Emil Ruusuvuori (ATP-74) hävisi sunnuntaina tenniksen Ranskan avointen kaksinpelin avauskierroksella yhdysvaltalaiselle Mackenzie McDonaldille (ATP-118) erin 1-3, erälukemin 6-4, 3-6, 6-7 (4-7), 3-6.

Kokonaisuudesta on helppo sanoa, että fysiikka ratkaisi ottelun. Kaikki näytti hyvältä Ruusuvuorelle johtoasemaan 6-4, 3-3 saakka. Sen jälkeen hän hävisi kaksi seuraavaa omaa syöttövuoroaan. Jaloista alkoi hävitä puhti, syötön osumia tuli hieman matalalla. Väsymys näkyy tenniksessä usein ensimmäisenä syötössä, jonka voima lähtee terävästä jalkojen käytöstä.

Ottelun edetessä kävi koko ajan yhä selvemmäksi, että rikkonaisen ja vain kolme ottelua sisältäneen massakenttäkautensa jäljiltä Ruusuvuoren ottelukunto ei riittänyt Grand Slam -vaatimustasolle. Vastustaja McDonald oli pelannut jo kolme ottelua Ranskan avointen karsinnoissa ja pysyi loppuun asti terävämpänä.

Kun Ruusuvuori alkoi väsyä näkyvästi, McDonald vielä sääti taktiikkaansa niin, että hän keskittyi liikuttelemaan Ruusuvuorta ja jopa otti vähän voimaa pois omista lyönneistään. Hän löi laidasta laitaan ja veti Ruusuvuorta stoppareilla verkolle ja piti huolen, etteivät omat lyönnit ole liian lähellä sivurajoja. Jenkki siis sekä vältti turhat virheet että hyödynsi Ruusuvuoren väsymyksen ja vielä pahensi sitä.

Peruskestävyyden ja rimpulakropan ongelma

Peruskunnon riittäminen pitkissä Grand Slam -otteluissa tai sellaista seuraavan kierroksen ottelussa on ollut Ruusuvuoren nuoren uran yksi akilleen kantapää. Hän on hävinnyt pelaamissaan vasta muutamissa Grand Slameissä useamman ottelun tämän tyylisesti.

Se ei ole sen kummempi asia kuin, että tämän tason tennis Grand Slam -vaatimuksilla on aika rajua urheilua. Ruusuvuori on samanlaisessa tilanteessa kuin vaikkapa nuorehko kestävyysurheilija, jolla fyysinen reservi ei vain vielä riitä maailman huipulla.

Asiaan täytyy vain kiinnittää huomiota. Sekä räjähtävän voiman, joka vaikuttaa yksittäisten tilanteiden toteutukseen, että peruskestävyyden täytyy parantua edelleen mittavasti, joten edessä on töitä.

Ruusuvuori myös on kropaltaan luontaisesti hieman ”rimpula” moneen muuhun kovaan ammattilaiseen verrattuna. Hän joutuu tekemään ekstramäärän töitä päästäkseen fyysisesti maailman kärjen kyytiin, ja toki sekin on hyvä kysymys, riittääkö mikään työmääräkään siihen koskaan. Mutta oleellista on koko ajan nostaa omaa kapasiteettia ja päästä pelaajana omaan maksimiin. Aivan saman käyvät läpi lopulta kaikki pelaajat.

Nyt akuuttina asiana vaikutti vielä se, että huhti-toukokuussa Ruusuvuorelle kertyi ennen Pariisia vain kolme massakenttäkisaa, joissa kaikissa tuli tappio avauskierroksella. Massatennikseen etenkin vaadittaisiin otteluiden kautta tulevaa sitkeyttä.

Syötön tekniikkaa on muutettu hyvään suuntaan

Mutta Ranskan avointen avauskierroksen ottelussa oli paljon hyvää. Siihen asti, kun jaksaminen kantoi, Ruusuvuori pelasi varmasti uransa parasta massakenttätennistä. Hän pystyi pitämään massallakin otteet hallussaan kuten kovalla kentällä. Tempo oli kovaa, Ruusuvuori pohjusti syötöllä, kiersi hyvin kämmenelle, löi lujia kämmeniä, tuli verkollekin, ja myös käänsi peliä hienosti kahden käden rystyllä pitkin linjaa. Syötönpalautukset painuivat pitkänä keskelle kenttää, kuten kovalla kentällä.

Jos tällainen pelin aihio pysyisi kasassa koko ajan, peli olisi todella kovatasoista. Mutta yksi asia on juuri se, miten paljon tämän tason tenniksessä vaaditaan jaksamiselta. Jos se loppuu, ei myöskään ole puhtia pitää peliä yllä.

Koko sen 1,5 vuotta, minkä Ruusuvuori on ollut mukana ATP-kiertueen tason tenniksessä, hänen pelinsä murheenkryyni on ollut syöttäminen. Nyt nähtiin erittäin suuri valonpilkahdus syötön kehittymisessä.

Ensinnäkin Ruusuvuorta ja valmentaja Federico Ricciä täytyy onnitella rohkeudesta. Harvoin maailman huipputason tenniksessä oikeasti uskalletaan lähteä muutoksiin, etenkään kesken kauden. Nyt Ruusuvuori kuitenkin on muuttanut syöttönsä jalkatekniikkaa kevättalvesta. Tai tarkemmin hän on palannut takavuosien tekniikkaansa, jota käytti junioriaikanakin.

Ruusuvuori on siis palannut jalkatekniikkaan, jossa takajalalla ei oteta askelta etujalan taakse syöttöliikkeen aikana, vaan syötetään jalat paikoillaan niin sanotusti kahden jalan ponnistuksella.

Ruusuvuoren syötön yksi ongelma on ollut lyhyesti sanottuna se, että kaiken lisäksi hieman väärällä tavalla tehdyssä takajalan siirrossa hän on menettänyt kropan lyövän puolen voimantuottoa ja myös kontrollia syötöstään. Kropan rintamasuunta esimerkiksi on auennut liian aikaisin kohti verkkoa, jolloin Ruusuvuori ei ole pystynyt syöttämään ollenkaan ylä-sivukierteistä kick-syöttöä.

Nyt pelkällä jalkatekniikan muutoksella hänen peliinsä ilmestyi kick-syöttö. Kroppa toimii tämän muutoksen myötä loogisemmin; takajalka lähtee potkunsa jälkeen syöttöön kantapää-varvas-linjasta katsottuna eli kentän pituussuunnassa takaapäin katsottuna kymmeniä senttejä enemmän vasemmalta, jolloin kropan lyövä puoli (oikea) ei myöskään aukene liian aikaisin. Tämä on syötön voimantuotossa yksi perustavaa laatua olevia asioita.

Myös esimerkiksi yläselkärangan ja rintarangan taivutus näyttää nyt paremmalta siinä hetkessä, kun pallo lähtee putoamaan noston korkeimmasta kohdasta ja aletaan toimia mailalla ylöspäin kohti palloa.

Ongelmana on edelleen se, että Ruusuvuori yhä ”istuu” jalkojensa päällä siinä hetkessä, kun polvien taivutus on syötössä alimmillaan. Tässä hetkessä täytyisi kiertää oikeaa (taaempaa) lonkkaa kellotaulusuunnassa taaksepäin. Tässä Ruusuvuori vielä menettää voimaa, kun jättää lataamatta yläkroppaa tällä lantion ja hartioiden kierrolla taaksepäin.

Mutta syöttö otti nyt isoja kehitysaskeleita, ja tekninen muutos toi peliin myös kick-syötön. Sillä on hyvä avata kenttää, ja se tuo monipuolisuutta, joka myös pakottaa vastustajat huomioimaan sen, että Ruusuvuorella on nyt kolmenlaisia ykkössyöttöjä ja kahdenlaisia kakkossyöttöjä. Tämä on ammattilaistasolla todella tärkeä marginaali. Vastustajat eivät voi valmistautua syötönpalautukseen yhtä loogisesti kuin tähän asti.

Kämmenlyönnissäkin oli pieni ero aiempaan verrattuna. Ruusuvuori käytti hieman aiempaa enemmän myös kaarevaa massakenttätyyppistä yläkierrekämmentä. Tämäkin on hyvä lisä peliin, myös kovien kenttien tennikseen. Tennis kun on muutakin kuin pelkkää luodeilla dominoimista. Pelin rakentamiseen, neutralisoimiseen ja puolustamiseen tarvitaan tämän tyylistä kämmenlyöntiä.

Sen aikaa, kun jaksaminen oli hyvää, Ruusuvuori vei ottelua syötöllään ja kämmenlyönnillään. Tämä antaa jatkossa otollisemmille alustoille erinomaisen signaalin.

Jos Ruusuvuori pääsee Tokion olympialaisiin, mikä on nyt aika epävarmaa, niin siellä ja syksyn US Openissa kovapintaisilla kentillä tämä syötön muutos saattaisi tehdä suomalaisesta huippuvaarallisen aivan uudella tavalla.