Siirtomarkkinoilla on tapahtumassa kaksi jättisiirtoa. Julián Álvarez on siirtymässä Manchester Citysta Atlético Madridiin hurjalla 95 miljoonan euron siirtosummalla ja Dani Olmo RB Leipzigista Barcelonaan 62 miljoonalla eurolla. Lisäksi Conor Gallgher on siirtymässä Chelseasta Atlético Madridiin 42 miljoonalla eurolla. Jukka, mistä ihmeestä espanjalaiset seurat ovat kaivaneet tällaiset rahat?

La Liga -seurojen taloudellisesta tilanteesta on saatu Barcelonan ongelmien vuoksi hieman vääristynyt kuva. Maailmassa oli toissa kaudella neljä seuraa, joiden tulot ylittivät 800 miljoonaa euroa – ja näistä seuroista kaksi, Real Madrid ja Barcelona, olivat espanjalaisia.

Espanjan kolmanneksi rikkain seura on Atlético Madrid, jonka tulot toissa tilikaudella olivat 364 miljoonaa euroa. Se painiskelee tuloilla mitattuna samassa kokoluokassa Juventuksen, Interin, AC Milanin ja Newcastlen kanssa.

Oleellista Atlético Madridin tilanteessa on kuitenkin se, että sillä on La Ligan erittäin tiukoissa kulukiintiöissä niin paljon limiittiä, että se pystyy käyttämään siirtomarkkinoilla isoja rahoja. Se on nyt ostamassa Álvarezin ja Gallagherin tasoisia pelaajia, mutta se on jo ostanut Espanjan EM-puolustajan Robin Le Normandin ja La Ligan viime kauden maalipörssissä toiseksi sijoittuneen norjalaisen Alexander Sørlothin 65 miljoonan euron yhteishinnalla.

Sitä auttaa myös kaksi muuta tekijää.

Gallagherin oston vastapainoksi Atlético Madrid on myymässä Chelsealle hyökkääjä Samu Omorodionin sattumoisin juuri samaisella 42 miljoonalla eurolla. Eivätkä Atlético Madridin myynnit siihen lopu. Se on työntämässä ovesta ulos João Félixin johdolla useampia pelaajia, joten raha liikkuu vielä elokuussa toiseenkin suuntaan.

Toinen tekijä on sääntö, jonka mukaan myynnit voidaan kirjata käynnissä olevan tilivuoden tulokseen, mutta ostot voidaan jyvittää pelaajan sopimuksen mukaisesti useammalle vuodelle.

Barcelonan taloudellinen ahdinko on merkittävästi helpottunut 2-3 vuoden takaisesta tilanteesta. La Liga -seurojen yhteenlasketut tulot ovat nousseet koronaan ennen olleelta tasolta 12,7 prosenttia ja yksistään Barcelonan tulot nousivat toissa kaudella 26,1 prosenttia edelliseen tilivuoteen verrattuna.

Espanjassa ollaan siis tilanteessa, että nyt myös Espanjan suurimmat seurat, Real Madrid, Atlético Madrid ja jopa Barcelona, pystyvät kilpailemaan parhaista pelaajista Valioliigan kärkiseurojen ja PSG:n kanssa. Toki kärki on La Ligassa kapea, mutta kärkiseurojen ostovoima on yksi asia ja muiden seurojen toinen asia.

Álvarezin siirtosumma tuntuu hurjalta. Onko siinä ylihintaa?

On, räikeästi.

Kysymys on kuitenkin siinä mielessä normaalista kaupasta, jossa hinnan määrää kysynnän ja tarjonnan laki.

Manchester City ei haluaisi luopua Álvarezista, jonka se osti tammikuussa 2022 Rivr Platesta 14 miljoonalla eurolla. Se olisi voinut toki tehdä selväksi Álvarezille, ettei tätä myydä, mutta Pep Guardiola on moneen kertaan vakuuttanut julkisesti, että jos pelaaja haluaa lähteä Citysta, hän saa lähteä.

Sen jälkeen kysymys on vain siitä, millä ehdoilla ja millä hinnalla. Atlético Madrid maksaa Álvarezista 75 miljoonan euron pohjahinnan ja 20 miljoonaa euroa menestykseen sidottuja bonuksia.

Siirtosumma on todella kova, jos ottaa huomioon, että Álvarez on tehnyt kauden aikana Manchester Cityssa vain 20 liigamaalia – 9 maalia toissa kaudella ja 11 viime kaudella. Jos kyseessä olisi pelkät maalit, hänen siirtosummansa liikkuisi 30-40 miljoonan euron luokassa.

Atlético Madrid näkee kuitenkin Álvarezissa potentiaalia ja maksaa ennen muuta siitä. Sen, näkeekö se oikein vai ei, näyttää aikaa.

Álvarezin itsensä kannalta siirto on ymmärrettävä, sillä hän on 24-vuotias eikä hänen kannata jäädä Erling Braut Hålandin ja muiden Cityn tähtien säestäjäksi. Hän näkee olevansa ykköshyökkääjä ja maalintekijä, ja sitä roolia hän lähtee hakemaan nyt Madridista.

Entä tapaus Dani Olmo?

Olmo on Álvarezin tavoin erittäin mielenkiintoinen pelaaja. Hän on todistanut Espanjan maajoukkueessa ja RB Leipzigissa olevansa maailmanluokan pelaaja, jonka arvoa nostaa se, että hän pystyy pelaamaan lukuisissa hyökkäävissä rooleissa – niin keskikentän keskellä, laidoilla ja jopa valeysinä.

Mikään maalintekijä hän ei ole, sillä hän on tehnyt RB Leipzigissa viidessä kaudessa vain 17 liigamaalia eli reilut kolme maalia kaudessa. Häneltä löytyy kuitenkin myös maalintekijän vainua, mikä on nähty Espanjan maajoukkueessa, jossa hän on tehnyt tämän vuoden aikana pelaamissaan seitsemässä ottelussa neljä maalia – eli saman verran kuin koko viime kaudella Leipzigissa.

Uskon, että Hansi Flick haluaa Olmon pitkälti siksi, että Olmo pystyy paikkaamaan melkein ketä tahansa Barcelonan hyökkäyssuunnan pelaajista. Tämä on iso plussatekijä, kun ottaa huomioon Gavin ja Pedrin loukkaantumishistorian.

Jos Álvarezin hankintaan liittyy paljon kysymysmerkkejä, Olmo on jokaiseen häneen sijoitetun eurojen arvoinen hankinta Barcelonalta.