Aleksander Barkov on joukkueen kapteenina ja suurimpana tähtipelaajana piiskannut Florida Panthersin yhdeksi kauden suurimmista yllättäjistä NHL:ssä. Panthers on keskisen divisioonan kolmannella paikalla ja kerännyt 22 ottelusta 32 pistettä.

Maaliero on kahdeksan maalin verran plussalla: tehtyjä maaleja ottelua kohden 3,27 ja päästettyjä 2,90. Panthers on kääntänyt tasaisia pelejä edukseen. Siihen se ei aiemmin kyennyt.

Pelaamisessa on kestäviä elementtejä, ja ehkä huomionarvoisinta on, että joukkueen Aleksander Barkov pelaa elämänsä parasta jääkiekkoa.

Palaset näyttävät vuodesta matalalennossa olleelle seuralle vihdoin jokseenkin loksahtavan.

Peli kuosissa

Voisi todeta, että vihdoin Panthersin pelaamisessa on rakennetta ja kollektiivista otetta. Ne Joel Quennevillen valmentamalta joukkueelta puuttuivat viime kaudella.

Nyt kaava on melko simppeli. Selkeät periaatteet ja ajatus, mihin pyritään – ja siihen sitoutunut pelin toteuttaminen neljän ketjun voimin.

Ydin on puolustusalueen puolustuspelaamisessa, jonka tavoitteena on luonnollisesti estää maali mutta myös tuottaa riistoja. Panthers ylimiehittää kulman tai hakee hetkeä, jolloin se jollain keinolla voisi saada kiekon siirrettyä keskialueelle.

Transitiot puolustusalueen pelistä suoriin hyökkäyksiin on painopisteenä keskeinen. Panthers etsii sitkeästi hetkiä, jolloin se pääsee iskemään vastaan epätasapainossa olevaa vastustajan viisikkoa vastaan. Puolustuspelaamisessa korostuu aktiivinen mailapuolustaminen, jonka kautta se saa katkoja ja riistoja.

Toiminta siinä, kun kiekko vaihtaa omistajaa Panthersille, on hiottu: Panthers kykenee hyvällä prosentilla käynnistämään vastahyökkäyksen eikä jää jatkopaineen alle.

Kun niin tapahtuu, on aina vähintään yksi pelaaja jo menossa eteenpäin. Suorien hyökkäysten vauhti on korkea ja ajoitukset on hiottu harjoituksissa kuosiin. Hyökkäykset viedään röyhkeästi kohti maalia.

Suomalaissentterien viidakko

 

Tällainen tapa pelata sopii erinomaisesti Barkoville, joka on NHL:n keskushyökkääjien eliittiä puolustuspelirooleissa sekä riistämään ja katkomaan vastustajan hyökkäyksiä.

Floridan muut suomalaissentterit, Eetu Luostarinen ja Juho Lammikko, ovat korkeintaan keskinkertaisia NHL-senttereitä, mutta Floridan tapa pelata vaikuttaisi sopivan myös heille. Kun puolustuspelitaidot riittävät, kaksikko pystyy tuottamaan riistoja ja käynnistämään hyökkäyksiä.

Quenneville on rakentanut joukkueensa pelaamista fiksusti ja huomioinut pelaajiensa vahvuudet. Florida ei yritä mitään, mihin se ei kykenisi.

Barkovin pelaamisessa on, jos mahdollista, vielä aivan uudenlainen kepeys ja lennokkuus. Hän muistuttaa enemmän Pavel Datsjukia kuin Pavel Datsjuk itse parhaina vuosinaan.

Kun vuosia ylikuormitettu supertähti saa liki vajaan vuoden ajan huilata, huoltaa kroppaa ja harjoitella laadukkaasti, tulos on tässä. Nyt, jos koskaan, kannattaa Barkovin pelaamista tarkkailla hyvin valistuneesti. Se, miten peli ikään kuin pysähtyy ja samalla nopeutuu Barkovin saadessa kiekon, miten kaaos muuttuu järjestykseksi, on kiehtovaa katseltavaa.

Totuus Panthersin kannalta on kuitenkin se, että hyökkäyskalusto on melko tasapaksu, vaikka muutama yllättävä nimi onkin noussut esiin. Barkovin ja Jonathan Huberdeaun vastulla on silti paljon tuloksenteosta.

Barkovin alkukausi on ollut härkämäinen mutta kysymys on: kuinka kauan se jatkuu yhtä vakuuttavana ja jos notkahdus tulee, kuinka Floridan käy?

Quennevillen rakentama pelitapa antaa kuitenkin jonkinlaista selkärankaa. Se on kaava, jolla voi menestyä, yllättävänkin pitkälle. Mutta toki Panthersin kiekollisesta pelaamisesta puuttuu samanlainen pelinopeus kuin sarjan kärkijoukkueilla, mukaan lukien saman divisioonan Tampa Bay Lightningilla.

Silti pudotuspeleihin matka käynee, kun samassa divisioonassa esimerkiksi Dallas Stars ja Nashville Predators kyntävät.

Ja kenties tällä kaudella Panthersilla voisi olla edellytykset voittaa pudotuspelisarja. Sitä ei ole tapahtunut sitten kauden 1995–96.