Bayern München ymmärsi muuttaa toimintakulttuuriaan, mutta Real Madrid ei
Bayern Münchenissä ymmärrettiin kaksi vuotta sitten jotain oleellista. Real Madrid puskee sen sijaan edelleen opeilla, jotka eivät välttämättä toimi enää nykyjalkapallossa.
Real Madridin ja Bayern Münchenin välinen kohtaaminen on Mestarien liigan puolivälierien kruununjalokivipari.
Vastakkain on jalkapallomaailman suurin, kaunein ja jumaloiduin valtias sekä saksalaisen jalkapallon lippulaiva, jota monet pitävät tämän hetken täydellisimpänä jalkapallojoukkueena maailmassa.
Otteluparista tulee takuuvarmasti näytelmä, jonka käänteitä, kauneutta ja kiistanalaisia tuomioita muistellaan vielä vuosien päästä.
Kun ottelupari on paketoitu ja suuruus jaettu, analyytikot purkavat ottelut atomeiksi ja vastaavat siihen, mihin ottelupari ratkesi. Oliko kysymys yhden ohikiitävän hetken satumaisesta taituruudesta, yhdestä väärästä VAR-tuomiosta vai siitä, että Vincent Kompanyn jalkapallo otti niskalenkin Álvaro Arbeloan jalkapallosta tai päinvastoin?
***
Jalkapalloa analysoidaan valtaosin pelin tasolla, mikä on ymmärrettävää. Peli ei tunnetusti valehtele ja se on huono kuuntelemaan selityksiä. Yksittäisen ottelun satunnaismuuttujat voivat heilahdella todennäköisyyksiä vastaan, mutta pitkässä otannassa tulokset seuraavat aina peliä.
Mutta mitä peli seuraa?
Se seuraa ensimmäiseksi valmennusta ja joukkuetta, toisin sanoen sitä, miten laadukasta joukkueen valmennus on ja millaisen materiaalin kanssa valmennus työskentelee.
Jalkapallossa on kuitenkin syvempi taso. Se on seura- ja johtamiskulttuurin taso.
Me huudamme Tuomas Virkkusen kanssa Real Madridin ja Bayern Münchenin välisessä otteluparissa tulosta, mutta otteluparin päällä on paljon monimutkaisempi kysymys: mihin suuntaan nämä kaksi jättiläismäistä seuraa ovat kulkemassa – ja miksi?
***
Real Madrid ja Bayern ovat siinä mielessä samanlaisia seuroja, että molemmat seurat omistaa niiden kannattajat, tarkemmin sanottuna jäsenet.
Real Madridilla sociosit omistavat – ainakin toistaiseksi – seuran 100-prosenttisesti. Bayernilla jäsenet omistavat seurasta 75 prosenttia ja loput 25 prosenttia Adidas, Audi ja Allianz.
Suurin ero tulee siinä, miten realmadridilaisessa ja bayernilaisessa kulttuurissa suhtaudutaan pelaajiin. Molemmissa seuroissa – kuten muissakin jalkapalloseuroissa läpi maailman – pelaajia rakastetaan ja jumaloidaan, mutta kysymys on siitä, miten paljon ja mitä se tarkoittaa käytännön tasolla.
***
Bayern Münchenilla on legendaarinen motto Mi san mia.
Motto huokuu ylpeyttä, mutta se kertoo Bayern Münchenin seurakulttuurista pyhimmän voiman:
Me olemme me.
Me olemme samaa perhettä – pelaajat, valmentajat, seurajohtajat ja kannattajat.
Bayern Münchenin historia tuntee Franz Beckenbauerista, Gerd Müllerista, Sepp Maierista, Uli Hoenessista, Karl-Heinz Rummeniggestä ja Lotthar Matthäusista alkaen lukemattoman määrän legendaarisia pelaajia, mutta heistä kukaan ei ole suurempi kuin Bayern München.
Ei ole ollut, eikä tule koskaan olemaan.
Jos jollakin pelaajalla on alkanut ego kuplia, hän on rauhoittunut saman tien katsottuaan seurajohtajien aitioon, jossa nuo samat legendat ovat vuorotellen istuneet päättämässä seuran asioista ja kohtaloista.
Uli Höness oli seuran toimitusjohtaja 30 vuotta ja sen jälkeen presidentti kymmenen vuotta – ja hän toimii edelleen Bayern Münchenin vaikutusvaltaisessa neuvonantajaryhmässä yhdessä Rummeniggen kanssa.
Kannattajat eivät ole läheskään aina samaa mieltä seurajohdon kanssa tehdyistä ratkaisuista tai pelaajahankinnoista, mutta Bayernissa seurakulttuuri ohjaa toimintaa eikä toiminta seurakulttuuria. Siksi rauha pysyy maassa, vaikka käyttöäänessä olisikin säröjä.
***
Real Madridin johtamismalli ja arvokulttuuri ovat erilaisia.
Santiago Bernabéualla suurinta operatiivista valtaa käyttää seuran presidentti. Nykyinen presidentti Florentino Pérez on johtanut Real Madridia ennätykselliset 23 vuotta.
Pérez on ollut kuin karkkikauppias. Hän on hankkinut Real Madridiin maailman valovoimaisimpia jalkapalloilijoita, galácticoja, – ja voittanut presidenttikautensa aikana 35 erilaista pokaalia.
Kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Kannattajat ovat saaneet herkkuja mahan täydeltä, pelaajat pelata unelmaansa ja Pérez on pysynyt vallassa vaali toisensa jälkeen.
Real Madrid on maailman menestynein jalkapalloseura. Se on voittanut La Ligan 35 kertaa ja Mestarien liigan ja sen edeltäjän Eurooppa-cupin yhteensä 15 kertaa. Molemmat ovat ylivoimaisia ennätyksiä omissa kategorioissaan.
Mutta komeiden tilastojen takana tikittää kysymys, kuinka hyvin Real Madridin johtamismalli ja sen takana oleva ideologia toimivat nykyjalkapallossa ja ennen kaikkea: miten ne toimivat tulevaisuudessa?
On totta, että Real Madrid on voittanut 35 La Ligan mestaruutta, mutta 2000-luvulla se on jäänyt kahdeksalla liigamestaruudellaan Barcelonan jalkoihin, vaikka Barcelona on joutunut viimeiset viisi vuotta miekkailemaan toinen käsi selän taakse sidottuna rankkojen taloudellisten rajoitusten vuoksi.
Mestarien liigan Real Madrid on voittanut viimeisen 12 vuoden aikana kuudesti. Se on kova saavutus, mutta viime vuoden ruma putoaminen Arsenalille yhteismaalein 1–5 ja tällä kaudella sarjavaiheessa kärsityt tappiot Liverpoolille, Manchester Citylle ja Benficalle olivat hälyttäviä merkkejä – olkoonkin, että Real Madrid pudotti edellisellä kierroksella jatkosta samaisen Manchester Cityn, jolle se hävisi syksyllä kotikentällään 1–2.
***
Real Madridin arvokulttuurista saatiin paljon puhuva näyte tämän kauden ensimmäisellä puoliskolla.
Real Madrid palkkasi viime kauden jälkeen uudeksi päävalmentajakseen jalkapallomaailman kuumimman managerinimen, Xabi Alonson. Alonso oli kaiken lisäksi entinen Real Madridin pelaaja, joten kaikki näytti tähtiin kirjoitetulta.
Paitsi ettei ollut.
Alonso toi mukanaan uudenlaisen valmennuskulttuurin ja uudenlaisen kurin. Se ei sopinut kuitenkaan kaikille pelaajille.
Jos samanlainen kapina olisi alkanut kyteä Bayern Münchenissä, pelaajille olisi riittänyt yksi vilkaisu johtajien aitioon. He olisivat nähneet siellä Hönessin ja Rummeniggen kaltaiset legendaariset pelaajat, joiden dna:han on kirjoitettu pyhä oppi, ettei yksikään pelaaja ole Bayern Müncheniä suurempi.
Real Madridissa kapinoivat pelaajat näkivät sen sijaan johtajien aitiossa karkkikauppiaan, ikääntyneen liikemiehen, joka on pitänyt huolen siitä, että Real Madrid on pelaajien ja kannattajien seura, ei valmentajien.
Siinä yhtälössä Alonsolla ei ollut mahdollisuuksia.
Alonson tilalle palkatun Àlvaro Arbeolan piti saada Real Madridista paremmat tehot irti, mutta todellisuudessa Real Madridin vauhti on hyytynyt Alonson lähdön jälkeen. Ei suuresti – vain 0,17 pistettä per ottelu –, mutta pistekeskiarvo on laskenut, ei noussut.
Ongelmaa korostaa se, että Alonso kärsi 28 liiga- ja cup-ottelussa viisi tappiota, joista neljä tuli Atlético Madridille, Liverpoolille, Manchester Citylle ja Barcelonalle. Arbeolan Real Madrid on sen sijaan hävinnyt Albacetelle, Benficalle, Osasunalle, Getafelle ja Mallorcalle.
Manchester Cityn pudottaminen Mestarien liigassa on antanut lisähappea Arbeolalle, mutta kello käy häntä vastaan. Barcelona on karannut La Ligassa jo seitsemän pisteen päähän ja nyt Real Madridin pitäisi taklata Mestarien liigassa Bayern München tai muuten edessä voi olla toinen pokaaliton kausi peräkkäin.
Ei hyvältä näytä.
***
Myös Bayer Münchenillä on ollut kaikesta arvokulttuurin vahvuudesta huolimatta omat ongelmansa. Niistä näkyvin on ollut sekoilu valmentajien kanssa.
Vaikka Bayern München on voittanut Bundesliigan mestaruuksia mestaruuksien perään ja vaikka se on voittanut 2000-luvulla kolmesti myös Mestarien liigan, miehet penkin päässä ovat vaihtuneet kuin tivolissa. Bayernia on luotsannut viimeisen 20 vuoden aikana 16 eri päävalmentajaa.
Sama meno näytti jatkuvan 2020-luvullakin, kun Hansi Flickin seuraajiksi palkatut Julian Nagelsmann ja Thomas Tuchel huomasivat, ettei Bayernin kuminauha ole venyvintä sorttia.
Sitten tuli kausi 2023-2024. Bayern joutui katsomaan sivusta, kun Xabi Alonso luotsasi Bayer Leverkusenin ilman yhtään tappiota Bundesliigan ja Saksan Cupin voittoon – ja kuinka Borussia Dortmund eteni Mestarien liigan finaaliin ja Real Madridille hävinnyt Bayern jäi nuolemaan haavojaan välieriin.
Bayernissa analysoitiin tilanne ja tehtiin johtopäätös, ettei nykyjalkapallossa menestyminen synny enää yhdessä yössä. Tarvitaan prosessi ja tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Tarvitaan malttia ja kykyä kestää virheitä ja taka-askeleita. Vaatimukset koskevat erityisesti valmennuksellista prosessia.
***
Bayern München palkkasi toukokuussa 2024 Tuchelin seuraajaksi Vincent Kompanyn, managerin, jonka luotsaama Burnley oli pudonnut vajaata kahta viikkoa aiemmin Valioliigasta kerättyään vain 24 pistettä.
Bundesliigassa Kompanyn aika alkoi hyvin, mutta Mestarien liigan sarjavaiheessa kärsityt tappiot Aston Villalle (0–1), Barcelonalle (1–4) ja Feyenoordille (0–3) olisivat heittäneet Kompanyn aiemmin ulko-ovelle tai ainakin lähelle sitä.
Max Eberlen, Christoph Freundin, Herbert Hainerin ja Jan‑Christian Dreesenin operatiivinen johto seisoi kuitenkin uuden strategian takana ja päätti antaa Kompanylle aikaa.
Bayern Münchenin tämä kausi on vielä kesken ja sen suurimmat voitot saattavat hyvinkin olla edessäpäin. Oleellista ei ole kuitenkaan se, mitä Bayern Münchenissa tapahtuu lähiviikkojen ja lähikuukausien aikana.
Paljon oleellisempaa on se, siirtyykö kaksi vuotta sitten sovittu uusi strategia aidosti osaksi Bayern Münchenin toimintakulttuuria?
***
Real Madrid on saman kysymyksen edessä.
Se voi edelleenkin tuntea ylpeyttä historiastaan ja saavutuksistaan, mutta sen on varottava, ettei sille käy samalla tavalla kuin Manchester Unitedille tai Juventukselle, joiden johtamis- ja toimintakulttuurista aika ajoi ohitse.
Tämän kauden realmadrilaisessa puheessa on toistettu moneen kertaan, että Real Madridin päävalmentajan on ymmärrettävä, miten Real Madrid toimii.
Jalkapallossa ollaan kuitenkin siirrytty aikaan, jossa se ymmärrys ei vielä riitä. On ymmärrettävä myös, miten jalkapallomaailman suurimpia seuroja on johdettava ja millainen niiden toimintakulttuurin on oltava, jotta ne pysyvät kilpailussa mukana.
Jos Real Madrid ei muuta toimintakulttuuriaan, vaan pakottaa päävalmentajansa jatkossakin kumartamaan pelaajia, on iso riski, että sen kultaiset vuodet ovat takana. Ainakin joksikin aikaa.
