Joensuun Mailassa tehtiin 2020-luvun alussa kunnianhimoinen ja rohkea linjaus.

Päätettiin, että kaksi Suomen mestaruutta voittaneeseen ja suurella rahalla kasattuun joukkueeseen aletaan vähitellen ajaa omia junioreita.

Oltiin myös sitä mieltä, ettei JoMan tarvitse joka vuosi taistella mestaruudesta ja mitaleista. Riittää, että ollaan yksi kärkiseuroista.

Jos asiat haluttaisiin ääntää positiivisesti, Joensuu on suunnitelmissaan pysynyt ja onnistunut. JoMan ensi kauden joukkueen yhdeksällä ulkopelipaikalla pelaa peräti kuusi sen itsensä kasvattamaa pelaajaa.

Mitaleita olisi mieluusti voitettu enemmänkin kuin kesän 2022 pronssi, mutta isossa kuvassa Joensuu on ollut 2020-luvulla joka vuosi kärjen tuntumassa.

Raaka arkitodellisuus ei ole kuitenkaan yhtä valoisa. Samalla kun Joensuu on ajanut omia junioreitaan sisään, se on käyttänyt rahaa siirtomarkkinoilla edelleen rankalla kädellä ja hankkinut pelaajia tähtikartan kirkkaimmilta ja kalleimmilta lehdiltä.

Toimintaa on kuitenkin leimannut hankintojen epätasaisuus Niko Korhosen, Iiro Kuosan, Joni Lehikoisen, Juho Toivolan ja Joosua Rätön kaltaisten onnistuneiden hankintojen vastapainoksi JoMa on hukannut rahojaan Joni Rytkösen ja Topi Kososen kaltaisiin kalliisiin huteihin.

Pelinjohtajaksikaan JoMa ei ole löytänyt sateentekijöitä mestaruudet tuoneiden Petri Pennasen ja Juhani Lehtimäen jälkeen.

***

Joensuu on pitänyt pitkään kiinni 2020-luvun alun linjauksestaan, mutta nyt Joensuussa on tultu tien päähän. On nähty, että asioiden on pakko muuttua.

JoMa oli parhaimmillaan valtakunnan ykkösseura, joka veti Mehtimäelle Superin suurimmat yleisömäärät. Menestyksen lisäksi Joensuusta ovat kadonneet myös katsojat. JoMan katsojakeskiarvo oli tällä kaudella runkosarjassa vasta kahdeksanneksi paras ja sen edelle pyyhkäisivät jopa Kempele ja Kitee.

Kiteestä on muutenkin tullut herkkä piste Joensuulle. Joensuussa Kiteetä pidettiin jo hoidettuna häiriötekijänä, kunnes Kitee alkoi ajaa sitä kiinni ja teki viime talvena hävyttömän tempun.

Joensuussa olisi kenties vielä voitu ymmärtää Hannes Pekkisen ja Elmeri Purmosen palaamiset kasvattajaseuraansa, mutta ei sitä, että Kitee kävi hakemassa joensuulaisen juniorimyllyn kirkkaimman helmen, Konsta Kettusen, Rantakentälle – ja teki hänen kanssaan sopimuksen puolitoista kautta etukäteen.

Tähän kohtaan Joensuussa vedettiin viiva.

JoMassa nähtiin, että ensi kausi on menetetty, mutta ensi syksynä useilla valtakunnan eturivin pelaajilla alkavat sopimukset loppua. JoMa ei ole jäänyt nyt odottamaan, mitä muut tekevät, vaan se on aloittanut neuvottelut useiden huippupelaajien kanssa siirtymisestä Mehtimäelle kaudeksi 2028 tai viimeistään 2029.

Samalla Joensuu on varmistanut, ettei sille tehdä uusia kettusia. Toivola teki kesällä vuoteen 2030 ulottuvan jatkosopimuksen ja toinen elintärkeä avainpelaaja, lukkari Ukko Schroderus vuoteen 2029 ulottuvan sopimuksen. Elmeri Lonkaisen sopimus ulottuu myös kauden 2029 loppuun saakka ja Kasperi Hämäläisen kauden 2028 loppuun saakka.

***

Tästä päästään seuraavaan kysymyspatteriin: Kuinka monta tähtiluokan pelaajaa Joensuu yrittää hankkia, mille pelipaikoille  ja kenelle nykyisistä pelaajista ei jää paikkaa joukkueessa?

Kysymystä pitää lähestyä ensi kauden joukkueen kautta.

Joensuu menettää tämän kauden joukkueesta kolme isoa pelaajaa: Kettusen, Korhosen ja uransa säppiin pistäneen Ville Kotron. Kaikki kolme pelaajaa ovat polttolinjan pelaajia.

Lonkainen murtautui tällä kaudella JoMan avaukseen ja pitkä jatkosopimus kertoo, että hänellä on paikka myös tulevina vuosina JoMan polttolinjassa.

Lonkaisen lisäksi myös toinen polttolinjan paikka on ratkaistu JoMan tehtyä sopimuksen Vimpelissä Suomen mestaruuden tällä kaudella voittaneen Lauri Vihriälän kanssa.

Loput kaksi linjan paikkaa täyttävät vielä ensi kaudella todennäköisimmin Samuel Tirkkonen ja Onni Hirvonen. Heidän kanssa paikoista kamppailee Mikael Virkkalan ja Aapo Monosen kaltaisia seuraavan aallon junioreita.

Lukkaritilanne on Schroderuksen myötä selvä pitkälle tulevaisuuteen. Myös loistokauden ulkona pelanut Lehikoinen kuuluu lähivuosien suunnitelmiin, vaikka hänen sopimuksensa loppuukin ensi kauden jälkeen.

Kuosan upea ura toisena etumiehenä on sen sijaan tulossa ensi kauden jälkeen päätökseen. Hänen tilalleen tarvitaan ensi kauden jälkeen uusi etumies. Tarkemmin sanottuna huippuluokan etumies.

Takakentällä tilanne on samanlainen. Hämäläinen tulee jatkossakin olemaan toinen koppari, mutta Konsta Piirosen kopparipeli ei enää riitä, jos Joensuu aikoo taistella Suomen mestaruudesta. Tarvitaan myös uusi koppari.

Lyöjäjokereista Toivolan tulevaisuus on hakattu kiveen. JoMalla tuskin on tarvetta vaihtaa toistakaan lyöjäjokeria, vaikka Rätön sopimus loppuu ensi kauden jälkeen.

Kun Joensuun ensi kauden joukkueen ja tulevien vuosien tavoitteet pistää päällekkäin, kuva on selvä: JoMa tarvitsee vähintään neljä huippuluokan vahvistusta joukkueeseen – uuden etumiehen, kaksi polttolinjan pelaajaa ja uuden kopparin.

Heidät kaikki se hankkii jo kaudeksi 2028.

Joensuussa on nähty, että jos se aikoo taistella mestaruudesta vuonna 2028 ja voittaa sen viimeistään vuonna 2029, joukkueeseen on löydettävä vielä yksi ylivertainen tähtihankinta, pelaaja, joka antaa viimeisen silauksen JoMan suunnitelmille.

Joensuussa on varauduttu myös pelinjohtajan vaihtamiseen ensi kauden jälkeen.

***

Joensuussa on puhuttu ensi vuodesta perustellusti välivuotena. JoMa selvittää kyllä ensi kauden joukkueellaan itsensä pudotuspeleihin, mutta mitalijoukkueeksi se ei nouse, vaikka JoMa vetäisikin hihastaan vielä yhden yllättävän hankinnan ensi kaudeksi.

Todellinen jytinä Mehtimäellä alkaa kesällä 2028.

Sen jälkeen miesten Superpesiksessä kysytään, missä päin Suomessa jytisee kaikista kovimmin?

Kahden tai kolmen vuoden päähän on turha tehdä vedenpitäviä ennustuksia, mutta pesäpallokartan mannerlaatat ovat selkeästi asettumassa uuteen asentoon.

Manse ja Kouvola säilyvät vielä ensi kaudella Superin kärkiseuroina, mutta molemmat vuotavat jo verta, minkä myös muut seurat ovat haistaneet.

Sotkamo ei ole lähtemässä mukaan tähtipelaajista käytävään huutokauppaan, mutta vahva sotkamolainen osaaminen ja Jymyn vetovoima yhdistettynä hyvään silmään rakentaa joukkuetta takaavat Sotkamon säilymisen huipulle myös tulevina vuosina.

Vimpeli menettää osan mestarijoukkueensa helmistä, mutta se on varautunut siihen eivätkä joukkueessa tapahtuvat muutokset heilauta sen kurssia.

Tulevien vuosien kaksi uutta voimatekijää tulevat molemmat Pohjois-Karjalasta. Kitee on jo ensi kaudella valmis taistelemaan mitaleista ja jopa mestaruudesta – ja Joensuu tulee vuoden mittaisen askeleen perässä.

Siinä sitten onkin seurattavaa, kenelle pesäpallovalta Suomessa ja Pohjois-Karjalassa jatkossa kuuluu?

Hurjinta näkymässä on, että vastaus voi olla molempiin kysymyksiin sama.