Jussi, mitkä olivat ensiajatukset ja päällimmäiset nostot joukkueesta, joka juuri julkistettiin?

Ensimmäinen ajatus oli se, että aika odotettu joukkuehan tuo oli. Tietysti joitain ihan viime aikoinakin joukkueessa nähtyjä pelaajia putosi pois, kuten Ilmari Niskanen, Albin Granlund ja Nicholas Hämäläinen, mutta kyllä tuossa on Suomen parhaat pelaajat. Harmi tietysti, että muutama joukkueessa viime aikoina nähty pelaaja on loukkaantuneena, mutta sellaista on kaikilla joukkueilla varmasti. Toki, esimerkiksi Simon Skrabbilla olisi ehkä voinut olla käyttöä.

Jännä asia on se, että mukana on pelaajia, jotka ovat tulleet taistelemaan peliajasta EM-karsintojen jälkeen ja vieneet edellä mainittujen pelaajien paikkoja. Esimerkiksi Robert Ivanov ja Englannissa nousua tekevä Marcus Forss ovat tällaisia myöhemmin mukaan tulleita ja kovakuntoisia pelaajia, jotka ovat mielenkiintoisia lisiä Huuhkajien joukkueeseen.

Oliko joukkueessa yllätyksiä?

Ei oikeastaan. Iso ja todella positiivisella tavalla yllättävä informaatio oli se, että Teemu Pukki on tänään harjoitellut joukkueen mukana, kuten myös Joel Pohjanpalo. Tämä on aivan elintärkeä uutinen Suomen hyökkäyspelaamisen tehojen kannalta.

Kun katsot Suomen kisajoukkuetta, niin onko joukkueessa pelaajamateriaalia ajatellen jotain suuria heikkouksia?

No, jos käydään linja kerrallaan kenttä läpi, niin saamme kuvan vahvuuksista ja heikkouksista.

Maalivahtiosasto on Suomella priimaa. Siis jopa kisojen ihan eliittitasoa.

Puolustuslinjassa on tietynlaisia kysymyksiä. Jos Suomi pelaa kolmella topparilla, niin yksi näistä toppareista ei tule olemaan mukavuusalueella EM-tasolla. Tämä tietysti mietityttää, kun heihin tulee kohdistumaan todella kova paine. Joona Toivio ja Paulus Arajuuri ovat taattua laatua, mutta miten puolustuslinja rakennetaan heidän ympärilleen, on iso kysymys.

Puolustuslinjan suhteen on myös hyvin mielenkiintoista se, että ketkä lopulta miehittävät kisoissa wing-backien paikkoja. Suomen suorista vastaiskuista syntynyt maaliodote on viime vuosien aikana pienentynyt ja Suomi joutuu luomaan useammin ja runsaammin paikkoja pitkistä hyökkäyksistä voittaakseen otteluita. Tässä asiassa wing-backien kyky hyökätä leveydessä on iso juttu. Esimerkiksi Pyry Soiri ja Nikolai Alho ovat hyökkääviä vaihtoehtoja näille pelipaikoille. Jere Uronen lienee sementoinut oman paikkansa vasemmalla.

Keskikentän suhteen Markku Kanervan on mietittävä, kuka pelaa Glen Kamaran rinnalla ja ympärillä. Tämä on tosi tärkeä roolituskysymys. Kamara tarvitsee vierelleen defensiivisemmän pelaajan kuin hän itse on, mutta Tim Sparvin nykykunto on arvoitus. Jos Suomella on keskikentän kolmikko, niin Kamara ei kenties ole paras vaihtoehto keskikentän pohjapelaajaksi. Siinä on nähty Rasmus Schülleriä Sparvin lisäksi. Pitää muistaa, että Ukrainaa ja Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan päästettiin MM-karsintapeleissä yhteensä kolme maalia ja kaikista päästetyistä maaleista on nähtävissä keskikenttälinjan puolustuksellisia ongelmia.

Hyökkäysosasto on Suomen selkein osasto. Teemu Pukki kärkeen ja sitten ottelusuunnitelman mukaan haluttuja ominaisuuksia rinnalle. Todennäköisesti siellä nähdään Robin Lod, Joel Pohjanpalo, Fredrik Jensen tai Marcus Forss, jos Suomi pelaa 5-3-2-muodolla. 4-4-2-muodossa Lod pelannee laidalla ja Pukin rinnalle tulee Pohjanpalo tai Jensen.

Loppuun vielä tulevasta Viro-ottelusta. Mitä Suomelta halutaan nähdä viimeistelyottelussa ennen kisoja?

Halutaan nähdä klassisella tavalla puolustuksellisesti ehjä 90-minuuttinen. Olisi hieno juttu, jos Suomi pystyisi pitämään vastustajan pois maalipaikoilta. Suomi on nyt päästänyt viime otteluissa ihan liikaa maaleja. Suomen kivijalka on maalien estäminen. Tässä olisi turvallista nähdä laatua. Suomen pelaamisen identiteetin itseluottamus nousee, jos onnistutaan pitämään peli vähämaalisena.

Toinen asia on se, ettei loukkaantumisia tapahtuisi.