TPS:n olisi asiantuntijan mukaan otettava munkki pois suusta ja lopetettava höpötys
TPS jäi rannalla Liigan pudotuspeleistä. ElmoTV:n jääkiekkoasiantuntija Timo Lehkonen avaa syyt tämän kauden ja TPS:n pidempiaikaiseen lamaan.
TPS:n jääminen Liigan pudotuspelien ulkopuolelle ei tullut ElmoTV:n jääkiekkoasiantuntija Timo Lehkoselle yllätyksenä. Yllätys olisi pikemminkin ollut se, jos TPS olisi nykyisellä joukkueella selvinnyt pudotuspeleihin.
”TPS:n suurin ongelma oli, millainen joukkue Turkuun oli täksi kaudeksi kasattu”, Lehkonen sanoo.
”Menestyksen perustan muodostavat maalivahti, pakit ja sentteriosasto. Eetu Mäkiniemi pelasi maalilla hyvän kauden, mutta sitten alkoivat ongelmat.
”Pakistossa oli ennen muuta pula hyvistä kiekollisista puolustajista. Kaiken lisäksi joukkueen paras pakki Tarmo Reunanen pantiin ulos joukkueesta kesken kauden. Olipa syy mikä tahansa, ratkaisu oli erikoinen ja kertoo, etteivät kaikki asiat olleet kunnossa seuran sisällä.”
”Suurin ongelma rosterissa oli sentteriosasto, jonka vastuulla yhdessä pakiston kanssa on pelin kannalta tärkeä pohjapelaaminen. Esimerkiksi runkosarjan viimeisessä ottelussa KooKoota vastaan Tepsin senttereinä oli neljä sellaista pelaajaa, jotka olisivat olleet TPS:ssä ennen vanhaan viitosketjun pelaajia, jos sitäkään.”
”Sisu Yliniemi sai TPS:n ykkössentterin paikan pelattuaan viime kaudella 20 ottelua Kärpissä. Joel Määttä löydettiin kakkosketjun sentterisi yliopistosarjoista – tehot 54 ottelussa 8+15. Runkosarjan päätösottelussa KooKoota vastaan kolmosketjun sentterinä pelannut Linus Nässén pelasi 17 ottelua tehoilla 0+3 ja nelosketjun sentteri Jeremi Virtanen oli viime kaudella vielä TPS:n U20-joukkueessa.”
”Jos Liigaan lähdetään tämän tasoisella rosterilla, jolla TPS tällä kaudella pelasi, menestymisestä on turha puhua. Myös päävalmentaja Toni Söderholmin ja valmennuksen onnistumista pitää arvioida kriittisesti, mutta tällä rosterilla menestyminen oli valmennuksen kannalta tekemätön paikka.”
Kadotettu suuruus
Lehkonen pelasi itse TPS:ssä kaksi kautta vuosina 1987-1989. Toisella TPS-kaudellaan hän voitti Suomen mestaruuden ja valittiin Liigan parhaaksi maalivahdiksi.
Lehkonen pitää entisen seuransa nykyistä lamaa suurena mysteerinä.
”TPS:ssä on edelleen kaikki tieto, mitä menestyminen vaatii. On niitä valmentajia, pelaajia ja taustaihmisiä, jotka olivat Jortikan, Jursinovin ja KJ:n (Kari Jalosen) aikana seurassa ja näkivät, mistä menestys kultakautena syntyi.”
”TPS:ssä on ollut ja on edelleen myös suomalaisen valmennuksen kovimpia osaajia Erkka Westerlundista alkaen. On juniorivalmentajia, jotka ovat kasvattaneet Mikko Rantasen, Rasmus Ristolaisen, Artturi Lehkosen ja Kaapo Kakon kaltaisia nykypäivän NHL-tähtiä – ja on Koivun veljeksistä alkaen sellaisia entisiä pelaajia, jotka ovat pelanneet NHL:n huipulla ja nähneet huippuvalmennusta omin silmin.”
”Sen lisäksi on vielä Ilkka Paanasen ja Mikko Kodisojan johdolla sellaiset omistajat, jotka ovat valmiit rahoittamaan seuraa.”
”Mikä siis puuttuu? Miksi tieto, jota seurassa on, ei siirry käytännön tekemiseen, ja miksi TPS:n resursseilla ja noilla omistajilla rämmitään tällä tasolla?”
”Minne on kadonnut se tepsiläinen osaaminen ja tekemisen kulttuuri, joka teki siitä aikoinaan dynastian? Se on minulle suuri mysteeri, koska kaikki tieto on edelleen olemassa TPS:ssä.”
Suuret puheet
Lehkosen mukaan TPS:n toimintaa leimaa tällä hetkellä suuret puheet ja olemattomat teot.
”TPS:ssä lanseerattiin esimerkiksi vuonna 2019 strategia, jonka mukaan TPS:stä piti tulla Euroopan paras junioriseura. Hieno tavoite, mutta käytännön tasolla täyttä höpötystä. Västra Frölunda on kasvattanut 99 pelaajaa NHL:ään, mutta tuon vuoden 2019 julistuksen jälkeen TPS:stä on noussut NHL:ään vain kaksi pelaajaa – Kaapo Kakko ja Juraj Slafkovský, joka hänkin tuli TPS:ään vasta 15-vuotiaana ja lähti kolme vuotta myöhemmin Montrealiin.”
Lehkosen mukaan TPS:n kurssin kääntäminen ei vaadi mitään yliluonnollisia taikatemppuja.
”TPS:stä löytyy tarvittava osaaminen ja ymmärrys tilanteen korjaamiseksi. Nyt vain olisi otettava munkki pois suusta, lopetettava höpöttäminen ja alettava tehdä töitä samanlaisella asenteella, josta TPS tunnettiin Jortsun, Jursin ja KJ:n aikana.”
”Silloin kukaan ei saanut mitään ilmaiseksi. Ei ollut jaossa ilmaisia paikkoja kokoonpanossa, kuten tällä kaudella. Oli tehtävä töitä, töitä ja taas töitä. Pelipaikoista oli armoton kilpailu. Jos olit nelosketjun laituri, sinun piti syödä kolmosketjun laituri, ja jos olit kolmosketjun laituri, sinun piti syödä kakkosketjun laituri.”
”Eivätkä ne mitään pieniä haasteita olleet. Sen ajan TPS:ssä oli aina kaksi kentällistä maajoukkuemiehiä. Silloin oli helppo vaatia valmentajilta tuloksia ja päinvastoin. Jos Jortsulle, Jursille tai KJ:lle olisi annettu tällainen rosteri kuin tällä kaudella, he olisivat koputtaneet joka ikinen päivä seurajohdon ovea ja sanoneet, että älkää nyt pelleilkö, ei tällaisilla pelaajilla voida voittaa kultaa, joka oli siihen aikaan TPS:ssä ainoa tavoite.”
Onko järkeä?
Lehkonen sanoo, että oikein positiivisesti ajateltuna TPS:n nykyisen joukkueen kokoamisessa voisi kaikesta huolimatta olla jonkinlainen järki takana.
”Se voisi olla siinä, että TPS:llä olisi menossa pitkän tähtäimen projekti, jossa ajetaan näitä nuoria pelaajia sisään tulevaisuutta silmällä pitäen. Jos tämä olisi oikeasti strategia, se kannattaisi sanoa ulos eikä höpistä näitä nykyisiä puheita.”
”On kuitenkin vaikea nähdä, onko siellä oikeasti mikään lamppu syttynyt? TPS:llä on esimerkiksi ollut 2020-luvulla neljä päävalmentajaa – Raimo Helminen, Jussi Ahokas, Tommi Miettinen ja Toni Söderholm. Heillä kaikilla on ensinnäkin erilainen peli-, valmennus- ja johtamiskulttuuri. Sen lisäksi on kysyttävä, onko heistä kukaan oikeasti TPS:n näköinen ja tepsiläisen identiteetin mukainen valmentaja?”
”TPS tarvitsisi ensimmäiseksi yhteisen strategian – sen, että tiedettäisiin minne pyritään ja ymmärrettäisiin, miten tavoitteisiin päästäisiin? Mitä se vaatisi seurajohdolta, urheilujohdolta, valmennukselta ja joukkueelta? Mikä on tepsiläisen jääkiekon ja jokapäiväisen tekemisen identiteetti ja asenne?”
”Kysymys ei ole mistään ihmeellisestä asiasta, ainoastaan tosiasioiden myöntämisestä ja siitä, että alettaisiin oikeasti tehdä töitä tavoitteiden saavuttamiseksi eikä vain puhuttaisi suuria.”
”Toiminnasta olisi karsittava myös kaikki epäselvyydet ja sähläämiset. Jos kerta urheilujohtaja Mika Suoraniemi vastaa joukkueen rakentamisesta, silloin hänellä pitää olla – yhdessä päävalmentajan kanssa – sellainen mandaatti, että hän voi oikeasti rakentaa joukkueen annettujen raamien puitteissa eikä hänen ylitseen kävellä.”
”Jos olisin TPS:n rahamiesten housuissa, menisin Suoraniemen ja Söderholmin luokse ja kysyisin heiltä suoraan ilman välikäsiä ja kaiken maailman kuiskuttelijoita, mitä te tarvitsette, jotta nousemme takaisin yhdeksi Liigan kärkiseuroista.”
”Jos TPS:ssä mikään ei muutu ja ensi kauteen lähdetään yhtä heikosti kootulla joukkueella kuin tähän kauteen, silloin ollaan yhdellä sanalla sanottuna kusessa”, Lehkonen sanoo.
