Tottenham kohtaa sunnuntaina Chelsean. Ottelun alla keskustelun alle on noussut yllättäen Tottenhamin managerin Ange Postecogloun asema. Jukka, onko Postecoglou oikeasti vaarassa saada potkut?

Tottenhamin puheenjohtajan Daniel Levyn liikkeitä ja ratkaisuja on mahdoton ennakoida. Hän on ollut vallassa nyt lähes 24 vuotta ja ainoa johdonmukaisuus hänen managerivalinnoissaan ja manageripotkuissaan on ollut, ettei mitään linjaa ole ollut – paitsi se, että kaikki hänen aikanaan Tottenhamia vakituisesti luotsanneet managerit ovat saaneet kenkää.

Kysymys ei niinkään ole aina ollut heikosta menestyksestä. Postecogloun edeltäjä Antonio Conte sai potkut, vaikka Tottenham oli sillä hetkellä sarjassa neljäntenä ja joukkue oli selvinnyt edellisenä keväänä Mestarien liigaan. Samoin Harry Rednkapp sai aikoinaan monoa, vaikka Spurs oli silloinkin sarjassa neljäntenä.

José Mourinho sai potkut vain muutama päivä ennen Liigacupin finaalia Manchester Citya vastaan ja George Grahamille lävähti kenkä persuuksiin viisi päivää sen jälkeen, kun hän oli vienyt Tottenhamin FA Cupin välieriin.

Jopa paljon kuraa niskaan saaneiden André Villas-Boasin ja Nuno Espirito Santon saadessa potkut Tottenham oli paremmin sijoittunut kuin mitä se tällä hetkellä on.

Mauricio Pochettino on kokonaan oma lukunsa. Hän oli nostanut Tottenhamin yhdeksi Valioliigan ehdottomista kärkiseuroista, joka selviytyi keväällä 2019 jopa Mestarien liigan finaaliin. Kuutta kuukautta myöhemmin Pochettino sai kuitenkin tylysti monoa.

Näissä Levyn ajan potkuissa vaakakupissa on ollut lähes poikkeuksetta muitakin asioita kuin pelkkä menestys. Esimerkiksi Conten ja Pochettinon väitettiin ajautuneen Levyn kanssa törmäyskurssille pelaajahankinnoista – ei niinkään siitä, miten paljon rahaa uusien pelaajien ostamiseen on, vaan kuka hankinnoista päättää.

Myös Mourinhon potkujen takana oli Mourinhon ja Levyn vaikeat henkilökohtaiset suhteet.

Jos Postecogloun tilannetta peilataan Levyn ajan potkuhistoriaan, australialaisella ei ole paljoa siimaa.

Tähän viittaa myös Tottenhamin entisen pelaajan Jamie O’Haran Bournemouth-ottelun jälkeen esittämä arvio, että jos Tottenham on joulun jälkeen sarjataulukossa kymmenentenä, Postecogloulle tulee lähtö.

En pidä O’Haraa maailman johtavana jalkapalloanalyytikkona, mutta seuran entisillä pelaajilla on yleensä erinomaiset kanavat seuran sisälle ja siksi hänen sanoilleen kannattaa antaa painoarvoa.

O’Hara puhui Postecogloun mahdollisten potkujen yhteydessä pelkästään heikosta menestyksestä ja surkeasta puolustamisesta. Tekisi kuitenkin mieli tietää myös tämä toinen ulottuvuus – eli millaiset välit Postecogloulla on Levyn ja seuraorganisaation muun johdon kanssa, sillä se määrittelee Postecogloun kuminauhan pituuden.

Jos välit ovat hyvät, hän voi kestää vielä jonkin verran lisää huonoja tuloksia. Jos taas ne ovat huonot, silloin jokainen ottelu tästä eteenpäin on Postecogloulle elintärkeä.

Mikä on oma prognoosisi: tuleeko Postecogloulle lähtö?

Tulee satavarmasti, auki on vain se, milloin.

Levy on sotkenut sekoilullaan ja suhaamisellaan Tottenhamin urheilullista puolta, mutta hän on tehnyt häikäisevän hyvää taloudellista tulosta. Avaintekijä hänen taloudellisessa menestyksessään on osaamisen lisäksi ollut se, että hän kumartaa rahaa enemmän kuin jalkapalloa.

Tottenhamin kannattajien onni on, että jalkapallotalouden logiikka vaatii myös menestymistä. Esimerkiksi Arsenalin on arvioitu tienanneen viime kaudella Mestarien liigassa pelaamisen ja Valioliigan menestyksen seurauksena yli 300 miljoonaa euroa eli lähes puolet kaikista tuloistaan.

Jos Arsenal olisi sijoittunut Valioliigassa esimerkiksi kymmenenneksi eikä se olisi pelannut viime kaudella lainkaan eurocupeissa, sen tulot olisivat pudonneet arviolta noin 200 miljoonaa euroa.

Siksi myöskään Levy ei voi jäädä odottamaan sellaista näkymää, että Tottenham olisi kauden päättyessä jossain 10. sijan paikkeilla eikä se pelasi ensi kaudella Euroopassa.

Jos näkymä menestyksestä ja eurocupeista alkaa murentua, silloin Postecogloua ei pelasta mikään. O’Haran arvio joulusta voi hyvinkin pitää paikkaansa, mutta jos Tottenham häviää sunnuntaina kotonaan Chelsealle, silloin Postecogloun on pakko voittaa seuraavassa liigaottelussa Southampton vieraissa tai hän ei näe edes joulua.

Jos taas Chelsea ja Southampton kaatuvat, silloin siima riittää helposti joulun ja vuodenvaihteen yli.

Eletään siis suuria viikkoja Tottenhamin ja Postecogloun kannalta.

Jotain tilanteen vakavuudesta kertoo se, että kun Tottenhamin kannattajat ottivat Bournemouth-ottelun jälkeen rajusti yhteen Postecoglun kanssa, heidän hyökkäyksensä meni Postecogloulla tunteisiin ja hän ärähti, ettei häntä kiinnosta se, mitä hänestä ajatellaan.

Tällaisilla signaaleilla on paha taipumus olla ensimmäisiä merkkejä lopun alusta.

Mikä Postecogloulla mättää?

Tottenhamin ongelmien juurisyyt löytyvät siitä, miten Tottenhamin pelaaminen on organisoitu ja millaiset rakenteet ja painopisteet sen pelaamisessa on. Postecoglou on hirttänyt itsensä siihen, että hänen joukkueensa hyökkäävät riippumatta siitä, millainen joukkue on vastassa – tai vaikka joukkue pelaisi vajaalla.

Hyökkäyspelaamisessa on paljon hyviä elementtejä, mutta uhkarohkeassa pelitavassa on kääntöpuolena se, että Tottenhamin puolustus on erittäin haavoittuva.

Tätä haavoittuvuutta lisää se, että Spursin linja pelaa erittäin korkealla. Korkealla linjalla voitetaan ylöspäin pelatessa ja ylhäällä prässätessä, mutta hävitään niinä hetkinä, kun vastustajat pääsevät iskemään nopeasti tilanteidenvaihdon jälkeen.

Ongelma korostuu etenkin sellaisia joukkueita vastaan, joita vastaan Tottenham hallitsee peliä. Esimerkiksi torstain vieraspelissä Bournemouthissa Tottenham voitti pallonhallinnan 65-35, mutta kun sen linja ja varsinkin laitapakit nousivat jatkuvasti ylös, Bournemouth pääsi juoksemaan tilanteidenvaihdon jälkeen kerta toisensa jälkeen läpi Spursin avoimen puolustuksen.

Bournemouth voitti laukaukset 21-12 ja mikä vielä järkyttävämpää, sen maaliodottama oli 3,71 maalia, kun Tottenhamilla se oli vain 0,87 maalia.

Sen sijaan esimerkiksi Manchester Citya, Manchester Unitedia ja Aston Villaa vastaan Tottenham oli pakotettu pitämään linjansa ja laitapakkinsa alempana, jolloin sen puolustusmuoto oli tiiviimpi ja puolustuspelaaminen sitä kautta parempaa, ja Tottenham pääsi vastaavasti hyödyntämään omaa vastaiskuvoimaansa hieman samalla tavalla kuin Bournemouth Tottenhamia vastaan.

Ja miten näissä kolmessa ottelussa kävi? Manchester United kaatui vieraissa 3-0, Manchester City samaten vieraissa 4-0 ja Aston Villa kotona 4-1.

Vastaavasti selvästi Tottenhamia heikommat Ipswich ja Crystal Palace ottivat kauden ensimmäiset voittonsa Valioliigassa samaisesta Tottenhamista.

En usko, että Postecoglou pystyy ratkaisemaan Tottenhamissa pelaamisessa olevia ongelmia. En ole vakuuttunut, osaisiko hän ratkaista niitä, mutta ainakaan hän ei niitä halua ratkaista. Hän mieluummin hukkuu miekkaansa ennen kuin tinkii omista periaatteistaan ja idealismistaan.

Jos Tottenham erottaa lähiviikkoina Postecoglun, kenestä tulisi hänen seuraajansa?

Sitäkin on mahdoton ennakoida. Aika harvan selvänäkijän kristallipallossa oli toissa kesänä Ange Postecogloun kuva, mutta niin vain Levy kävi hakemassa Spursin manageriksi tuntemattoman suuruuden Skotlannin liigasta. Myös nyt voisi tapahtua mitä tahansa.

Nostan kuitenkin esille yhden nimen, johon myös Englannissa on ehditty jo ramata – Ipswichin managerin Kieran McKennan.

Hän on tehnyt loistavaa työtä Portman Roadilla nostaessaan Ipswichin vaatimattomilla resursseilla Ykkösliigasta Valioliigaan kahden edellisen kauden aikana.

Lisäksi McKenna pelasi aikoinaan seitsemän vuotta Tottenhamin juniorijoukkueissa vuosina 2002-2009 ja valmistuttuaan Loughboroughin yliopistosta hän työskenteli Tottenhamissa eri akatemiajoukkueissa ja  akatemian suorituskykyjohtajana, kunnes siirtyi Manchester Unitediin kesällä 2016 ja sieltä Ipswichin manageriksi joulukuussa 2021.