Mitä ottelu kertoi Joensuusta?

Ottelu kertoi molemmista joukkueista saman asian – sen, että alkukauden komeat ja vähemmän komeat juoksutilastot voidaan unohtaa kärkijoukkueiden osalta. Juoksumääriä voidaan nyt hehkuttaa ja ihailla, mutta todellisuudessa hurjat juoksumäärät ovat alkukauden suurin kupla. Tätä peli tulee tosi paikassa olemaan kärkijoukkueiden kohtaamisessa.

Alkukesä on ollut ennätyksellisen lämmin, kentät kuivia, pallot kuumia ja tasoerot valtavia. Nyt nähtiin, että kun jättiläiset asettuvat samaan ruutuun, silloin juoksut ovat tiukassa ja kaikki tiivistyvät pelkistetysti siihen, miten ykköskärjet kulkevat, miten jäätäviin ratkaisuihin lyöjäjokerit pystyvät ja miten avainpelaajien päätä kestävät ratkaisupaikoissa.

Se voidaan sanoa Joensuun ja Sotkamon osalta jo nyt, että molempien ulkopeli tulee pitämään – varsinkin siinä vaiheessa, kun mitaleita aletaan syksyllä jakaa.

Joensuu oli kartoittanut hyvin ne kohdat ja lyönnit, joilla Sotkamo hakee ratkaisunsa niin vaihtotilanteissa kuin kolmoslanteissakin. JoMa, joka oli ennen tätä iltaa antanut viidessä ottelussa 45 juoksua, tukki ne kohdat erinomaisen tarkasti. Sotkamo sai koko ottelussa vain 11 kolmostilannetta ja sen kaikki kolme juoksua hyvillä lyönneillä. Vahva esitys JoMan ulkokentältä lukkari Ville Väliahoa myöten.

Joensuun sisäpeli ei ollut ulkopelin tasolla. Ykköskärki kulki kyllä jotenkuten, mutta peli tukehtui usein kakkoskärkeen, jolla ei juurikaan pelattu.

JoMa olisi voinut mennä ensimmäisellä jaksolla menojaan, mutta kolme läpilyöntiä pysähtyivät aitaan. Toki se kuuluu pesäpalloon, mutta jollakin toisella kentällä samoista lyönneistä oli soinut eri tavalla.

Kokonaisuudessaan ottelun viesti oli Joensuun kannalta selvä: JoMa ei ole missään kadotuksen laaksossa, vaan vuorenvarmasti yksi niistä joukkueista, jotka istuvat syksyllä pöytään jakamaan mitaleita. Ja puheet sen vuotavasta ulkokentästä voidaan unohtaa. Tiukassa paikassa JoMa ei vuoda.

Mitä ottelu kertoi Sotkamosta?

Oikeastaan samat asiat kuin Joensuusta. Myös sen ulkopeli oli tiivistä, vaikka sille sattuikin enemmän virheitä kuin JoMalle. Kohtalokkain virhe oli Niko Korhosen harhaheitto kahden palon tilanteessa ensimmäisen jakson lopussa, kun JoMa ajoi Jymyn johtoa takaa neljännen aloittavalla. Korhosen harhaheitosta tuli JoMan ensimmäinen juoksu ja takatilanne, josta Aleksi Rautiainen ja Patrik Wahlsten löivät hyvillä lyönneillä ensin tasoituksen ja sitten 3-2-voittojuoksun.

Toisella jaksolla Jymyn ulkopeli oli erinomaista. Lukkari Aapo Komulainen oli elementissään matalan syöttönsä kanssa. Myös Joni Rytkönen ja Konsta Kurikka pelasivat vahvan pelin etukentällä. Ei olisi yllätys, jossa tässä olisi Jymyn tuleva ykkösryhmitys etukentälle.

Sisäpeli ei ollut samanlaista ilotulitusta kuin kauden aiemmin otteluissa, mutta niistä aiemmista otteluista ei kannata perustaa. Jymy mitattiin vasta nyt ensimmäisen kerran oikealla vaa’alla ja se vaaka kertoi, että JoMan ja Jymyn erot ovat marginaalisia. Numerot olisivat voineet pomppia torstaina myös toisinpäin, mutta oleellista oli juuri se, että erot joukkueiden välillä ovat niin pieniä, että niiden kohdatessa mitä tahansa voi tapahtua.

Jymyn peli elää edelleen, mutta jo nyt on selvää, että Jymy on laskettava edelleen mestariehdokkaaksi. Ja miksei jopa runkosarjan voittajaksikin.