Mies voi lähteä Tottenhamista, mutta Tottenham ei miehestä.

Nämä aforismit ovat tämän päivän arkea varsinkin Pohjois-Lontoon punaisella puolella. Vitsit Harry Kanesta ja siitä, kuinka suuret pokaalit kiertävät Kanea kuin kirottua.

Kane on pelannut urallaan seurajoukkueissa 532 virallista ottelua ja tehnyt niissä 327 maalia. Sen päälle Kane on onnistunut maalinteossa Englannin maajoukkueessa 89 ottelussa 62 kertaa. Tällä kaudella hän on tehnyt Bundesliigassa 23 ottelussa huikeat 27 maalia.

Tilastot osoittavat vastaansanomattomalla tavalla, että Kane on maaginen maalintekijä. Yksi maailman parhaista millä mittarilla tahansa.

Jalkapallossa ja urheilussa vedotaan usein oikeudenmukaisuuteen. Siihen, että hyvä ja pahat saavat ansioidensa mukaan. Ajatus on kaunis, mutta huippu-urheilussa harhainen. Peli voi olla kaunista tai se voi olla rumaa, mutta voittajan määrittelevät lopulta vain sarjataulukko ja lopputulos.

***

Harry Kanen dilemma on, että sarjataulukko ei ole koskaan kumartanut häntä. Eivät myöskään minkään muidenkaan kilpailuiden kunniataulukot.

Kane on voittanut jo kulttimaineeseen nousseen Audi Cupin kesällä 2019, mutta sen voittamista tuskin edes Kane laskee voitoksi, vaikka nostikin neljän joukkueen kesäturnauksen päätteeksi Tottenhamin kapteenina taivaalle jonkinmoisen pokaalin.

Lähellä Kane on toki muutaman kerran ollut.

Tottenham selviytyi kaudella 2018-2019 Mestarien liigan finaaliin, mutta oli finaalissa aseeton Liverpoolia vastaan. Kane ja Tottenham etenivät kahdesti myös Liigacupin finaaliin, mutta se hävisi molemmat finaalit – 2015 Chelsealle ja 2021 Manchester Citylle.

Valioliigassa käytiin loppukaudesta 2015–16 kuuluisa kahden hevosen hevosen kilpajuoksu Leicesterin ja Tottenhamin välillä – jossa Tottenham sijoittui kolmanneksi.

Lähimpänä suurta voittoa Kane oli vuonna 2021 pelatussa vuoden 2020 EM-lopputurnauksessa. Englanti eteni loppuotteluun, mutta taipui dramaattisessa rangaistuspotkukisassa Italialle.

***

Kane ilmiselvästi kärsii siitä, ettei hän ole voittanut urallaan vielä mitään suurta.

Hän oli sopinut suullisesti kesällä 2020 Tottenhamin puheenjohtajan Daniel Levyn kanssa, että jos Tottenham ei selviä seuraavalla kaudella Mestarien liigaan, hän saa siirtyä kesällä 2021 uuteen seuraan. Kane uskoi Levyn sanaan ja oli sopinut siirtyvänsä Manchester Cityyn. Turhaan. Levy söi sanansa ja pakotti Kanen jäämään Tottenhamiin.

Kane perusteli siirtohalujaan Manchester Cityyn sillä, että hän halusi voittaa jotain pysyvää. Maaliennätykset voidaan Kanen mukaan rikkoa, mutta mestaruudet ovat ikuisia.

Kane käytti samaa perustetta myös viime kesänä, kun hän siirtyi Bayern Müncheniin. Hän halusi palavasti viimeinkin voittaa jotain muutakin kuin kälyisen Audi Cupin.

Bayern Münchenin piti olla varma sijoitus Kanelle. Saksan historian menestynein jalkapalloseura oli voittanut 11 Bundesliigan mestaruutta peräkkäin. Samaan kymmenen vuoden putkeen mahtui viisi Saksan Cupin voittoa ja kaksi Mestarien liigan voittoa.

Nyt tuo huikea putki uhkaa kuitenkin katketa. Bayern München on jäänyt jo kahdeksan pistettä Bundesliigaa johtavasta Bayer Leverkusenista ja se putosi ulos Saksan Cupista jo elokuussa. Mestarien liigassa Bayern München on edelleen mukana, mutta 0-1-tappio pudotuspelivaiheen avauskierroksen ensimmäisessä osaottelussa Laziolle kertoo, ettei sen ennuste voittaa Mestarien liigaa ole kovin kaksinen.

***

Kun liigamestaruuden voittaminen kiersi aikoinaan englantilaisen jalkapallon 80-luvun pelätyintä maalintekijää Gary Linekeriä niin Englannissa kuin Espanjassakin, Englannissa pohdittiin vakavissaan, että Linekerin kaltaisen huippumaalintekijän pelaaminen joukkueessa vääristää joukkueen pelaamisen rakennetta ja tekee joukkueesta heikomman, ei vahvemman.

Perusteluina käytettiin sitä, että Howard Kendallin huippuunsa viritetty Everton juhli liigamestaruuden voittoa keväällä 1985 ja 1987 – mutta kaudella 1985-86 se jäi sarjassa toiseksi. Ainoa iso asia, joka muuttui kahden mestaruuskauden välissä, oli Linekerin hankkiminen kesällä 1985 Leicesteristä ja myyminen vuotta myöhemmin Barcelonaan.

Lisätodisteena käytettiin sitä, että edellisen 20 kauden aikana liigamestaruuden oli voittanut vain kolmesti joukkue, jossa pelasi kyseisen kauden maalintekijätilaston voittaja.

Sen jälkeen – ja tosiasiassa jo sitä ennen – jalkapallo on nauranut kumoon monta kertaa englantilaisen höpinäpuheen. Maalintekijätilaston voittaja ei välttämättä pelaa liigamestaruuden voittaneessa joukkueessa, mutta ehkä Lionel Messin, Cristiano Ronaldon, Thierry Henryn, Robert Lewandowskin ja Erling Braut Hålandin kaltaiset esimerkit osoittavat, että kysymys on jostakin muusta kuin ”pelin rakenteiden vääristymisestä”.

***

Jos ja todennäköisesti kun Kane jää ilman suurta voittoa tälläkin kaudella, pitäisikö Kane tuomita? Pitäisikö julistaa, että Kane tuli ja katkaisi Saksan mahtavimman voittoputken ja osoitti, että voittamattomuuden stigma seuraa häntä kaikkialle?

Ymmärrän hyvin, että aiheesta on herkullista laskea leikkiä, varsinkin, jos sattuu olemaan eri puolella Tottenhamin ja Arsenalin välistä vallihautaa. Kanen syyttäminen Bayern Münchenin mestaruusputken mahdollisesta katkeamisesta ja pokaalittomasta kaudesta on kuitenkin matalaotsaista.

Todelliset syylliset Bayern Münchenin tämän hetkiseen koomaan löytyvät jostain ihan muualta kuin Kanesta. Ne löytyvät pikemminkin Thomas Tuchelista ja Bayern Münchenin sekavasta seurajohdosta.

Bayern München on voittanut 11 mestaruutta putkeen ja se on saksalaisen jalkapallon suurin ja kaunein, mutta yhtälailla on totta, että seuraa johdetaan nykyjalkapalloon huonosti istuvalla intuitiovetoisella strategialla.

Tämä näkyy erityisen hyvin Bayern poukkoilevassa valmentajahistoriassa. Tuchel tuli viime keväänä pelastamaan Bayern Müncheniä, kun seurajohto oli yllättäen erottanut edelliskesänä palkkaamansa saksalaisen jalkapallon suuren kultapojan Julian Nagelsmannin, vaikka Bayern oli vain pisteen päässä sarjaa johtavasta Dortmundista – ja vaikka Nagelsmannin voittoprosentti, 71,4, oli Bayern historian neljänneksi korkein.

Nyt Tuchel on samassa putkessa, jossa Nagelsmann oli, tosin sillä erotuksella, että hän saa – ainakin nykytietojen mukaan – luotsata Bayernia kesään asti.

***

Kane kärsi samanlaisesta seurajohdollisesta osaamattomuudesta myös Tottenhamissa. Kun Tottenham oli selvinnyt Mestarien liigan finaaliin keväällä 2019, silloinen manageri Mauricio Pochettino esitti seurajohdolle suunnitelman, miten ja keitä pelaajia ostamalla Tottenham ottaisi seuraavan askeleen ja miten siitä tulisi voittava kone.

Jos rahaa ei olisi ollut, sen olisi ymmärtänyt, mutta Tottenham käytti kahdessa seuraavassa siirtoikkunassa rahaa uusien pelaajien ostamiseen yli 140 miljoonaa puntaa. Pochettinon esittämien hankintojen sijasta Tottenham osti kesällä 2019 Tanguy Ndombelen, Jack Clarkin, Ryan Sessegnonin ja Kion Eteten ja tammikuussa 2020 Giovani Lo Celson ja Steven Berwijnin.

Loistohankintoja kaikki – mutta vain ostohetkellä.

Pochettino ei ollut enää näkemässä tammikuun hankintoja, sillä hän oli saanut potkut marraskuussa 2019, vain puoli vuotta Mestarien liigan finaalin jälkeen.

***

Ainoa, mistä Kanea voidaan syyttää ja mitä Kane voi miettiä, on, miksi hän pelasi niin pitkään Tottenhamissa. Uskoiko hän jonkun ihmeen tippuvan taivaalta ja Tottenhamin muuttuvan Levyn alaisuudessa mestarijoukkueeksi vai oliko hän vain lojaali seuralle, jota hän oli – vastoin Arsenalin kannattajien ilkkumista – kannattanut lapsesta lähtien?

Lojaaliusteoriaan olisi helppo uskoa, jos Kane olisi jatkanut pelaamistaan Tottenhamissa eikä siirtynyt kesällä Bayern Müncheniin hakemaan kaappiinsa sitä, mikä sieltä on tähän asti puuttunut – ja mikä sieltä puuttuu myös tämän kauden jälkeen.

Toisaalta Kanea on turha määräänsä enempää syyttää Bayernin valitsemisesta. Kuka olisi viime kesällä nähnyt, että Bayer Leverkusen pyyhkii Bundesliigan yli tällä kaudella tällaisella boforilla? Sitä paitsi Kanella on vielä 3-4 hyvää vuotta jaloissaan, joten hän ehtii vielä voittaa jotain muutakin kuin sen maagisen Audi Cupin.