Valioliiga-kausi on tarjonnut ensimmäisen kuukauden aikana ihmeellisiä tuloksia. Manchester United hävisi Tottenhamilla kotonaan 1-6, Manchester City hävisi kotonaan Leicesterille 2-5 ja viime kauden ylivoimainen mestari, Liverpool, hävisi vieraissa Aston Villalle peräti 2-7.

Kolme Valioliigan megaseuraa on siis jo kärsinyt historiallisestikin merkittävät tappiot. Ihmeellisten lukemien taustalla on sekin ihmetyksen aihe, että nuo kolme megaseuraa olivat viime kaudella tuloksellisesti oikeasti hyviä. Ja, etenkin Manchester City ja Liverpool ovat alkukauden aikana ottaneet kohtalaisia tuloksia. Tällaisia romahduksia ei olisi millään osannut ennakoida.

Mutta, kuten niin usein jalkapallossa, alkuihmetyksen jälkeen tulosten takaa löytyy loogisia syitä.

Valioliiga myrskyissä

Tämä kausi saattaa olla tuloksellisesti yllätyksellinen – tai sitten ei. On mahdotonta tietää, mitä tulevat kuukaudet tulevat aiheuttamaan, sillä maailman huippujalkapallossa ei ole oltu koskaan tällaisessa tilanteessa. Nyt kuitenkin näyttäisi, että koronaviruksen aiheuttamat aikataulumuutokset ovat kolahtaneet kovaa eri tavoin suurimpien Valioliiga-seurojen nilkoille.

Seuroilla ei ollut viime kauden jälkeen aikaa hioa strategioitaan siirtomarkkinoilla, eikä järjestää pelaajilleen riittävästi lomaa ja sitä kautta normaalia pre-seasonia. Pelaajistossa on varmasti paljon kumuloitunutta väsymystä, kun viime kauden jälkeen ei ole pystytty tekemään kunnollista ulospuhallusta. Kun pelaajat ovat mentaalisesti sekä fyysisesti väsyneitä, on kollektiivinen sekä pelaajien oma ja henkilökohtainen toiminnan intensiteetti haastavaa pitää yllä.

Pelitapaa ei ole pystytty tuoreella tavalla rakentamaan kesän harjoitusjakson kautta, vaan joukkueet menevät tietyllä tavalla viime kauden höyryillä.

Suurimpien seurojen tilannetta ei helpota se, että heidän pelaajansa karkaavat nyt maaottelutauolle. Luvassa on lisää kumuloituvaa väsymystä ja kuormituksen kanssa kikkailua. Eikä aikaa pelin kehittämiselle ole.

Yksi iso asia korona-ajassa on se, ettei yleisöä ole päästetty katsomoihin. Tämä on selvästi muuttanut dynamiikkaa, kuinka kotietu vaikuttaa otteluiden tapahtumiin. On hyvä kysymys, olisiko esimerkiksi Anthony Martial saanut suoraa punaista korttia Tottenham-ottelussa, mikäli paikalla olisi ollut 70 000 kotijoukkueen kannattajaa antamassa painetta ottelun erotuomarille. Manchester Cityä vastaan vihellettiin kolme rangaistuspotkua sen kotikentällä, mikä on lähes ennennäkemätön asia.

Ottamatta kantaa, olivatko tuomiot oikeita, on kotiyleisöllä valtava mentaalinen vaikutus tuomareiden tuomioihin – tästä on ihan tutkimusperäistä faktaa.

Manchester Unitedilla isoja ongelmia

Vaikka koronaviruksen aiheuttamat aikataulumuutokset ja kotiedun heikkeneminen ovat isoja tekijöitä kolmen seuran romahduksille, on outojen tulosten takana myös seurakohtaisia syitä.

Manchester Unitedin tilanne on selvä. 1-6-tappio oli katastrofi, joka odotti toteutumistaan. Ole Gunnar Solskjærin prosessi ei ole alun mentaalisen vaikutuksen jälkeen kulkenut mihinkään. Norjalainen on aivan liian haastavassa paikassa suhteutettuna hänen ammatilliseen osaamistasoonsa. Manchester Unitedin pelistä on vaikeaa huomata minkäänlaisia pelin vaiheiden periaatteita.

Tällaisen rakenteen sisällä pelaajien on yksinkertaisesti haastavaa suorittaa. Ei ole mitään ohjenuoria, joihin nojata. Eikä ole täsmätoiminnan punaista lankaa liittyen pelaajien henkilökohtaiseen toimintaan. Siksi Luke Shaw ja kumppanit juoksentelevat hassuissa peliasennoissa ilman ajatusta.

Manchester Cityä kurittavat tällä hetkellä loukkaantumiset. On selvä asia, että esimerkiksi Leicester Cityn 5-4-1-muotoisen puolustusmuodon murtaminen on haastavaa, jos aloituskokoonpanosta on monia hyökkäyspään ekstrataidon omaavia pelaajia poissa.

Sinänsä Manchester Cityn pelaamisessa ei ole suuria rakenteellisia ongelmia. Joukkueen pitää saada parhaat pelaajansa kentälle ja löytää ratkaisuita Leicester Cityn esittämän ääripassiivisen ottelusuunnitelman kaltaisiin haasteisiin. On todennäköistä, että Pep Guardiola odotti erilaista Leicesteria, joten otteluun valmistauduttiin epäsopivalla tavalla – väärällä ottelusuunnitelmalla, vääränlaisilla harjoitteilla. Brendan Rodgers pääsi hyödyntämään ottelussa yllätysmomenttia.

Näistä syistä Cityn romahduksesta ei pidä tehdä samanlaisia johtopäätöksiä kuin Manchester Unitedin romahduksesta.

Valioliiga-mestari vuotaa

Liverpoolin tilanne on näistä kolmesta seurasta kimurantein ja vaikeimmin analysoitavissa.

Alkukauden aikana on näkynyt, että vastustajat ovat keksineet asioita, joilla Liverpoolia pystytään horjuttamaan. Liverpool on päästänyt reilusti yli kaksi maalia ottelua kohden.

Leeds ja Aston Villa olivat tietoisia, että Liverpoolin ylin kuusikko liikkuu lähellä palloa, jolloin painottomalla puolella saattaa olla tiloja. Sinne Leeds ja Aston Villa myös siirsivät pallon monta kertaa ja Liverpoolin laitapuolustajat sekä topparit olivat isoissa tiloissa helisemässä.

Lisäksi Leeds ja Aston Villa hyödynsivät Liverpoolin korkeaa puolustuslinjaa taitavasti. Etenkin Aston Villa hyökkäsi todella terävillä syöttöketjuilla Liverpoolin puolustuslinjan selustaan. Liverpool on yrittänyt venyttää jalkapallon evoluutiota tuomalla puolustuslinjansa todella ylös ja luoden näin mahdollisuuden antaa pallolle maksimaalista painetta. Tässä on riskejä, sillä tilat jäävät vastustajan kannalta arvokkaalle alueelle – Liverpoolin oman puolustuslinjan selustaan.

On totta, että Liverpoolin puolustajille on tapahtunut räikeitä epäonnistumisia ennen sen päästämiä maaleja, mutta niitä tulee, kun puolustajat joutuvat pelaamaan liian isoissa tiloissa.

On kuitenkin muistettava, että Liverpoolin päästettyjen maalien odote on vain hieman yli viisi maalia. Siihen nähden 11 maalissa on sattumaa ja huonoa onneakin.

Silti Liverpoolin on pohdittava uudelta kantilta puolustamisen ongelmakohtia. Joukkueen on nyt kunnioitettava sitä, että sen heikkouksiin, kuten superkorkean puolustuslinjan aiheuttamiin riskeihin, osataan iskeä viime kautta paremmin.

Liverpool ei todennäköisesti peräänny, vaan pyrkii jalostamaan pelitapaansa. Sen on pidettävä huoli, että sen pelaamisen intensiteetti säilyy – samalla, kun riskejä sisältävään pelitapaan saadaan taktista kehitystä, joka vie seuran jälleen heihin reagoivien vastustajien edelle. Ei maailman helpoin tehtävä.