ensimmäinen johtopäätös on, että Manchester Cityn viimeisetkin toivonrippeet viidennestä peräkkäisestä mestaruudesta voidaan nyt lopullisesti haudata.

Toki prosentit olisivat olleet ohuet, vaikka City olisi voittanut tänään, mutta nyt sen ero yhden ottelun vähemmän pelanneeseen Liverpooliin on 15 pistettä ja saman verran otteluita pelanneeseen Arsenaliin 9 pistettä.

Liverpool voi ja todennäköisesti vielä tulee ajamaan tyveen, mutta 15 pisteen eron kiinni ottaminen on täysin teoreettista. Lisäksi myös Arsenalin pitäisi hyytyä, mikä näyttää Arsenalin kauden rakenne huomioon ottaen epätodennäköiseltä.

Arsenalin kannalta Cityn murskaaminen oli suurempi asia kuin vain kolmen sarjapisteen ottaminen.

City on ollut lontoolaisten suurin henkinen peikko viimeiset kaudet. Vielä toissa kaudella Arsenal oli pojan asemassa City-otteluissa. Viime kaudella punnukset tasoittuivat ja tällä kaudella valta näiden kahden seuran kesken siirtyi selkeästi Etihadilta Emiratesille.

Arsenalin tappio sunnuntaina olisi repinyt vanhoja painajaisia auki ja käytännössä pudottanut Arsenalin mestaruusjunasta. Nyt kaikki on jälleen mahdollista – ei vain pisteiden suhteen, vaan myös siksi, miten tämä vaikuttaa ilmapiiriin Arsenalin pukukopissa. Nyt suurin peikko on kaadettu ja edessä nähdään vain mahdollisuuksia.

Totta kai Nottingham on pistemielessä edelleen mukana juoksukilpailussa, mutta on vaikea uskoa, että Nottingham pysyisi kuromaan Liverpoolin yhdeksän pisteen kiinni, varsinkin kun Liverpool voi kasvattaa tuon eron rästipelin turvin 12 pisteeseen. Arsenal voi sen sijaan vielä aidosti uhata Liverpoolin mestaruutta.

Mitä Arsenalin mestaruus edellyttää?

Kaikki tiivistyy tietenkin pisteisiin. Olen edelleen vakuuttunut, ettei Liverpool voi pelata näin ylärekisterissään kymmenen kuukauden mittaista kautta. Sille tulee notkahdus jossain vaiheessa kautta. Niin sanovat pelkästään jo fysiikan lait.

Kysymys on nyt siitä, millainen tuo Liverpoolin notkahdus tulee olemaan – ja pystyykö Arsenal hyödyntämään sen.

Arsenal voitti viime kaudella 18 viimeisestä liigaottelustaan 16, pelasi yhden tasan ja hävisi yhden ottelun. Arsenalilla on nyt jäljellä 14 ottelua ja siltä vaaditaan samanlaista putkea kuin vuosi sitten.

Arvioisin, että Arsenalin pitäisi pystyä keräämään lopuista otteluistaan tuollaiset plus-minuus 38 pistettä, jolloin sen pistemäärä olisi noin 88 pistettä. Kun Arsenalin tämän kauden maksimipistemäärä on 92 pistettä, niin onhan tuo hurja tavoite, mutta kuten viime kausi osoitti, ei se täysin mahdoton haaste ole.

Liverpoolin tämän kauden maksimipistemäärä on nyt 101 pistettä, joten jos Arsenal olisi tuolla 88 pisteen haminoilla, Liverpoolin pitäisi menettää 15 viimeisessä ottelussaan noin 13-14 pistettä. Se tarkoittaisi esimerkiksi kolmea tappiota ja 2-3 tasapeliä.

Koska joukkueet kohtaavat toisensa toukokuussa Anfieldilla, tuon ottelun merkitystä ei voi sivuuttaa, sillä kyseessä on klassinen kuuden pisteen ottelu.

Tietenkin tämä kaikki on spekulaatiota, mutta ei tässä kaukana olla sellaisesta näkymästä, että mestaruus ratkeaa tuossa ottelussa – ja vielä siten, että Arsenalin on pakko voittaa ottelu.

Mitkä ovat Arsenalin uhkakuvat?

Suurin on se, että entä jos Liverpool pelaakin loppukauden samanlaisella pistetahdilla kuin tähän saakka. Silloinhan sillä olisi kauden lopussa 93 pistettä, kun Arsenal voi kaikki loput ottelunsa voittamalla nousta enää 92 pisteeseen.

Arsenalilla on myös omat sisäiset uhkakuvansa. Niistä tärkein on se, kuinka pitkään Bukayo Saka on sivussa ja maksaako hänen poissaolonsa jossain otteluissa pisteitä?

En tarkoita mitään romahdusta, mutta voiton vaihtuminen tasapeliksi on usein marginaalisista asioista kiinni – ja Sakan ollessa sivussa, niin voi käydä herkemmin. Saka on Arsenalin paras ja tärkein pelaaja ja olisi ihme, jos se ei jossain kohtaa näkyisi.

Toinen kysymys on se, mitä tapahtuu maanantaina eli tammikuun siirtoikkunan viimeisenä päivänä?

Arsenal iski sunnuntaina viisi maalia Manchester Cityn verkkoon, mutta miten paljon se oli Arsenalin hyvyyttä ja miten paljon Manchester Cityn tämänhetkistä surkeutta?

Arsenal yrittää kuumeisesti saada Ollie Watkinsin tasoisen hyökkääjän. Jos se saa Watkinsin tasoisen maalintekijän – tai jopa kaksi uutta hyökkäyspään vahvistusta – se parantaa Arsenalin mahdollisuuksia pelata samanlainen hurja loppukausi kuin vuosi sitten, ja jota mestaruuden voittaminen edellyttäisi.

Jos Arsenal ei saa hankittua huippuluokan viimeistelijää, silloin todennäköisyydet Liverpoolin saavuttamiseksi putoavat – varsinkin ennen Sakan paluuta.

Muilta osin Arsenal on valmis taistelemaan edelleen Valioliigan mestaruudesta jo tällä kaudella.

Tiedän, että puheet prosessista kaikuvat tässä kohtaa kuuroille korville, mutta Arsenalin prosessi on vieläkin kesken. Enkä tarkoita nyt niinkään pelin kehittämistä. Tärkein keskeneräinen asia Arsenalin prosessissa on joukkueen rakentaminen.

Ongelmana on tähän saakka ollut se, että tämä kausi on vasta toinen kausi, kun Arsenal pelaa kulurajoituksiin laskettavassa kolmen vuoden aikaikkunassa Mestarien liigassa.

Mestarien liigan merkityksestä saa hyvän kuvan sitä kautta, että Arsenal on jo nyt ansainnut tämän kauden Mestarien liigassa lähes 90 miljoonaa euroa – ja kausi on vielä kesken.

Viime kesäkuun loppuun päättyneessä kolmen vuoden jaksossa Arsenalilla oli mukana kululaskelmissa yksi kausi Mestarien liigassa, yksi kausi Eurooppa-liigassa ja yksi kausi kokonaan europelien ulkopuolella.

Tilanne on jo tämän tilikauden osalta merkittävästi erilainen, kun europelien ulkopuolinen kausi 2021-2022 korvautuu tämän kauden Mestarien liigan tuloilla. Kaiken lisäksi heinäkuussa alkaa uusi tilikausi, jonka myötä kaikki kolme tilikautta ovat Mestarien liiga -kausia.

Arsenalia voidaan arvostella siitä, millaisia pelaajia se on tähän mennessä hankkinut ja mille pelipaikoille, mutta prosessimielessä palapeli on vielä kesken.

Jokainen voi miettiä, mitä Arsenalin kannalta tarkoittaa se, jos tähän nykyiseen joukkueeseen hankitaan tyyppiluokkaa Ollie Watkinsin tai Benjamin Seskon tasoinen hyökkääjä, Nico Williamsin tasoinen laitahyökkääjä, Martin Zubimendin tasoinen keskikenttäpelaaja ja kansainvälisen tason kakkosmaalivahti.

Entä Manchester Cityn loppukausi?

Vaikka Manchester Cityn pelaaminen repesi jälleen toisella puoliajalla, kuten se repesi myös PSG:tä ja Brentfordia vastaan, kyllähän City on selvästi tulossa. Se pakotti ensimmäisen jakson lopussa ja toisen jakson alussa Arsenalin puolustamaan todella syvällä ja City olisi ilman David Rayan kahta loistopelastusta voinut mennä jopa johtoon ottelussa.

Cityn niska taittui jälleen helposti, kun Arsenal meni heti Erling Haalandin tasoituksen jälkeen uudelleen johtoon ja Myles Lewis-Skelly iski pian sen jälkeen Arsenalin 3-1-maalin.

Olen kuitenkin edelleen varma, että City saa pelinsä jengoilleen ja se tulee olemaan vielä paha sana ennen kuin tämä kausi on ohi – olkoonkin, että Valioliigan mestaruudesta sen ote on irronnut.

Sen lisäksi Cityn loppukautta varjostaa se, miten sille käy 115 syytteen kanssa – selviääkö se pelkillä sakoilla, kuten on nyt alettu ennakoida, vai tuleeko sille lähtö Valioliigasta?

Tässä ei voi siksi muuta kuin odottaa, tuleeko päätös jo helmi-maaliskuussa vai mitä tässä näytelmässä tapahtuu.