Valioliigan siirtoikkunassa alkaa rytistä viikon kyttäilyn jälkeen, sillä Chelsea viimeistelee Joao Felixin lainaamista Atlético Madridista loppukaudeksi. Jukka, miten merkittävästä siirrosta tässä on kysymys?

Siirto on ilman muuta yksi tämän kauden mielenkiintoisimmista, vaikka kysymys onkin kesäkuun loppuun ulottuvasta lainasopimuksesta, jossa ei mitä ilmeisemmin ole mitään ostopykäliä. Näin ollen kumpikaan osapuoli ei ota mitään jättiläismäistä riskiä, kävipä tässä miten tahansa.

Se, mikä tekee siirron mielenkiintoiseksi, on Felix itse. Häntä pidettiin Cristiano Ronaldon kaltaisena lupauksena, kun hän siirtyi 19-vuotiaana kesällä 2019 126 miljoonalla eurolla Benficasta Atlético Madridiin. Siirtosumma oli sillä hetkellä historian neljänneksi suurin koko maailmassa, mikä kertoi niistä valtavista odotuksista, joita häneen kohdistui.

Siirto Atlétiin ei ole kuitenkaan toiminut. Felix on kadottanut kultaisen kosketuksensa ja hän on pelannut joukkueen avauksessa vain alle puolessa La Ligan otteluissa. Tälläkin kaudella hän on pelannut seitsemän kertaa avauksessa ja tullut vaihdosta seitsemän kertaa. Tämä kertoo siitä, ettei Diego Simeone luota portugalilaistähteensä – ja siksi Atléti on valmis lainaamaan hänet loppukaudeksi muualle.

Nyt kysymys kuuluu sitten, mitä Chelseassa tapahtuu? Jatkuuko sama epätoivoinen vaellus myös Lontoossa vai löytääkö Felix vanhan taikansa?

Onko sinulla vastaus omiin kysymyksiisi?

Ei ole.

Jalkapallon historia tuntee useita klassisia esimerkkejä Thierry Henrystä ja Dennis Bergkampista alkaen, joissa pelaaja on ensin flopannut ulkomaille siirtonsa jälkeen ja puhjennut täysin uudenlaiseen tähtiloistoon seuraavan seurasiirron jälkeen.

Sitten on lukuisia esimerkkejä, että yksi pelaaja on muuttanut omalla panoksellaan koko ilmeen ja pelaamisen. Olkoon tästä ylivertaisena esimerkkinä vaikkapa Eric Cantonan siirto Manchester Unitediin marraskuussa 1992. Old Traffordilla oli odotettu silloin liigamestaruutta 26 vuotta, mutta tuo odotus päättyi viisi kuukautta Cantonan siirron jälkeen. Toki pohja oli leveämpi kuin yksi Cantona, mutta hänen roolinsa mestaruuden ja monien muiden Manchester Unitedin mestaruuksien voittamisessa oli kriittinen.

Ja sitten on kolmas skenaario, josta siitäkin löytyy lukuisia Romelu Lukakun, Alexis Sanchezin, Eden Hazardin ja Chelsean omien floppihankintojen kaltaisia esimerkkejä, joissa unelmasiirrot ovat osoittautuneet painajaisiksi.

Felixin siirrossa on juuri samanlainen kiehtova arvoituksellinen elementti.

Mihin Felixin onnistuminen Chelseassa ratkeaa?

Jalkapallossa ajatellaan herkästi, että pelaajat joko onnistuvat tai epäonnistuvat, mutta kysymys on aina kahdesta muuttujasta: pelaajan omasta suorituksesta, mutta yhtä lailla myös siitä, saako joukkue ulosmitattua pelaajan täyden potentiaalin.

Felixin epäonnistumisessa Madridissa on kysymys oman näkemykseni mukaan ennen kaikkea Atlétin ja Simeonen epäonnistumisesta. Felix pystyy toki pelaamaan molemmilla laidoilla ja valeysinä, mutta hän on parhaimmillaan vapaamassa roolissa joko kymppipaikalla tai hieman alempana.

Atlétissa hän ei ole saanut itsensä kannalta ideaalista roolia, vaan häntä on yritetty istuttaa Simeonen sapluunaan useimmilla pelipaikoilla ja hän on joutunut pelaamaan usein myös laitapelaajana. Ongelma ei ole – kuten Pep Guardiolan jalkapallo on osoittanut – tiukka pelaamisen sapluuna, vaan pallonhallinnan määrä ja se, miten pallonhallinta toteutetaan.

Atlético Madridin pallonhallintaprosentti on ollut tälläkin kaudella alle 50 ja esimerkiksi sunnuntaisessa tappiossa Barcelonaan vastaan pallo oli Atlétin hallussa vain 41 prosenttia peliajasta, vaikka ottelu pelattiin sen kotikentällä.

Felix on ollut tässä pelaamisen mallissa kuin kala kuivalla maalla. Hänen sielunsa ja ruumiinsa huutaa palloja, mutta hän ei ole saanut niitä riittävästi Atlétissa.

Saako hän Chelseassa?

Se on juuri se kulminaatiokysymys. Chelsealla on tällä hetkellä Valioliigan kolmanneksi korkein pallonhallintaprosentti yhdessä Arsenalin kanssa, ja lähtökohtaisesti tilanne on tässä mielessä parempi kuin Atlétssa.

Mutta sitten tulee se mutta. Chelsean pelaaminen on tällä hetkellä heikoimmillaan melkoista kaaosteoriaa ja tällaisessa asetelmassa kenen tahansa uuden pelaajan on haastavaa onnistua. Kaikki riippuu nyt siitä, löytääkö Graham Potter Felixille optimaalisen roolin ja saako hänen organisoitua Chelsean ylöspäin pelaamisen  sellaiseen formuun, että Felix pääsee käyttämään lahjojaan maksimaalisella tavalla.

Haasteet ja riskit ovat ilmeisiä, mutta jättäisin oven raolleen myös sille näkymälle, että Felixistä tulee Chelsealle se talismaani, joka kääntää koko kauden suunnan.

Chelsea olisi kaivannut kipeämmin uutta maalintekijää – jonka se ehtii toki edelleen tässä kuussa hankkia –, mutta kun Felixin tasoinen pelaaja oli tarjolla ja vielä taloudellisesti pienellä riskillä, Chelsean päätti iskeä. On parempi yrittää jotakin kuin odottaa vain tumput suorina korttitalon kaatumista.

Sanoit, että taloudellisesti pienellä riskillä. Muu maailma tuntuu olevan sitä mieltä, että 11 miljoonaa euroa muutamasta lainakuukaudesta on hurja ylihinta?

Lainaksi summa on toki korkea, mutta viittaan tällä nyt siihen riskiin, jos Chelsea olisi ostanut Felixin nyt esimerkiksi 100 miljoonalla eurolla. Romelu Lukakun yli 100 miljoonan euron kauppa toissa kesänä on hyvä esimerkki siitä, mitä todella iso riski tarkoittaa.