Sami Partanen ylitti kolmantena pelaajana 600 ottelun rajan miesten Superpesiksessä. Partasen edellä tilastossa on vain kaksi hänen Kiteen aikaista entistä seuratoveriaan, Toni Kohonen ja Pasi Pirinen. Pirisen 607 ottelua Partasella on mahdollisuus ylittää loppukauden aikana, mutta Kohonen menee jo pitkälti yli 700 ottelussa, joten niihin lukemiin 41-vuotias Partanen ei ihan huomenna pääse.

Partanen on pesäpallokartalla mielenkiintoinen ilmiö. Hän on ollut yli 20 vuotta huippupelaaja, joka on voittanut urallaan kolme Suomen mestaruutta, viisi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin. Lisäksi hän on Itä-Länsi-otteluiden määrässä 16 arvo-ottelullaan jaetulla toisella tilalla yhdessä legendaaristen Eino Kaakkolahden, Mauri Pyhälahden ja Sami Haapakosken kanssa. Tässäkin tilastossa Partasen edellä on vain hänen henkiystävänsä Toni Kohonen, jolla on tilillään 22 Itä-Länttä.

Vaikka Partasen ura on kaikilla mittareilla mitattuna huikea, hän on jäänyt silti jollakin tavoin kaikista suurimpien tähtien varjoon. Kiteen mestaruusjoukkueissa suurin tähtiloisto kohdistui Kohoseen ja Piriseen. Kouvolassa Kohonen oli joukkueen kohutuin tähti, ja Kinnarin Pesiksen SM-hopeajoukkueessa 2003 suurimman huomion veivät Simo Eerikäinen ja Markus Meriläinen.

Kouvolan vuosien jälkeen Partanen palasi kaudeksi 2012 Kiteelle. Vaikka Partanen pelasi parhaimmillaan uskomattomia kausia, niistä ei juurikaan kohistu, koska Kitee oli keskitason joukkue, jolla ei ollut asiaa mitalipeleihin. Ammattisilmät näkivät kuitenkin otsikoiden taakse ja ymmärsivät Partasen valtavan arvon.

Pesäpallosuvun jälkeläinen

Monista urheilijoista voidaan sanoa, että hänen uransa alkoi silloin ja silloin. Partasella pesäpalloura ei alkanut, hän syntyi pesäpalloilijaksi. Isä-Keijo ja hänen veljensä Pauli, Reijo ja Rauno muodostivat itärajalla legendaarista mainetta nauttineen Partasen veljessarjan, josta puhuttiin ja puhutaan vieläkin pesäpallokentillä. Klaanista menestyi parhaimmin ennen Samia Pauli, joka pelasi aikoinaan Kiteen Urheilijoiden SM-sarjajoukkueessa.

Sami Partanen pelasi juniorivuosinaan Saaren Urheilijoissa ja Imatran Pallo-Veikoissa, kunnes muutti lukion alettua Kiteelle ja Varosten kuuluisan pesäpalloperheen ottopojaksi.

Kun rakensimme syksyllä 1996 Kiteen Pallon seuraavan kauden joukkuetta, pukukopissa oli syksyn harvennushakkuiden seurauksena tilaa. Siihen tilaan nostettiin kaksi 17-vuotiasta pojannulikkaa, Partanen ja Mikko Varonen, joka tosin oli jo pelannut Kiteen Superin miehistössä muutamia otteluita.

Partasesta näki jo juniorina hänen lahjakkuutensa. Se, mikä hieman hirvitti ennen kautta 1997, oli hänen pieni kokonsa. Miten tuollainen piipunkopan kokoinen pikkupoika voisi kestää Superin menoa.

Partanen oli alun perin kaudella 1997 jokeriosastolla, mutta kun ykkösvahti Olli-Jussi Makkonen loukkaantui kauden alussa, hän sai suuren tilaisuutensa – ja siihen tilaisuuteen Partanen tarttui kaksin käsin.

Loisto-otteluiden lisäksi nuoressa miehessä hymyilytti hänen itseluottamuksensa ja röyhkeytensä. Kun Partanen poltti Raksilassa Oulun Lipossa pelanneen kokeneen Vesa ”Härkä” Liikalan ykköspesälle, hän alkoi tanssia Liikalan ja 5700 katsojan silmien edessä villiä voittotanssia. Se oli liikaa Liikalalle, joka uhkasi tappaa ”saatanan kirpun”, jos tämä jatkaa tanssimistaan.

Kaudella 1998 Partasen peliaikaa söi OJ Makkosen kuntoutuminen, mutta sen jälkeen hän on ollut itseoikeutetusti etukentän valtias kaikissa edustamissaan seuroissa.

Loistava ulkona, kypsyjä sisällä

Partanen tunnetaan ennen muuta loistavana ulkopelaajana. Hän on yksi kaikkien aikojen etukenttäpelaajista ja vaikka askel alkaakin hidastua, hän on edelleen Superin kiistatonta eliittiä omalla pelipaikallaan.

Tämä on sitä velmua Partasta. Hänen nimensä pelipaidassa oli Kiteellä kirjoitettu venäjäksi.

Partasen menestys ulkona on perustunut hänen loistavaan pelinlukutaitoonsa. Partasella on erinomainen pallosilmä, mikä tulee esille kaikissa pallopeleissä, joita hän on pelannut ja pelaa.

Kun Partanen veti juniorina pesiskouluja vielä nuoremmille junioreille, hän ankkuroi harjoituksissa itsensä usein yksinään etukentälle ja pikkujunnut löivät etukenttään lyhyitä. Näin hän harjoitteli etukentälle pelaamista jo juniorivuosina, osin tietoisesti, osin ehkä tiedostamattaan.

Vuosien myötä kokemus ja pelaajien tuntemus on kehittynyt koko ajan ja on nyt jo Kansallisarkisto-tasoa.

Jokainen voi kuvitella, että kun esimerkiksi joku Jouni Itävalon kaltainen kokenut pelaaja tulee lyömään, Partasella on kokemuspankissaan ja selkäytimessään vahva käsitys, mitä sieltä on odotettavissa. Kun siihen yhdistyy Partasen erinomainen pelinlukutaito, hän on edelleen vaikeasti ohitettava pelaaja ulkona. Lyöjän kannalta haastetta lisää se, että Partanen ei jätä näyttämättä, jos hän ottaa kiinni tärkeän lyönnin tai polttaa pelaajan.

Partasen pienestä koosta on puhuttu paljon, mutta ulkona siitä on ollut hänelle hyötyä. Hän on aina ollut kärppämäisen sähäkkä ja ketteräliikkeinen. Vaikka käsi ei ole ollut maailman kovin, heitto on lähtenyt nopeasti ja käsi on riittänyt hyvin polttamaan etenijöitä pesältä kuin pesältä.

Partanen pitää huolta liikkumisestaan ja elastisuudestaan pelaamalla aktiivisesti muun muassa salibandya. Aiemmin hän pääsi huippuvireeseen helpommin, nyt se vaatii hurjia harjoitusmääriä.

Pieni suuri mies

Sisällä Partasen pieni koko on sen sijaan moniulottoisempi kysymys. Hän ei ole ollut koskaan mikään nopea etenijä, minkä vuoksi hän pelasi varsinkin uransa alkuvuosina yleensä kakkoskärjessä tai ykköskärjen ja kakkoskärjen välissä saranapelaajana. Partasen taidot mailassa olisivat riittäneet jo aiemmin suurempaan sisäpelirooliin, sillä hänellä on ollut erinomaisena ja varmana taitolyöjänä aina onnistumisprosentit kohdillaan.

Partasen sisäpelirooli nousi nykyiselle tasolleen vasta, kun hän palasi Kinnerin reissultsa takaisin Kiteelle 2004. Ja mikä hurjaa – hänen tilastonsa paranivat sitä mukaa, kun ikää tuli lisää. Viimeisellä kaudella Kiteellä, kesällä 2018, Partanen löi hurjat 74 juoksua ja sijoittui 204 kärkilyönnillään kärkilyöntilastossa kolmanneksi.

Viime kaudella Imatralla Partasen tehot menivät osin hukkaan IPV:n peluuttamisen takia. Tällä kaudella hänelle on löytynyt jälleen oikea rooli, ja Partanen on 101 kärklyönnillään kärkilyöntitilastossa neljäntenä. Partanen on ollut Imatralla tällä kaudella yhdessä Tuomas Jussilan ja Teemu Nurmion kanssa joukkueensa tärkein sisäpelaaja.

Partasen sisäpelille on ollut tyypillistä hänen ehtymätön itseluottamus omaan osaamiseen – sekä tietoisuus siitä, että hän on omassa joukkueessaan korttipakan kuningas. Monet muut pelaajat saattavat pelätä virheitä, mutta Partasta virheet eivät ole hätkähdyttäneet. Niitä on tullut ja niitä saa tulla – ja jos häntä siksi arvostellaan, se ei häntä hetkauta.

Partanen on pienestä varrestaan huolimatta monipuolinen lyöjä ja vaikka hänen läpilyöntipelotettaan ei juuri pelätä, Partanen on lyönyt urallaan 25 kunnaria. Partasen vahvuus mailassa perustuu taitavuuden lisäksi siihen, että hän tietää, mitä hän on osaa ja millainen lyönti missäkin tilanteessa riittää – ja sitten hän pujottaa lyöntinsä haluttuun paikkaan millimetrin tarkasti.

Yksi Partasen kovimmista saavutuksista hänen urallaan on ollut se, että on pystynyt vastaamaan pelin evoluution haasteisiin. Pesäpallo on viimeisen 20 vuoden aikana nopeutunut valtavasti. Myös pelaajat ovat nopeutuneet niin sisäpelissä kuin ulkopelin liikkumisessaan, ja heitot ovat koventuneet samassa tahdissa. Partanen on pysynyt kuitenkin erinomaisesti mukana tässä kehityksessä ja kuuluu edelleen kiistatta Suomen 20 parhaan pesäpalloilijan listalle.

Kolme persoonaa

Partasella on pesäpallokentillä ilopillerin ja velmun maine, mutta todellisuudessa Partasella on kolme persoonaa, peli-Partanen, harjoittelu-Partanen ja siviili-Partanen. Siviilissä hän saattaa olla leppoisa velmu ja pelissäkin hän kovan tekemisen ohessa velmuilee usein, mutta Partaselta löytyy myös äärimmäisen kova, tinkimätön ja jopa tyly puoli. Se puoli tulee Partasessa esille silloin, kun puhutaan tekemisen ja harjoittelun asenteesta, ja joukkueen edusta.

Partasen palaute ei ole vain suoraa, se on usein myös tylyydessään armotonta. Partanen ei ole kuitenkaan palautetta antaessaan paha, vaan hän ajattelee joukkueen ja jokaisen pelaajan parasta. Varsinkin nuoret pelaajat ovat olleet usein helisemässä Partasen palautteen ja suoran puheen kanssa – mutta yleensä he ovat kuitenkin lopulta huomanneet sen, miksi Partanen on ollut sanoissaan vaativa ja armoton ja mitä hän on sillä hakenut.

Partanen on myös armoton itseään kohtaan. Hän on joutunut pienen kokonsa vuoksi treenaamaan usein muita enemmän ja pahimmillaan hänen kunnianhimonsa ja periksiantamattomuutensa on mennyt jopa yli. Esimerkiksi 2010-luvun alussa Partanen vastasi Kiteen Pallon nuorten orien punttisalilla heittämiin haasteisiin harjoittelemalla punteilla niin kovaa, että hänen paikkansa eivät kestäneet sellaisia punttimääriä. Lopulta Partanen oivalsi, ettei hänen tarvitse enää todistaa kenellekään mitään ja hän keskittyi niiden asioiden treenaamiseen, jotka hän koki itselleen tärkeäksi.

Partasella on aina ollut huippu-urheilijan asenne ja kunnianhimo kaikkeen tekemiseen, ja hän on ollut valmis tekemään tarvittavia uhrauksia peliuransa eteen. Ei ole mikään salaisuus, että Partanen pelaa nytkin käytännössä jokaisen ottelun Buranan voimalla, sillä pelivuodet ja kova harjoittelu näkyvät vanhoissa luissa ja lihaksissa. Vaikka Partasta ei aina aamuisin elämä naurata, hän on silti jatkanut vuosi toisensa jälkeen pelaamista – ja aina yhtä korkealla ellei jopa korkeammallakin tasolla.

Mitä seuraavaksi?

Seuraava iso kysymys on se, mitä Partanen tekee urallaan seuraavaksi.

Tällä hetkellä kaikki merkit ja signaalit viittaavat siihen, että Partanen jatkaa vielä pelaamistaan, ainakin ensi kauden. Ainoa kysymysmerkki on se, jatkaako hän pelaamista Imatralla vai Kiteellä.

Partasten piti muuttaa toissa syksynä Kiteeltä Imatralle, mutta he päättivät kuitenkin jäädä asumaan Kiteelle. Siellä myös Partasten koti on jatkossa. Tarkoittaako se myös sitä, että Partanen pelaa ensi kaudella Kiteellä ja on Kiteen Pallon tuleva pelinjohtaja, jää nähtäväksi.

Kiteen kannalta Partasessa on kaiken lisäksi muitakin arvoja kuin vain pelilliset, valmennukselliset ja pelinjohdolliset arvot. Hänellä on kolme poikaa, joista kaikista on kasvamassa kovan luokan pesäpalloilijoita Kiteen Pallon juniorijoukkueissa. Kiteen tulevaisuuden turvaamisen kannalta Partasen klaanin jääminen Kiteelle olisi isoa asia.

Sen lisäksi Partanen on tuonut aina heimonsa ja kulttinsa mukanaan sinne, missä hän on pesäpalloa pelannut. Ennen vanhaan nyrkkisääntö oli, että jos Partanen pelasi, Saarelta tuli hänen peliä katsomaan aina ylimääräiset 200-300 katsojaa.