Chelsean kaaos näkyy myös kentällä – ja se voi käydä kalliiksi Thomas Tuchelille
Chelsea on aloittanut kautensa kriisitunnelmissa kentällä. Jukka Röngän mukaan Thomas Tuchelin olisi syytä vakauttaa laiva ja nopeasti, sillä tällaista pistetahtia ei Chelseassa pitkään katsota.
Chelsean kauden avaus on ollut myrskyisä niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Kentällä tulee tappioita, peli on sekaisin ja otsikot huutavat yhä hurjempia siirtouutisia. Jukka, missä Chelsea menee tällä hetkellä?
Chelsea on ollut Valioliigan myrskyisin seura viimeiset 20 vuotta, mutta tämä uusin myrsky alkoi Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan. Sen seurauksena Roman Abramovitš joutui Ison-Britannian pakotelistalle, mikä johti Chelsean myymiseen Todd Boehlyn johtamalle ryhmittymälle. Ja juuri tässä tapatumaketjussa on nykyisen tilanteen juurisyy niin hyvässä kuin pahassa.
Se, mitä kentällä tapahtuu, tapahtuu toki kentällä, mutta nämä äärimmäisen turbulenttiset kuukaudet heijastuvat myös Chelsean pelilliseen vakauteen ja tilanteeseen.
Niin, Chelsea on hävisi tiistaina jo toisen kerran tällä kaudella, kun Southampton kaatoi sen 2-1. Se hävisi myös Leedsille 0-3 ja pelasi Tottenhamin kanssa tasan 2-2 eli Chelsea on menettänyt kuudessa ottelussa jo kahdeksan pistettä. Mikä maksaa?
Thomas Tuchel sanoi tiistaisen Southampton-tappion jälkeen, että hän odottaa siirtoikkunan sulkeutumista, jotta joukkue pääsisi viimeinkin keskittymään oleelliseen. Tuchelin lausunto kertoo tärkeimmän. Chelsea sai kevättä sotkeneen myrskyn aisoihin, kun seuran myynti saatiin maaliin, mutta sen jälkeen alkoi toinen myrsky – Chelsean puolipäätön riehuminen siirtomarkkinoilla.
Chelsea on käyttänyt tähän mennessä uusien pelaajien hankintaan jo 180 miljoonaa puntaa ja se on ostanut pelaavaan kokoonpanoon Raheem Sterlingin, Marc Cucurellan ja Kalidou Koulibalyn – ja lisää on tulossa. Leicesterin topparin Wesley Fofanan on määrä olla tänään Lontoossa lääkärintarkastuksessa, minkä jälkeen Fofanan 70 miljoonan punnan suuruinen siirto pitäisi saada pakettiin.
Eivätkä Chelsean siirrot välttämättä siihen lopu: Chelsea on neuvotellut myös RB Leipzigin topparin Josko Gvardiolin 77 miljoonan punnan kaupasta, eikä se ole luopunut Evertonin Anthony Gordonin tai Barcelonan Pierre-Emerick Aubameyangin ostamisesta – eikä välttämättä edes Frenkie De Jongin kaappaamisesta. Tosin viimeiset tiedot kertovat, että Gvardiolin ja Gordonin kaupat olisivat kaatumassa tai jopa kaatuneet, mutta kuten Antonyn tapauksessa nähtiin, kaikki on mahdollista sanottiin julkisuudessa mitä tahansa.
Chelsean lähtötilanne siirtoikkunan auettua ei varmasti ollut viime kevään jälkeen optimaalinen, mutta kyllähän Chelsean toiminta kesällä on ollut kuin päättömän kanan juoksua. En yhtään kiistä, etteikö Chelsean pitäisi vahvistaa joukkuetta ja etteikö se olisi ostanut huippuluokan pelaajia, mutta tässä on ollut koko kesän sellainen henki, että Chelsea ostaa kauniita ja kalliita yksittäisiä palapelin paloja sen sijaan, että se rakentaisi systemaattisesti yhtä isoa palapeliä.
Jos seuran omistajilla on rahaa ja Chelsealla taloudellisen reilun pelin säännöstössä limiittejä, silloin joukkueen vahvistamiseen voidaan käyttää rahaa tällaisia summia, joita Chelsea on käyttänyt – mutta syntyykö niistä voittavaa tai edes hyvin menestyvää joukkuetta, on eri asia?
Eikä kysymys ole ollut vain siitä, ketä Chelsea on ostanut. Ymmärrän hyvin, että Tuchel toivoo siirtoikkunan sulkeutumista, sillä välillä on tuntunut, ettei kukaan The Bridgella tiedä, ketä Chelsea on ostamassa ja ketä ei ja ketä Tuchelilla on seuraavassa pelissä on käytettävissä ja ketä ei.
Syntyykö näistä palikoista voittava joukkue?
Nythän me emme vielä tiedä, mitä siirtoikkunan kahden viimeisen päivän aikana tapahtuu. Fofana on varmasti lähellä ja uskoisin, että Chelsea ostaa vielä maalintekijän – todennäköisesti Aubameyangin. Tuleeko vielä joitain muita pelaajia, siihen vastaus saadaan viimeistään huomenna.
Chelsea saa varmasti kasaan sellaisen joukkueen, jolla voidaan taistella Mestarien liigan viivan tuntumassa olevista sijoituksista. Avain on nyt – viimeisten siirtojen lisäksi – se, miten nopeasti Tuchel saa vakautettua Chelsean pelaamisen. Chelsean puolustuspelaaminen oli tiistaina välillä likimain irvokasta ja numerot olisivat voineet hyvinkin olla rumemmatkin, mutta en panisi liikaa painoa vielä sille, mikä Chelsean pelissä nyt toimii ja mikä ei. Chelsean todellisesta tasosta saadaan selkeämpi kuva vasta syyskuun aikana, kun harjoitekentälle ja päivittäiseen tekemiseen saada jonkinlainen rauha.
Kysymys on nyt siitä, miten vaikeaan jontkaan Chelsea ehtii ajautua ennen kuin Tuchel saa kurssin jälleen vakaaksi. Teoriassa kaikki on edelleen mahdollista, mutta kahdeksan pisteen menettäminen tässä vaiheessa kautta on iso menetys, varsinkin, kun molemmat tappiot ovat tulleet keskitason joukkueille.
Englannissa on puhuttu jo siitä, että paineet myös Tuchelin ympärillä nousevat. Mikä on hänen asemansa?
Chelsea on kauniisti sanottuna leikkikalugansterin johtama seura. Tämä tarkoittaa pahimmillaan ja jopa todennäköisesti sitä, että Tuchelin kohtalosta päättää yksin Todd Boehly – ja silloin päätös voi olla mikä tahansa. Boehly ei oikeasti ymmärrä peliä ja sen sisäisiä muuttujia, vaan hän tekee päätöksensä pintatason asioilla.
Thomas Tuchelin huuto ja käsien levittely eivät auttaneet Chelseaa tiistaina.
Yleensä tällaisissa tapauksissa katsotaan vain sarjataulukkoa ja tuloksia. Toinen vaihtoehto on, että tarraudutaan pelin kannalta yhtä toisarvoisiin asioihin – esimerkiksi siihen, että halutaan esittää lojaalia ja hirttäydytään siksi kiinni väärään hevoseen.
Sitä, kumpaa ilmansuuntaa Boehly edustaa, on vaikea ennakoida. Uskoisin kuitenkin, että jos Chelsea kurssi ei korjaannu lähikierroksien aikana, Tuchelin asema käy tukalaksi ja hän voi hyvinkin vaihtua johonkin Mauricio Pochettinon kaltaiseen vapaana olevaan nimekkääseen vaihtoehtoon jopa jo syyskuun aikana. Chelsea on pelannut nyt vain reilulla piste per peli tahdilla, mitä ei varmasti pitkään katsota näiden investointien jälkeen.
Mutta ei mennä asioiden edelle. Tuchel tekee päätöksestä tuskin näin helppoa, sillä hän saa varmasti reivattua Chelsean peliä ja tuloksia paremmaksi, mutta kysymys kuuluu, mikä Chelsean uusille omistajille riittää?
Luulen, että siinä on se kysymys, johon Chelsean syksy ja koko tämä kausi tiivistyy. Riittääkö Chelsealle se, että se painii Manchester Unitedin kanssa jossain sijojen 5-6 tuntumassa ja jää koko ajan lisää Valioliigan piikkipaikasta?
Epäilen, ettei riitä.
