Barcelona on jälleen tutuissa otsikoissa. Nyt sen taloudelliset ongelmat realisoituvat kahden pelaajan, Dani Olmon ja Pau Víctoriin, rekisteröinteihin loppukaudeksi eli suomeksi sanottuna siihen, saako kaksikko enää tällä kaudella pelata Barcelonassa.

Víctor pelasi jo viime kaudella valtaosin Barcelonan kakkosjoukkueessa lainalla Gironasta. Kesällä hänestä maksettiin Gironalle 2,5 miljoonan euron siirtosumma, kun 23-vuotias hyökkääjä teki Barcelonan kanssa viisivuotisen sopimuksen. Tällä kaudella Víctor on pelannut 12 La Ligan ottelussa, mutta vain kerran avauksessa.

Víctorin siirtokuvion voi helposti ymmärtää, mutta Olmon tapaus sopii hyvin kuvaan Barcelonan viime vuosien hullunmyllystä.

Barcelonann taloudelliset vaikeudet juontuvat seuran edellisen presidentin Josep Maria Bartomeun aikakaudella. Bartomeu pelasi jalkapallopokeria suurilla panoksilla ja suurilla riskeillä. Kun riskit löivät käsille, Barcelona ajautui kuilun partaalle.

Jättiläismäiset taloudelliset ongelmat johtivat monien muiden seurausten lisäksi siihen, ettei La Liga antanut Barcelonalle lupaa tehdä kesällä 2021 jatkosopimusta Lionel Messin kanssa.

Tuona surullisena kesänä Barcelonassa itkivät niin Messi kuin koko barcalainen seurayhteisö.

***

Seuran uusi presidentti Joan Laporta on yrittänyt kääntää Barcelonaa taloudellisesti terveemmälle kurssille neljä vuotta. Laporta ja seuran johtokunnan lääkkeet ovat olleet rajuja ja ne ovat monilta osin myös toimineet.

Jopa Camp Noun uusiminen on saatu mahtumaan Barcelonan taloudellisiin raameihin.

Alun perin Barcelonan piti muuttaa puolivalmiille stadionille jo tällä kaudella, mutta paluumuutto uhkaa lykkääntyä jopa ensi kauteen. Täysin valmiiksi remontti on määrä saada kesällä 2026.

Barcelonan haaste ei enää ole henkiin jääminen ja konkurssin välttäminen. Sen haaste on yrittää pysyä Real Madridin mukana kilpailussa Espanjan ja Euroopan herruudesta.

Se on johtanut siihen, että Barcelona on yrittänyt taiteilla riskien ja realismin välisellä ohuella ja liukkaalla vaijerilla.

***

Olmon hankinta on tästä kilpailutilanteesta klassinen esimerkki.

Real Madrid voitti viime kaudella La Ligan mestaruuden lisäksi Mestarien liigan. Sen lisäksi se hankki kesällä riveihinsä maailman kehutuimman jalkapalloilijan, Kylian Mbappén.

Siinä tilanteessa Barcelona ei voinut jäädä katsomaan vain vierestä Real Madridin ilotulitusta niin kentällä kuin siirtomarkkinoilla.

Barcelonan vastaus oli yrittää ostaa kaksi Espanjan EM-joukkueen tähtipelaajaa, Olmo ja Nico Williams.

Molempien ostoon Barcelonan rahat eivät riittäneet – eivätkä ne tahtoneet riittää edes toisen ostamiseen.

Lopulta haaviin tarttui Olmo, josta Barcelona maksoi RB Leipzigille 55 miljoonaa puntaa.

55 miljoonaa euroa Olmon tasoisesta 26-votiaasta pelaajasta oli kaikille mittareilla mitattuna erinomainen siirto – paitsi yhdellä.

Kun Barcelona ei saanut myytyä haluamiaan pelaajia kesän aikana, se ei pystynyt rekisteröimään Olmoa koko kaudeksi, vaan ainoastaan vuoden loppuun saakka.

Tämäkin oli mahdollista vain siksi, että Barcelona pystyi vetoamaan pykälään, jonka mukaan pitkäaikaisesti loukkaantuneiden pelaajien palkkakuluja ei tarvitse laskea kuluiksi täysmääräisesti.

***

Nyt ollaan sitten karun totuuden edessä.

La Liga ei ole antanut Barcelonalle lupaa rekisteröidä Olmoa ja Victoria loppukaudeksi ja heidät on virallisesti poistettu loppukaudeksi rekisteröityjen pelaajien listalta. Barcelona on tehnyt kaksi turhaa valitusta oikeudelle päätöksen kumoamiseksi.

Nyt Barcelona on tehnyt vielä vetoomuksen Espanjan Jalkapalloliitolle Olmon ja Vìctorin rekisteröimisestä. Seura uskoo edelleen, että se saa rekisteröityä molemmat pelaajat jo perjantaina, mikäli liitto hyväksyy Barcelonan laskelmat, joiden mukaan se saa vip-aitioiden myymisestä 100 miljoonaa euroa.

Ongelmana on kuitenkin se, että Espanjan Jalkapalloliitto ei päätä pelaajien rekisteröinneistä, vaan päätösvalta asiassa on La Ligalla.

Asioita mutkistaa myös se, ettei samaa pelaajaa voida ”hankkia” kahdesti saman kauden aikana samaan seuraan. Virallinen takaraja Olmon ja Víctorin rekisteröimiseen umpeutui jo tiistaina ja jos mitään dramaattista uutta käännettä ei perjantaihin mennessä tapahdu, kysymys on sen jälkeen enää siitä, mihin kumpikin pelaaja siirtyy.

Varsinkin Olmosta käynnistyisi yksi siirtomarkkinoiden viime vuosien hurjimmista kilpajuoksuista, sillä Olmon sopimuksessa on pykälä, jonka mukaan hän pääsee siirtymään vapailla papereilla, mikäli Barcelona ei saa rekisteröityä häntä loppukaudeksi.

Jo nyt Olmoon on linkitetty kaikki kynnelle kykenevät Valioliiga-seurat Manchester Unitedia myöten.

***

Barcelonaa olisi tässä kohtaa helppo syyttää, ettei se ole oppinut aiemmista virheistään mitään.

Asia on kuitenkin monimutkaisempi. Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuka voittaa tällä tai tulevilla kausilla La Ligan mestaruuden tai miten pitkälle Barcelona menee Mestarien liigassa.

Menestyminen tarkoittaa myös lisää tuloja.

Barcelona taistelisi La Ligan kärkisijoista ja selviytyisi Mestarien liigaan pienemmilläkin pelaajainvestoinneilla, mutta huippumenestyksen ja pelkän mukana juoksemisen ero tarkoittaa helposti yli 100 miljoonaa euroa kaudessa. Sen päälle tulevat kerrannaisvaikutukset esimerkiksi yhteistyösopimuksissa.

Barcelonan tulot olivat viime kaudella 893 miljoonaa euroa, joten huippumenestyksen ja menestyksen välinen ero on taloudellisesti merkittävä.

Tämä selittää myös Barcelonan logiikan Olmon hankkimisessa. Hänen ostamisessaan oli kysymys myös sijoittamisesta. Riskisijoittamisesta toki, mutta sijoittamisesta kuitenkin.

Kaiken lisäksi Barcelona laski vielä Olmon hankinnasta päättäessään, että se pystyisi myymään kesän siirtoikkunan viimeisten viikkojen aikana jonkun ”tarpeettoman” pelaajan, jolloin sen kulukiintiöön tulisi kertahumauksella tilaa pelaajasta saatavan siirtosumman ja palkkakulujen verran.

Jos Barcelona olisi saanut myytyä esimerkiksi Frenkie de Jongin, se olisi saanut siirtosummana 50-60 miljoonaa euroa ja hollantilaisen lähtö olisi vapauttanut palkkakiintiöstä 20 miljoonaa euroa vuodessa eli tuplasti sen, mitä Olmolle maksetaan.

Jokainen voi miettiä, mitä Barcelona olisi halunnut kesällä tehdä, vaikka se vakuuttikin julkisuudessa haluavansa pitää de Jongin?

Barcelona olisi voinut myyntien ja ostojen erilaisen jaksotuksen ansiosta hankkia de Jongista saamilla rahoilla sekä Dani Olmon että Nico Williamsin ja maksaa heidän palkkansa – ja se olisi jäänyt silti euroissa mitattuna plussalle.

Nyt se sai sen sijaan ”pitää” de Jongin, joka on pelannut tällä kaudella vain kerran avauksessa La Ligassa.