Joensuun Maila julkisti viimeinkin Ville Lantiaisen siirron Siilinjärveltä. Pekka, käydään ensin Lantiaisen siirto. Millaisen pelaajan JoMa saa?

Lantiainen on jo 28-vuotias, joten mitään nuorta kotkaa sieltä ei tule. Lantiainen pelasi kenties uransa parhaan kauden päättyneellä kaudella SiiPessä. Hän oli uudessa roolissa kakkosena ja hoiti todella hyvin vaikean 1-vaihdon purkamisen. Lantiainen on pelannut aiemmin urallaan myös ykkösenä, joten hän pystyy myös etenemään, joskaan ei hän mikään pikajuoksija ole. Kokonaisuudessaan Lantiainen oli kesällä SiiPen paras sisäpelaaja. JoMassa hän on todennäköisesti kakkoskärjen mies, mutta turha tässä vaiheessa on vielä ensi kauden numeroita jakaa.

Ulkona Lantiainen on perusetumies. Hän uskaltaa pelata rohkeasti tosi edessä ja on hyvä myös kovissa lyönneissä. Uskoisin, että hän ottaa Iiro Kuosan rinnalla toisen etumiehen paikan ennen Kristian Malikinea.

Hyvä hankinta JoMalta.

Pesäpallopiireissä on kohistu Karjalaisen jutusta, jossa JoMan ennustettiin taantuvan keskitason seuraksi. Mitä mieltä sinä olet?

Minusta tässä on turha lähteä sen enempää kommentoimaan Karjalaisen juttua. Joensuu oli muutama vuosi sitten Superissa Kouvolan kanssa edellinen Manse, joka rakensi huippujoukkueen suurella rahalla. Juha Niemi, Tuomas Jussila ja Juha Puhtimäki etunenässä olivat kaikki raskaansarjan hankintoja niin pelillisesti kuin taloudellisestikin.

Joensuussa päätettiin kuitenkin toisen mestaruuskauden jälkeen nuorentaa ja halventaa joukkuetta ja ajaa sisään myös omia junioreita. Minusta tämä oli järkevä linjaus JoMalta. Nyt Kouvola on seuraamassa Joensuuta ja myös Mansessa mietitään jo sitä, missä vaiheessa joukkuetta nuorennetaan ja halvennetaan.

Se on tietenkin totta, että nuorennusleikkauksella ja halvennuksella on ainakin hetkellisesti hintansa, eikä Joensuussa joka vuosi päästä juhlimaan Suomen mestaruutta tai edes mitalia, mutta tämä on ollut tietoinen valinta seurajohdolta. En myöskään olisi huolestunut, mitä Joensuulle tapahtuu tulevaisuudessa. Se pysyy varmasti yhtenä Superin kärkiseuroista ja tulee taistelemaan Suomen mestaruuksista siinä missä muutkin kärkiseurat. Ei ehkä vielä ensi vuonna, mutta JoMa on joka tapauksessa oikealla ja paljon kestävämmällä tiellä.

Miltä JoMan ensi kauden paketti näyttää?

Joukkue on rakennettu nykytyylin mukaisesti siten, että siinä on heittämällä sellaiset 14-15 pelaajaa, jotka voivat milloin tahansa pelata Superissa ja sen päälle tulee vielä nippu omia junioreita, jotka koputtavat Superin miehistön ovea.

Joukkueessa on paljon potentiaalia, mutta en pidä sitä kuitenkaan tällä hetkellä materiaaliltaan vielä aivan saman tasoisena joukkueena kuin Mansea, Kouvolaa ja Vimpeliä.

Minusta JoMa kuitenkin vahvistuu tähän kauteen verrattuna varsinkin ulkopelissä, vaikka yksi syömähampaista, Mikko Kemppainen, lopettikin. Lantiaisen ja Malikinen hankinnatta tarkoittavat paitsi vahvistusta etukentälle, myös sitä, että Henri Litmanen voidaan siirtää takaisin linjaan. Elmeri Lieto on erinomainen hankinta ja on jo nyt Superin parhaita ulkopelaajia. Jos Konsta Kettunen pysyy terveenä, JoMan linjan – Kettunen, Lieto, Litmanen ja Samuel Tirkkonen – on huippuluokkaa.

Koppariosasto on kysymysmerkki ja kyllähän se on kylmä totuus, että Ville Väliaho ei ole ykköskorin lukkari. Ensi kausi on mentävä Väliaholla, mutta varmasti Joensuussa mietitään – kuten on jo tehty – jonkun Janne Kivipellon kaltaisen huippulukkarin hankkimista seuraavalle kaudelle.

Sisällä Joensuun ongelmana oli päättyneellä kaudella tilanteiden tekeminen, mutta ei sekään tilanne niin synkeä ole, jos Kettunen pysyy terveenä.

JoMa pelaa kahdella lyöjäjokerilla ja vaikka Aleksi Rautiainen olikin JoMa-legenda, Juho Toivola on hyvä hankinta hänen korvaajakseen. Toivola on samanlainen kumurajokeri kuin Allukin ja hänenkin yksi vahvuus on kakkostilanteen purkaminen. Toivola on myös sopivalla tavalla erilainen lyöjäjokeri kuin Patrik Wahlsten, joka on taas enemmän voimalyöjä.

JoMa saa ensi kaudella kakkoskärjen riippuen toki hieman, miten Mikko Huotari haluaa joukkuetta peluuttaa ja miten hän rakentaa kotiuttamisosastonsa.

Kokonaisuudessaan Joensuu taistelee kolmen kärkiseuran vanavedessä ilman muuta mitaleista.

Entä sitten Mikko Huotari?

Huotari on pelinjohtajana mielenkiintoinen tapaus. Hänellä on – kuten oli jo Kiteellä – selvä näkemys siitä, millaisista elementeistä ja pelaajista pesäpallojoukkue pitää rakentaa. Huotari tietää myös, miten joukkuetta pitää valmentaa ja miten sen peliä johtaa, mutta kaikki tiivistyy lopulta siihen, miten hyvin hän pystyy siirtämään tietämyksensä kentälle ja peliin. Se on vielä arvoitus, johon saamme ensi kaudella vastauksen.