Suomi hävisi Kansojen liigan kolmannessa ottelussaan Romanialle Bukarestissa 0-1. Joel, millainen esitys Huuhkajilta?

Erittäin sekava ja ihmeellinen esitys. Toivoin näkeväni Huuhkajilta Romaniaa vastaan kontrolloidun esityksen, jossa Suomella olisi muoto kunnossa, selvä pelisuunnitelma molempiin suuntiin ja Romania olisi juoksutettu polvilleen sen omalla kotikentällä. Saatiin kuitenkin jotain muuta. Saatiin heikkoa pelaamista puolustussuuntaan ja pelin avaaminen oli paria hyvää avausta lukuun ottamatta melkoista räpellystä.

Eniten tässä ottelussa ihmetytti kuitenkin jälleen paluu takaisin 5-3-2-muotoon. En tiedä, montako kertaa Suomen pitää lyödä vielä päätä seinään ennen kuin Markku Kanerva tunnustaa tosiasiat.

Boosted odds: Norway vs Sweden – both teams to score! Check the odds at Expekt!

En edelleenkään kritisoi varsinaisesti muotoa, vaan ainoastaan sitä, että Suomen pelaajiston kannalta se ei ole optimaalisin pelitapa. Nytkin taas nähtiin, mitä tapahtuu, kun Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo pannaan tässä muodossa samaan aikaan kentälle. Ei vaan toimi kumpaankaan suuntaan. Ja sitten samaan aikaan meidän kaikkien muistissa on kirkkaana se, miten hyvin kaksikon pelaaminen toimi 3-4-3-muodossa tiistaina Montenegroa vastaan.

Muutenkin lähestymistapa otteluun oli valmennusjohdolta erikoinen. Olisi voinut kuvitella, että juuri tässä ottelussa, kun vastassa oli kaksi ottelua hävinnyt Romania, pelaajia olisi kierrätetty enemmän ja heidät olisi lähetetty kentällä pelisysteemillä, jossa olisi ollut selkeä puolustusmuoto ja selkeä hyökkäysmuoto ja hyvä tuki molempiin suuntiin. Samalla kovimman rasituksen alla oleville pelaajille olisi annettu tässä ottelussa hieman lepoaikaa ja sen jälkeen tämän kolmen ottelun prosessi olisi huipennettu ja ulosmitattu neljännessä ottelussa tiistaina Bosniaa vastaan lyömällä kentälle parhaat pelaajat.

Nythän Suomella oli kentällä käytännössä parhaat pelaajat ja ainoa kierrätys oli maalivahdin vaihtaminen. On vaikea nähdä, minne se väsymys kolmessa päivässä katoaisi, vaan tulemme näkemään Bosniaa vastaan kentällä yhden pelin verran enemmän väsyneitä jalkoja, ellei sitä odotettua kierrätystä ole jätetty Bosnia-otteluun.

Jotenkin tästä illasta jäi hapan ja harmillinen maku. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus jatkaa siitä, mihin Montenegro-ottelussa jäätiin – jatkaa taas 3-4-3-muodon sisäänajoa ja lepuuttaa kaikista kovimmassa rasituksessa olleita pelaajia. Nyt mitään näistä ei saatu. Saatiin vain tappio.

Toki se on sanottava Huuhkajien tunnustukseksi, että vaikka esitys oli sekava, Huuhkajat pystyi silti luomaan hyviä konkreettisia maalipaikkoja, eikä se tasapeli ollut kaukana. Voittokin olisi ollut teoriassa mahdollinen, mutta se olisi ollut pelitapahtumiin nähden kyllä vääryys.

Olet ruotinut paljon 5-3-2:n puutteita, mutta näetkö, että Suomella on myös syvempiä ongelmia – esimerkiksi pelaajatyyppien suhteen?

Pelaajiston suhteen tilanne on varsin hyvä. Suomella on kaksi huippumaalivahtia, hyvät topparit, keskikentältä löytyy laatua ja Pukki ja Pohjanpalo ovat kansainvälisesti kovan tason hyökkääjiä. Oikeastaan ainoa ongelmakohta ovat wing-backit.

Nostin jo ennen ottelua esille Huuhkajien wing-backien pelaamisessa olevat ongelmat ja sen, kuinka tärkeää Huuhkajien olisi hioa ottelu ottelulta wing-backien pelaamista ja yhteistyötä niin toppareiden, keskikentän kuin ylimmän linjan kanssa – mutta mitä me tänään näimme?

Näimme, että Romanian rankkari tuli Jere Urosen ja Romanian maalia Nikolai Alhon heikon pelaamisen kautta. Heidän molempien vahvuudet ovat pallollisessa pelaamisessa, mutta Romania oli scoutannut heidän heikkoudet puolustussuuntaan ja siksi he tulivat koko ajan Urosen ja Alhon tonttien kautta. Tässä on yksi selkeä kohta, jota voitaisiin ja jota pitäisi kehittää valmennuksellisten ratkaisujen kautta.

Toki myös pelaajilla itsellään on vastuunsa. Olen kritisoinut jo muutamaan otteeseen Glen Kamaraa ja olen edelleen sitä mieltä, että emme ole nähneet Kamaralta samanlaista pelaamista kuin Rangersissa. Varmasti Kamara oli Romaniaa vastaan väsynytkin, mutta siitä huolimatta. Hän on sen tason pelaaja, jolta on lupa vaatia enemmän.

Olen ollut aiemmin hieman armollinen Robin Lodille, sillä hänellä on paljon hyviä elementtejä pelaamisessaan. Se ei kuitenkaan poista sitä, että hänellä on myös omat heikkoutensa. Eniten Lodin pelaamisessa ihmetyttää hänen huolettomuutensa pallon kanssa. Hän heittelee heikkoja ässäsyöttöjä ja muutenkin hän syötöistään paistaa läpi se, ettei häntä hirveästi tunnu huolettavan, jos pallo menetetään vastustajalle.

Lodilta on vaadittava jatkossa tarkempaa pelaamista, koska kun Suomi menettää pallon, tilanne muuttuu hänen huolettoman syöttönsä seurauksena helposti sellaiseksi, että sen sijaan, että Suomi kontrolloisi palloa, meistä tulee pallon perässä juoksijoita.

Toinen samanlainen pallojen heittelijä on Uronen. Tänäänkin hänen keskityksensä boksiin olivat väillä täysin päättömiä palloja.

Kuten sanoin, vastuu on toki pelaajilla, mutta kyllähän valmennuksen pitäisi puuttua tällaisiin jalkapallon perusasioihin. Veikkausliigassa turhat pallonmenetykset saa anteeksi, mutta kun vastaan tulee Romanian tasoinen joukkue, silloin ei ole vara roiskia päättömiä tai ylirohkeita palloja vastustajien toppareille tai maalivahdilla, sillä rangaistus tulee paluupostissa.