Superpesis-kauden suurin sensaatio tähtää karsintojen sijasta jo pudotuspeleihin
Imatra on yllättänyt kaikki Superpesis-kauden ensimmäisten viikkojen aikana ja sen tähtäin on nyt karsintojen välttämisen sijasta pudotuspeleissä.
Superpesis-kauden alkua on leimannut erikoinen sarjaohjelma. Mestarijoukkue Manse on pelannut kahden ensimmäisen viikon aikana jo seitsemän ottelua, kun esimerkiksi Sotkamo ja Kouvola olivat pelanneet ennen keskiviikkoillan kierrosta vain kaksi ottelua.
Syyt vähäisiin ottelumääriin johtuu joukkueiden omista toiveista ja kenttäprojekteista mutta katsojan kannalta tilanne on joka tapauksessa hankala.
Mansen otteluohjelma ei ollut vain erikoinen, se oli myös helppo: Manse kohtasi seitsemässä ensimmäisessä ottelussaan Imatran kolmesti, Koskenkorvan kahdesti sekä sijoille 7-9 ennakoidut Pattijoen ja Hyvinkään.
Monet laskivat, että Mansella voisi olla tässä vaiheessa sarjaa jo noin 20 pistettä.
Mutta toisin on käynyt. Ehkä Manse on hyvää hyvyyttään halunnut pitää sarjan tasaisena eikä karata omille teilleen, sillä viime kauden mestarijoukkue on kerännyt huippuhelposta sarjaohjelmasta huolimatta seitsemästä ottelusta vain 13 pistettä.
Yllättävintä Mansen kaudessa on ollut se, että se on hävinnyt kahdesti Imatralle ja sen ainoa IPV-voitto tuli sekin vasta kotiutuslyöntikisan jälkeen.
Mansella olisi ollut mahdollisuus ottaa kolmesta Imatra-ottelusta yhdeksän pistettä, mutta sen pistepussi on kostunut IPV:n kustannuksella vain kolmella pisteellä, kun Imatra on raapinut Manselta viisi pistettä.
***
Imatran pistesaalis on yllättänyt myös IPV:n itsensä.
Imatralla tiedettiin, että alkuohjelma on raadollinen ja synkeimmissä laskelmissa arvioitiin, että IPV voittaisi yhdeksästä ensimmäisestä ottelustaan vain yhden – Alajärven. Kaikki muut sen alkukauden vastustajat ovat kärkiseuroja.
Imatra on ollut kuitenkin alkukauden suurin yllättäjä Superpesiksessä ja kerännyt kuudesta ottelusta 11 pistettä.
Samalla sarjan pohjataisteluissa on tapahtunut muutamassa viikossa dramaattinen muutos.
Imatra on jo nyt varmistanut käytännössä sen, ettei sen tarvitse pelätä putoamiskarsintaan joutumista. Kaksi kuolemanpaikkaa on varattu Alajärvelle ja Koskenkorvalle.
Imatran kohdalla on sen sijaan kysyttävä, miten korkealle se voi nykyisillä esityksillään lentää? Voisiko se mennä jopa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia pudotuspeleihin?
***
Imatran alkukauden yllättävä menestys on perustunut pelottomaan sisäpeliin ja pitävään ulkopeliin.
Sotkamosta lainattujen Vertti Veittikosken ja Kasperi Vehkaojan tiedettiin vahvistavan IPV:n sisäpeliä, mutta se, kuinka hyvin Imatran sisäpeli on rullannut, on ollut yllätys.
Etenijäjokeri Leo Gardemeister ja Justus Niemeläinen ovat muodostaneet hyvän kärkiparin ja IPV on saanut Veittikoskesta ja Vehkaojasta takuuvarmat pelintekijät.
Positiivisin yllätys on tapahtunut kuitenkin kotiutusosastolla. Lyöjäjokeri Ville-Veikko Olli on monipuolistanut entisestään lyöntivalikoimaansa ja lyö kumuran lisäksi nyt vaarallisia sivalluksia myös kakkosjatkeelle ja rajoille.
Nelosena pelaava Vehkaoja on noussut joukkueen toiseksi pääkotiuttajaksi ja lyönyt kuudessa ottelussa jo 2+7 juoksua. Aappo Savikoski on myös yllättänyt lyömällä 1+7 juoksua. Vehkaojan onnistumisprosentti kotiutustilanteissa on ollut huimat 88,9 ja Savikosken 81,8 prosenttia.
***
Kysymys ei ole ollut pelkästään pelaajista. Kempeleen Kirin kakkospelinjohtaja Santeri Haipus käytti Ruudun lähetyksessä kuvaavaa termiä, pelkopesäpallo.
Hän tarkoitti termillä sitä, että monet pelinjohtajat pelaavat sisäpeliä liian varovaisella, oppikirjamaisella otteella. Vältetään riskialttiimpia lyöntejä palojen pelossa ja osin myös siksi, ettei menetetä omia kasvoja.
Mansen, Sotkamon ja Kouvolan tasoiset joukkueet voivat pelata loistavien materiaaliensa ansiosta millaista sisäpeliä tahansa, mutta jos altavastaajajoukkueet eivät uskalla ottaa riskejä jo vaihtotilanteissa, niiden mahdollisuudet yllätyksiin ovat vähäiset. Ei tule tyhmältä näyttäviä paloja, muttei myöskään pisteitä.
Tällä kaudella tässä asiassa Superpesiksessä on tapahtunut positiivinen muutos. Kitee on pelannut jo aiempina vuosina erilaista ja yllätyksellisempää sisäpeliä ja nyt myös Imatra, Kempele ja Pattijoki ovat lisänneet sisäpeliinsä selvästi samanlaista räiskyvyyttä.
Tämä selittää myös Imatran loistavaa kauden avausta. Pelinjohtaja Atte Hakala ei ole jarrutellut, vaan IPV on pommittanut rajoja ja luukkuja pelotta jo vaihtotilanteissa ja myös takatilanteet on pelattu samanlaisella ilotulitusotteella.
Tulokset ovat näkyneet peleissä. IPV teki esimerkiksi kahdessa ensimmäisessä pelissä Mansea ja Kempelettä vastaan yhteensä 32 kolmostilannetta. Vaikka tahti on sen jälkeen laantunut, oleellista on, että Imatran kotiuttajilla, Ollilla, Vehkaojalla ja Savikoskella on riittänyt ruokaa. Kolmikko on kantanut oman vastuunsa ja lyönyt IPV:n 36:sta juoksusta kolmestaan 30.
***
Myös Imatran ulkopelille on annettava tunnustus.
Lukkari Pietu Vesterinen on ollut alkukauden aikana yksi sarjan kiistatta parhaista lukkareista ja esimerkiksi tiistaina hän hiljensi täysin Mansen kovamaineiset lyöjäjokerit Perttu Ruuskan ja Jukka-Pekka Vainionpään.
Vainionpää löi Mansen ainoan juoksun, mutta se oli hänen ainoa onnistunut kärkilyönti kahdeksalla yrityksellä. Myös Ruuska onnistui lyömään vain yhden kärkilyönnin kahdeksalla yrityksellä.
Vehkaoja ja Veittikoski ovat tuoneet polttolinjaan taitoa ja rauhallisuutta. Neljäs iso onnistuja ulkopelissä on ollut kolmoskoppariksi siirretty Niemeläinen, joka on viimeinkin alkanut lunastaa myös ulkopelissä häneen asetettuja odotuksia.
***
Imatra selviytyi vuosi sitten TalviSuperin lopputurnaukseen ja aloitti myös varsinaisen kauden räväkästi. Lupaavan alun jälkeen meno kuitenkin hyytyi ja lopulta sen sarjapaikka oli hiuskarvan varassa.
Loukkaantumisia IPV ei juurikaan kestä, mutta painavimmat katseet ovat silti Hakalassa: Uskaltaako hän pelata sisäpeliä samanlaisella otteella koko kauden?
Toivottavasti uskaltaa.
