NHL-kausi 2022–2023: Läntinen konferenssi, Keskinen divisioona

Suosikit

Colorado Avalanche

Viime kauden mestarijoukkue on yksi suurimmista suosikeista myös tulevalla kaudella. Vaikka huippukauden pelanneesta Nazem Kadrista olikin pakko luopua, Avalnchen runko on yhä täynnä laatua.

Hyökkäyksen ykköstähdestä Nathan MacKinnonista paistoi viime kaudella läpi valtava saavutustarve. Raivokkas suhtautuminen voittamiseen yhdistettynä loistaviin pelillisiin ominaisuuksiin on lähtökohtaisesti hyvä yhdistelmä.

MacKinnon sortui kuitenkin peliraivossaan usein pelin pakkottamiseen. Siksi tuleva kausi voi olla vielä edellesiäkin parempi, kun voittamisen pakko on pois harteilta.

Mikko Rantanen tekee MacKinnonin rinnalla supertähdestä paremman pelaajan. Voimaa löytyy kuin pienestä kylästä ja syöttövalikoima on vailla vertaa.

Rantanen saattaa löytää itsensä melko useinkin itsensä kakkosketjun keskeltä, jos Alex Newhookin tai J.T Compherin taso ei riitä. Jo viime kaudella Rantanen osoitti, että peli riittää mainiosti myös kärkiketjun keskikaistalle.

Kapteeni Gabriel Landeskogin ollessa kauden aloituksesta sivussa, on siirtotakarajahankinta Artturi Lehkoselle tarjolla tonttia ykkösketjun laidalla. Lehkonen hoitaa laastaripelaajana roolin kuin roolin.

Avalanchen pakisto on NHL:n paras. Cale Makar valittiin NHL:n parhaaksi puolustajaksi. Makarin luistelu ja kiekonkäsittelytaito tekevät hänestä oman tähtipitoisen joukkueensa parhaan pelaajan. Montaa parempaa jääkiekkoilijaa ei maailmasta löydy.

Devon Toews täydentää koko liigan parhaan puolustajaparin erinomaisena yleispelaajana. Bowen Byram oli pudotuspeleissä parhaimmillaan suorastaan dominoiva. Josh Manson, Samuel Girard ja Erik Johnson täydentävät säkenöivän kuusikon.

Maalivahtikaksikko riittää. Aleksander Georgiev riittää paikkaamaan mainiosti Darcy Kuemperin ja Pavel Francouz on tasonsa todistanut toisena maalivahtina.

Jared Bednarilla on käsissään loistavien kiekollisten osaajien lisäksi työteliäs joukkue. Avalanche pyrkii hallitsemaan pelejä kiekolla, mutta pystyy myös loistavaan suunnanmuutospeliin.

Bednarin ryhmä saattaa olla alkukaudesta vielä hieman ruosteessa lyhyen kesän jälkeen, mutta kevätkaudella joukkue on varmasti parhaimmillaan.

St. Louis Blues

Kevään 2019 Stanley Cup mestari luottaa omaan tapaansa tehdä asioita. Craig Beruben joukkue tuo vuosittain peliinsä uusia modernin jääkiekon vaatimukset täyttäviä mausteita, mutta perusidentiteetti on tuttu. Blues on karhea joukkue, joka taitaa myös kiekollisen pelin.

Viime kaudella joukkue oli runkosarjassa divisioonan kolmas. Vaikka Blues mielletään tiiviiksi puolustuspelijoukkueeksi, runkosarjassa sen puolustus vuoti ajoittain. Red Wingsiin lähtenyt Ville Husso pelasti joukkueen usein runkosarjassa.

Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin vakuutti. Ensin se pudotti Minnesota Wildin vakuuttavasti ja laittoi lopulta Colorado Avalanchen tiukemmalle kuin yksikään muu joukkue.

Kokoonpanosta löytyy laajuutta. Robert Thomas ja Ryan O’Reilly johtavat keskikaistaa laadulla. Vladimir Tarasenko ja Jordan Kyrou viilettävät kahdessa kärkiketjussa tuloksentekovastuussa.

Torey Krug on puolustukseen erinomaisen liikkuva, moderni johtaja. Colton Parayko edustaa enemmän perinteistä Bluesia, jossa karheus, koko ja fyysisyys sekä kova lämäri arvoina ruumiillistuvat.

Niko Mikkola on vahva yleispuolustaja, johon päävalmentaja Berube luottaa.

Maalivahtiosastolla on Husson kokoinen kysymysmerkki. Jordan Binningtonin selkänoja eli Husso, joka tosin vähän epäonnistui pudotuspeleissä hyvän runkosarjan jälkeen, on poissa joukkueesta. Binnington ei mestaruuskautensa jälkeen ole täysin tasapainoista kautta ykkösvahtina vielä pelannut.

Haastajat

Nashville Predators

Viime kaudella Predators punnersi itsensä viime metreillä sisään pudotuspeleihin. Colorado Avalanchea vastaan ei kuitenkaan ollut palaa, kun ykkösvahti Juuse Saros loukkaantui viime metreillä eikä mitat täyttävää kakkosvahtia joukkueesta löytynyt.

Suurin ero viime kauteen löytyykin maalin suulta. Nyt Saroksen ei tarvitse urakoida yliluonnollisia määriä, vaan Kevin Lankinen tulee erinomaisena kakkosvahtina joukkueeseen.

Saroksen taso NHL:n huipulla tiedetään. Lankisen kanssa he muodostavatkin tulevalla kaudella divisioonan parhaan maalivahtikaksikon.

Predatorsin suurin ongelma on jälleen hyökkäyksen kärjen tylppyys. Ryan Johanssen heräili jo hieman viime kaudella, mutta riski on olemassa, että Mikael Granlundille putoaa ykkössentterin viitta harteille.

Viime kaudella 64 tehopinnaa tehnyt Granlund on laatupelaaja, mutta luotettavalle keskushyökkääjälle paras paikka olisi päästä tekemään tulosta kärjen takana.

Filip Forsbergilla on iso maalintekovastuu. Eeli Tolvasella on edessään käänteentekevä kausi. Tulosta on alettava tekemään, mutta rooli vaikuttaa jo harjoituskaudella valuvan kohti alaketjuja.

Puolustusta johtaa itseoikeutetusti Roman Josi. Sveitsiläinen teki puolustajan paikalta viime kaudella hävyttömät 96 tehopistettä.

Josin takaakin pakistossa riittää laajuutta. Ryan McDonagh on erinomainen lisä joukkueen takalinjoille.

Päävalmentaja John Hynes luottaa tiiviiseen puolustuspeliin, mikä lienee järkevää, kun joukkueen kokoonpanon profiilia katsoo.

Dallas Stars

Stars aloittaa uuden kauden uuden päävalmentajan alaisuudessa, kun Pete DeBoer hyppää joukkueen peräsimeen. Vielä viime kaudella Vegasissa valmentanut DeBoer korvaa Rick Bownessin.

Mukava mies vaihtuu päävalmentajaan, joka ei aivan kaikilta ristiriidoilta ole uransa aikana välttynyt. Samalla varsinkin hyökkäyspeliin voi odottaa monipuolisuutta verrattuna Starsin aiempien kausien esiintymisiin.

Viime kaudella pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella niukasti Calgary Flamesille hävinnyt Stars oli pitkälti koko kauden Roope Hintzin johtaman ykkösketjun varassa. Hintz, Joe Pavelski ja juuri jatkosopimuksen seuran kanssa solminut Jason Robertson lienevät lyönnissä myös tulevalla kaudella.

Katseet kääntyvät kuitenkin raikkaan ykkösketjun taakse. Pelkästään Hintzin ketjun tuotanto ei riitä, mikäli Stars aikoo parantaa viime kaudesta. DeBoerin on saatava ennen kaikkea Tyler Seguinista aiempaa enemmän irti.

Jamie Bennin kohdalla haaste voi olla lähes mahdoton. Puhtaan voimahyökkääjän ominaisuudet eivät nyky-NHL:n tempokiekkoon parhaalla tavalla sovi.

Puolustuspäässä on yksinäinen kuningas. Miro Heiskanen ihastutti luistelullaan etenkin puolustussuuntaan viime kaudella. Kun John Klingberg poistui, on Heiskaselle luvassa aiempaa suurempi vastuu ylivoimalla ja kiekollisessa pelissä. Viime kaudella syntyneen piste-ennätyksen, 36 tehopistettä, on oltava paperia.

Klingbergin poistuttua puolustuksesta saattoi tulla jopa aiempaa tasapainoisempi. Esa Lindell ja Jani Hakanpää ovat kahden alemman parin luutia, joihin valmennus voi varmasti luottaa.

Maalilla Jake Oettinger oli viime keväänä mieletön. Vasta 23-vuotiaan maalivahdin on onnistuttava myös tulevalla kaudella, mikäli Dallasissa haaveillaan menestyksestä.

Minnesota Wild

Wild on joukkue, joka on ihastuttanut viime kausina pelaamalla materiaaliinsa nähden todella tuloksekasta jääkiekkoa. Dean Ewanson aloittaa kolmannen kautensa joukkueen peräsimessä tilanteessa, jossa jokaisen joukkueen on otettava kiekko-osavaltion joukkue tosissaan.

Samalla, kun muut ottavat Wildin tosissaan, joutuu se tulemaan toimeen sen tosiasian kanssa, ettei joukkueen kokoonpano ole ainakaan vahvistunut.

Kevin Fialan menetys kärkilaitureiden paikalta kirpaisee joukkuetta pahimmalla tavalla. Sam Steel tulee Anaheimista vahvistamaan keskikaistaa, mutta kärkipelaajaksi hänestä tuskin on.

Materiaalin heikkouksista kertoo eniten Ryan Hartmanin ja Joel Eriksson Ekin kilpailu ykkössentterin paikasta. Kirill Kaprizov sen sijaan on tasonsa NHL:n supertähtiluokassa näyttänyt ja hänen henkilökohtaisten taikatemppujensa varaan Wildin hyökkäyspeli pitkälti rakentuu.

Marco Rossi on mielenkiintoinen nuori pelaaja, jota kannattaa keskikaistalla seurata.

Puolustuspäässä Jared Spurgeon, Jonas Brodin ja Matthew Dumba muodostavat rungon, jonka varaan puolustuspeli on hyvä rakentaa. Puolustajiensa johtamaan tiiviiseen viisikkopuolustamiseen Ewansonin on myös oman joukkueensa pelaaminen jälleen rakennettava.

Marc-André Fleuryn varassa on paljon. Viime kevät ei sujunut odotetulla tasolla. Kun Cam Talbot lähti Ottawaan ja Kaapo Kähkönen jo aiemmin San Joseen, on Fleuryn harteilla jättimäinen vastuu Wildin menestyksestä.

Huipputasollaan Fleury voi viedä joukkueensa pitkällekin, mutta epäonnistuessaan Wild ei ole edes pudotuspelijoukkue.

Tuuliajolla

Winnipeg Jets

Pelaajamateriaalinsa puolesta Jets saattaisi kuulua haastajien joukkoon, mutta organisaatio on tuuliajolla olemisen tilassa. Suuren pelillisen ajattelijan sijaan mukavana pelaajien ystävänä tunnettu Rick Bowness on joukkueen uusi päävalmentaja eivätkä odotukset ole suuret.

Paljon pukukopin hengestä kertoo, että mukavan kaverin maineessa oleva Bowness otti pitkäaikaiselta kapteenilta Blake Wheeleriltä ensitöikseen kapteenin C-merkin rinnasta. Paljon on ollut siis Jetsissä pielessä jo pitkään.

Hyökkäyksessä on potentiaalisesti tulivoimaa. Sentterikolmikko Mark Scheifele, Pierre-Luc Dubois ja Adam Lowry kestää paperilla vertailun hyvin. Tästäkin kolmikosta kuitenkin esimerkiksi Dubois ei ole varsinaisesti peitellyt halujaan poistua kaupungista.

Kyle Connor on NHL:n mittapuulla supertähti. Cole Perfetti saattaa nuorisokaartista tehdä tulosta jo tulevalla kaudella. Suomalaisittain Saku Mäenalasen murtautuminen karmit kaulassa voimalaiturin paikalle on mielenkiintoista seurattavaa.

Kohulupaus Brad Lambertin paikka ei vielä ole ylhäällä. Vaikka rohkaisevia väläyksiä tulikin harjoitusotteluissa, on niistä vielä pitkä matka todelliseen NHL-kiekkoon. Kokonaisvaltaista pelaamista on vielä opeteletava esimerkiksi AHL:ssä.

Tasaisen puolustuksen johtohahmo on Josh Morrisey. Pakistosta puuttuu kuitenkin nykyjääkiekon vaatimukset täyttävää kiekollista osaamista.

Connor Hellebuyck on loistava ykkösvahti. Hänestä riippuu paljon, voisiko Winnipeg turbulensseistaan huolimatta ottaa askeleen edes haastajajoukkueiden joukkoon.

Chicago Blackhawks

Luke Richardson on päävalmentajana käytännössä mahdottomassa paikassa. Jo viime kaudella sukeltanut chicagolaisnippu odottaa varausloton sijoitustaan menestystä enemmän.

Menestysvuosista on Blackhawksista on jäljellä enää käytännössä Patrick Kane ja alati hiipuva Jonathan Toews. Max Domi ja Andreas Athanasiou tulivat ruokkimaan Kanen pistetehtailua ykkösketjuun, mutta kokonaisvaltaisessa pelaamisessa joukkueen ykkösvitjallekin saattaa tulla nuha.

Suurin mielenkiinto hyökkäyksestä kohdistuukin Kanen mahdolliseen siirtoon. Ottajia varmasti vielä kokeneella taitoniekalla riittää.

Seth Jones oli ensimmäisellä Blackhawks-kaudellaan iso pettymys. Nyt häneltä odotetaan esimerkkiä nuorille Alex Vlasicin kaltaisille puolustajille, mutta jää nähtäväksi syttyykö mies pelaamaan huipputasolla joukkueessa, joka väistämättä häviää enemmän pelejä kuin voittaa niitä.

Maalivahtiosastolla Petr Mrazek ja Alex Stalock saavat kaapia kiekkoja usein oman selkänsä takaa. Jälki saattaa olla rumaakin.

Arizona Coyotes

Coyotesin organisaation olemassaololle, ainakaan nykyisessä muodossaan ja sijainnissaan on enää todella vaikea löytää mitään järkeviä perusteita. Viimeisin naurunaihe on ollut joukkueen noin 5 000 henkeä vetävä uusi areena.

Ääripositiivisesti ajateltuna halliin saattaa tulla varsin intiimi ja äänekäs tunnelma, mikäli Coyotes saa edes sen houkuteltua täyteen.

Andre Tourigny aloittaa toisen kautensa joukkueen päävalmentajana. Viime kaudella joukkue keräsi koko sarjassa toiseksi vähiten pisteitä ja peli oli äärimmäisen sekavaa. Enempää ei kannata odottaa tulevaltakaan kaudelta.

Sen lisäksi, että Arizona on pelannut huonosti, se on myös varannut huonosti. Clayton Keller vaikuttaa 24-vuotiaana toki pesunkestävältä NHL-pelaajalta, mutta ennätyksekseen 64 tehopinnaa tehnyt hyökkääjä saa tässä joukkueessa kaiken mahdollisen vastuun tuloksenteosta.

Sateentekijää hänestäkään tuskin tulee.

Voimahyökkääjä Zack Kassian tuli joukkueeseen kesällä. Parhaimmillaan Connor McDavidinkin kanssa pelannut, sittemin Edmontonin alaketjuissa hyökännyt Kassian lienee top 6-roolissa Arizonassa. Se kertoo hyökkäysmateriaalista jotain.

Matias Maccelli voi mahtua pelaamaan ylhäällä, mutta se kertoo enemmän joukkueen tasosta kuin suomalaisesta pelaajasta itsessään.

Puolustuksesta kaupattavaksi kaavailtu Jakob Chychrun olisi tärkeä saada pelikuntoon vaihtoarvon maksimoimiseksi. Joukkueen ykköspuolustaja on ollut monen joukkueen kiikarissa tehokkaan edelliskauden jälkeen, mutta viime kauden -20 47 ottelun otannalla on jarruttanut siirtohuhuja.

Karel Vejmelka pelasi ajoittain kohtuullisesti maalilla viime kaudella, mutta työ on jälleen muodostumassa liian kovaksi umpisurkean joukkueen takana.