Miesten Superpesis-kauden suurinta pettymystä ei tarvitse syvältä kaivaa.

Hyvinkään Tahko putosi vuosi sitten yllättäen säälipleijareissa Seinäjoen JymyJusseille. Täksi kaudeksi piippuun lyötiin uudet panokset. Pelin- ja valmennusjohtoon hankittiin kovamainen kaksikko, Jarkko Pokela ja Sami Österlund. Hankinnoista kovin oli Joensuusta ”kotiin” haettu Iiro Kuosa. Uusia kasvoja olivat myös JymyJusseissa uransa parhaan kauden pelannut Atte Kontio sekä Imatralta tullut kokenut Sasu Toikka.

Kaikki näytti paperilla hyvällä – mutta hiekkatekonurmella tilanne oli toinen.

Kausi alkoi lupaavasti, mutta sitten Hyvinkään pelaaminen alkoi yskiä eikä sen jääminen alempaan jatkosarjaan juhannuksen jälkeisten peliesitysten perusteella ollut lopulta edes yllätys.

Myös se oli nähtävissä etukäteen, ettei Hyvinkää käveli noin vain Pattijoen ylitse säälipleijareissa. Hyvinkään hampaattomuus kahdessa ottelussa Pattijokea vastaan oli kuitenkin pettymys. Suurta herätystä ei tullut edes siinä tilanteessa, vaikka veitsi oli jo uppoamassa kurkulle.

***

Hyvinkään ongelmat näkyvät tilatoissa. Kun ylempään loppusarjaan selviytyneet joukkueet löivät kaikki yli 220 juoksua, Hyvinkää löi alemman jatkosarjan ottelut mukaan lukien vain 166 juoksua.

Se on Hyvinkään kaltaiselle railakkaaseen lyöntipeliin tottuneelle ja Pihkalan avaruudessa kotiottelunsa pelaavalle joukkueelle onnettoman heikko lukema.

Syyt heikkoon lyöntipeliin ovat usein hienojakoisia, mutta Hyvinkään kohdalla suurinta ongelmaa on turha yrittää kierrellä: Tahkon ongelmana oli pelkistetysti sanottuna se, että joukkueen pelaajamateriaali ja sen peluuttaminen eivät kätelleet toisiaan.

Sen sijaan, että Hyvinkää olisi hyödyntänyt pelaajien vahvuuksia, se yritti taivuttaa joukkueen ja etenkin sen kotiuttajat pelaamaan pelinjohtokaksikon omaa pesäpalloa. Pelaamisesta tuli varovaista ja ennalta arvattavaa hieromista.

Hyvinkään kärki teki vaikeuksistaan huolimatta hyvin tilanteita, mutta keskipalkin kotiuttajat ja lyöjäjokeri Juha Niemi pelasivat alle oman tasonsa. Niemen onnistumisprosentti oli pitkään alle 40 prosenttia, mutta nousi kauden lopussa 41 prosenttiin.

Hyvinkään ulkopeli piti sen sijaan hyvin, vaikka esimerkiksi Kuosa oli pitkään sivussa loukkaantumisen vuoksi. Tahko antoi koko kauden aikana vain 180 juoksua, kun ylemmässä jatkosarjassa ja yhden ottelun enemmän kauden aikana pelanneet Joensuu ja Kitee antoivat molemmat yli 40 juoksua enemmän.

***

On selvää, että Hyvinkäällä joudutaan kauden jälkeen miettimään, miksi kausi meni pelillisesti penkin alle. Tuolla materiaalilla, joka Hyvinkäällä tällä kaudella oli, olisi pitänyt mennä ylempään jatkosarjaan ja selvittää tiensä puolivälieriin – eikä välieräpaikkakaan olisi ollut täysin utopistinen tavoite.

Kaksi vuotta sitten Hyvinkää eteni komeasti välieriin asti, vaikka tämän kauden joukkue oli pitkälti sama ja materiaaliltaan jopa kahden vuoden takaista joukkuetta parempi.

Hyvinkäätä jyrsii myös heikon menestyksen vaikutus kassaan. Alemman jatkosarjassa otteluissa Pihkalassa ei ylittynyt kertaakaan tuhannen katsojan raja ja kun kauden olisi pitänyt huipentua yleisörikkaisiin ja tuottoisiin pudotuspeleihin, Hyvinkäällä pudotuspelejä seurataan Ruudun välityksellä.

Se ei ole harmi vain Hyvinään kannalta, vaan koko pesäpallon kannalta. Hyvinkää oli varsinaisessa runkosarjassa sarjan paras yleisöjoukkue. Kaksi vuotta sitten alkaneen buumin päälle kaadettiin kuitenkin toisena syksynä peräkkäin kylmää vettä heikon menestyksen myötä.

***

Hyvinkää vahvistaa varmasti joukkuetta ensi kaudeksi. Se on ollut verkoilla jo hyvissä ajoissa ja Hyvinkäällä seurataan tarkasti myös sitä, mitä JymyJussien pelaajille markkinoilla tapahtuu.

Oleellisin kysymys on kuitenkin se, mitä pelinjohdossa tapahtuu. Pokelan ja Österlundin sopimukset kattavat vielä ensi kauden, joten muutoksia sillä rintamalla tuskin tapahtuu.

Yhden asian on kuitenkin muututtava – tulosten. Ja niiden muuttaminen alkaa kehutusta pelinjohtokaksikosta.