Joensuun Maila on aloittanut kautensa tuloksellisesti ristiriitaisissa tunnelmissa. Nihkeä kotivoitto Pattijoesta ja vierastappio Kempeleelle eivät vakuuttaneet, varsinkin, kun JoMa sai tehtyä kahdessa ottelussa vain neljä juoksua.

Myös torstainen kotipeli Sotkamoa vastaan alkoi murheellisesti, kun Jymy karkasi ensimmäisellä jaksolla 7–2-voittoon. Toisen jakson 6-2-voitto ja koko ottelun voittaminen Supervuorossa kirkastivat kuitenkin tunnelmia joensuulaisleirissä.

Ensimmäisten otteluiden tulosten kanssa kannattaa aina olla tarkkana. Kysymys on 30 ottelun kokonaisuudesta ja sen päälle tulevista pudotuspeleissä. Siksi myös JoMan kohdalla kannattaa katsoa tulosten taakse ja kysyä, mitä peli kertoo?

Se kertoo, että Joensuu tulee ilman muuta olemaan vahva haastaja Manselle, Kouvolalle ja Vimpelille.

En vielä nosta JoMaa kolmen suurimman ennakkosuosikin rinnalle, mutta ei JoMa kaukana ole. Jos se saa ratkaistua pelissään olevat kysymysmerkit, se voidaan hyvinkin nähdä syksyllä jopa loppuottelussa – mutta toisaalta matka alaspäinkään ei ole pitkä. Sotkamo on samassa painoluokassa ja Kitee, Hyvinkää ja Kempele hengittävät JoMan niskaan yhden lyhyen päässä.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

***

Sotkamo-peli osoitti sen, että kun Joensuu saa sisäpelinsä käyntiin, se on juuri niin vahva sisäpelijoukkue kuin ennen kautta otaksuttiin. Joukkueella on kaksi vahvaa kärkeä ja pelinjohtaja Mikko Huotari tulee ilmiselvästi peluuttamaan sisäpeliä koko joukkueella.

Elmeri Lieto on erinomainen hankinta Joensuulta. Hän on ollut pari vuotta valtakunnan parhaita ulkopelaajia, mutta sisällä hän alkoi lunastaa suuria odotuksia vasta viime kaudella JymyJusseissa. Tällä kaudella Liedolle on JoMassa tarjolla iso rooli pääpelintekijänä.

JoMan kärki on kokonaisuudessaan kovaa tekoa, vaikka Konsta Kettunen onkin edelleen sivussa. Häntä on tuurannut kakkosena hyvin Samuel Tirkkonen, joka siirtynee Kettusen palattua vahvistamaan muutenkin hyvää kakkoskärkeä.

Henri Litmanen on hyvä saranapelaaja ja Iiro Kuosa on nostettu uuteen rooliin välipelaajaksi numerolla viisi, jos Topi Kosonen pelaa jokerina. Jos Kosonen pelaa lukkarina, hän ottaa Kuosan paikan numero viitosena. Siilinjärveltä hankittu  Ville Lantiainen on kakkoskärjen avaaja.

Sisäpelin mielenkiintoisimmat ratkaisut ja kysymysmerkit liittyvät Kososeen ja jokereihin.

Kosonen on jakanut tähän mennessä Ville Väliahon kanssa lukkarivastuun. Sisäpelin osalta se on tarkoittanut, että jos Väliaholle ei tule ottelussa syöttövastuuta, hän ei ole lainkaan kokoonpanossa. Jos Väliaho pelaa lukkarina, Kosonen on silloin kolmas jokeri.

Malli, jossa Väliaho syöttää ja Kosonen on jokeri, toimii tällä hetkellä paremmin. Väliaho ei ole hävinnyt lukkaripelissä yhtään Kososelle ja pidän Väliahoa tällä hetkellä JoMan ykköslukkarina. Kosonen on myös monikäyttöinen jokeri. Hän on edelleen erinomainen vaihtolyöjä ja kolmas kotiuttaja. Jalka ei ole enää yhtä sähäkkä kuin aiemmin, mutta Kososen ei myöskään ole etenijänä tulppa.

Kosonen-Väliaho -kysymys ei ole ongelma, vaan asia, jossa pitää kahdesta vaihtoehdosta valita vain vastustajan ja tilanteen mukaan toinen.

Sen sijaan lyöjäjokerikysymys on kiharaisempi. Juho Toivola on aleksirautiaismainen vahva kumurajokeri ja hän on aloittanut kautensa hyvin. Toivolan arvoa nostaa se, että hän on hyvä kakkosvaihdon purkaja ja hyvä etenijä.

Kovalyöntisen Patrik Wahlstenin tilanne on sen sijaan haastavampi. Hänen potentiaalinsa on kiistaton, mutta jos JoMa aikoo pelata mitaleista ja mennä loppuotteluun, Wahlstenin on pakko nostaa tasoaan viime kaudesta – ja myös tältä tasolta, jolla hän on kautensa aloittanut.

***

Myös JoMan ulkopeli on ollut vahvaa, mutta kauden alku on hieman muuttanut ulkokentän sisäisiä voimasuhteita. Myös Petri Pennasen aikoinaan kehittämä aggressiivinen paikanvaihtopeli lyönnin aikana on laimennettu sotkomalaistaustaisten Mikko Korhosen ja Mikko Huotarin aikana.

Sotkamo-peli osoitti, että Iiro Kuosan ja Lantiaisen muodostamaan kehuttuun etukenttään saadaan uppoamaan myös lyhyitä lyöntejä, jos vain taito ja tarkkuus riittävät, kuten Jymyllä riittivät.

Linja on pelannut hyvin, vaikka Kettunen onkin ollut sivussa vahvuudesta. Lieto tuo linjaan selvästi lisää osaamista ja Litmanen on päässyt palaamaan itsensä kannalta parhaalle paikalle.

Kauden positiivisin yllätys on ollut takakenttä ja varsinkin Topi Hurskaisen varmat esitykset. Jos Hurskainen jatkaa samanlaista esityksiä, puheet ongelmapelaajasta voidaan unohtaa.

Yllättävin asia on kuitenkin JoMan kohuttu kahden lukkarin malli. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Väliaho ja Kosonen jakoivat tehtävät tasan ottelukohtaisesti, mutta Sotkamo-pelissä JoMa vaihtoi lukkaria kesken molempien jaksojen.

Olin skeptinen, miten kahden lukkarin malli saadaan toimimaan. JoMa on kuitenkin saanut mallin toimimaan ja nyt näyttää siltä, että Huotari aikoo jatkaa tällaisella peluutuksella mahdollisesti koko kauden. Toki tilanne voi muuttua kesän aikana, jos lukkareiden välille tulee selvä ero tai toinen lukkareista – lähinnä Väliaho – menettää hermonsa vastuun jakamiseen.

Parhaimmillaan lukkarin vaihtaminen jopa kesken jakson voi sotkea vastustajan peliä, mutta vastustajat oppivat kauden aikana varautumaan tähänkin asiaan.

Kososen taso ei ole kenellekään yllätys, mutta Väliaholle on pakko nostaa hattua. Hän ei ole antanut periksi, vaikka häntä potkittiinkin päähän Sotkamossa ja vaikka JoMakin yllätti hänet hankkimalla viime syksynä Kososen. Väliaho on ollut kauden alussa puutteistaan huolimatta tosi terävä ja vastustajien kannalta hankala lukkari. On kova saavutus nousta lukkarina Kososen tasolle ja hänen ohitseen.