Honka on voittanut tällä kaudella Veikkausliigassa RoPSin kerran ja TPS:n kahdesti. RoPS on sarjan hännillä, TPS toiseksi viimeisenä.

Loput ottelut viisi ottelua Honka on pelannut tasan. Tuloksellisesti alkukausi on espoolaisille lievä pettymys. Mestaruusjuna ei ole vielä karannut, mutta mestaruustaistelun kannalta alkukauden tasapelit IFK Mariehamnia, FC Hakaa ja FC Lahtea vastaan voivat koitua kalliiksi.

Honka ja sen päävalmentaja Vesa Vasara pitävät tiukasti kiinni peli-identiteetistään. Honka ei ole lähtenyt kaaosfutiksen tielle, vaan luottaa sanaan kontrolli.

Honka ei ole tuuliviiri. Se syöttää keskimäärin eniten syöttöjä ottelua kohden Veikkausliigassa. Sen syöttöprosentti on sarjan korkeimpia.

Siinä ei ole itsessään mitään vikaa. Itse asiassa Vesaran vahva, viiden kaistan positional play on hyvinkin potentiaalinen pelitapa menestyä Veikkausliigassa. Monella tapaa Honka on parhaiten organisoituja joukkueita sarjassa.

Vasaran kyky organisoida täsmällisesti oman puolustuskolmanneksen ja keskikolmanneksen pallonhallintavaihe on sarjan parasta. Honka liikuttaa taidokkaasti myös ahtaissa tiloissa, paineen alla palloa ja vaihtaa kaistaa.

Mutta käsillä on ongelmia, jotka eivät ole uusia. Honka liikuttaa kivasti palloa, mutta on huono haavoittamaan vastustajaa.

Hölkkäilyä ja matalaa intensiteettiä

Matalaa blokkia vastaan Hongan pallonhallintavaiheen intensiteetti laskee ajoittain erittäin alhaiseksi. Peli menee hitaaksi hölkkäilyksi, jossa pelitekojen määrä aikayksikköä kohden on liian matala.

Vastustajien on helppo asennoitua ja rakentaa ottelusuunnitelma Honkaa vastaan. Tavoite on pitää vastustajan maaliodottama mahdollisimman pienenä, ja Honkaa vastaan se ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kun Hongan pallonhallintavaiheen intensiteetti on matala, se joutuu käytännössä koko ajan hyökkäämään kymmentä pelaajaa vastaan.

Kuvaavia ovat tilanteet, joissa pallonhallintavaiheessa jollekin Hongan pelaajalle luodaan vastustajan liikuttamisen kautta iso etu. Ne tilanteet, kun Hongan tulisi edetä kentällä vauhdikkaasti 30 metriä, luoda uhkaa ja haavoittaa vastustajaa, jäävät vajaiksi. Pelitekojen, kuten syöttöjen, kuljetusten ja tukiliikkeiden intensiteetti on olematon, pahimmillaan niitä ei edes ole.

Edut jäävät hyödyntämättä, eikä uutta pystytä luomaan nopeasti seuraavaan linjaan. Vastustaja tuo muotonsa maalin ja pallon väliin, ja Honka hakkaa jälleen päätään seinään.

Honka toki luottaa siihen, että tarpeeksi sahaamalla vastustajan pakka väsyy ennen pitkää, ja peli ratkaistaan viimeistään lopussa. Honka on tehnyt tällä kaudella vain yhden maalin ensimmäisellä jaksolla. Tuossa ajatusmallissa jää kuitenkin liian paljon sattuman varaan. Ja tuo ajatusmalli näyttäisi vaikuttavan liikaa Hongan tekemisen intensiteettiin: odotellaan, että vastustaja väsyisi sen sijaan, että pelattaisiin sitä peliä.

Lisäksi Hongalla ei ole kovin yhtenäistä ja terävää prässiä, kuten sarjan muilla kärkijoukkueilla HJK:lla, FC Interillä ja KuPS:lla on. Vasaran Honka on tällä hetkellä yhden erittäin hyvin organisoidun pelin vaiheen joukkue.

Jalkapallossa pitää tunkeutua

Ongelmia on myös hyökkäyskolmanneksen toiminnassa, vaikka ne ongelmat ovat toki osittain seurausta siitä, että Hongan pallonhallintavaihe ei pysty riittävästi haavoittamaan ja horjuttamaan vastustajaa. Tällöin vastustaja pääsee liian usein hyvistä asetelmista puolustamaan boxia.

Invaasiopelissä, kuten jalkapallossa, on kyse nimensä mukaisesti tunkeutumisesta. Tunkeutumisesta vastustajan hallitsemaan tilaan. Jalkapallossa se tarkoittaa käytännössä sitä, että nostaakseen maalinteon todennäköisyyttä joukkueen on tunkeuduttava lähelle vastustajan maalia. Se vaatii joukkueen yhteistoiminnan koordinointia suhteessa vastustajaan. Pelin organisointia, kuten muutkin pelin vaiheet.

Voittamisen kannalta toiminta rangaistusalueiden sisällä on merkittävä.

Tämä pelin jatkumon viimeinen palanen, tunkeutuminen, uupuu Hongan pelaamisesta. Se, mitä tapahtuu vastustajan rangaistusalueen liepeillä, kun pitäisi murtautua maalipaikkaan, on heikosti koordinoitua ja suoraan sanoen hampaatonta.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi tilanteissa, joissa Hongan laiturit keskittävät laitakaistoilta. Hongan hyökkäyskolmanneksen pelin organisoinnissa ei ole selvää, missä tilanteissa pyritään keskittämään ja mille alueille. Lopputulos on usein se, että keskitykset ja niihin kohdistuvat liikkeet ovat epätäsmällisiä tai puutteellisia, ja Honka on roimasti alivoimainen vastustajan rangaistusalueen sisällä.

Honka keskittää tehottomasti laitakaistoilta, sillä rangaistusalueen sisällä se on usein selvästi alivoimainen. Kuvan lähde: Ruutu.

Toinen keskeinen asia Hongan hyökkäyskolmanneksen pelaamisessa on ykkös- ja kakkospallointensiteetti. Pelaajien tilannekovuus ja -nopeus eivät ole sillä tasolla, mitä pallojen voittaminen vastustajan rangaistusalueen sisällä vaatisi.

Jonkin verran ongelmia voi selittää sillä, että joukkueen kärki Macoumba Kandji on ollut loukkaantuneena. Hyökkäyspään miehitys ei ole ollut optimaalinen.

Mutta Kandjin poissaolo ei ole selitys sille, että Hongan toiminta hyökkäyskolmanneksella on köykäisesti organisoitu. Yritetään välillä yhtä, välillä toista, välillä kolmatta, mutta ei ole selkeää se, mitä oikeasti yritetään.

Hongan pallonhallintavaihe tarjoaa sille hyvän työkalun hallita pelin kulkua, mutta voittaakseen pelejä se ei yksinään riitä. Invaasiopeli on konflikti kahden joukkueen välillä, ja siinä pyritään iskemään vastustajan heikkoihin kohtiin. Hakemaan yliotetta.

Sitä Honka ei osaa, ja siksi mestaruus uhkaa karata.