Kristian Pullin jättiloikassa iso viesti – yleisurheilussa hurja murros käynnissä

Kristian Pulli avasi kautensa hyppäämällä pituuden uuden Suomen ennätyksen, 827.

Yleisurheilu

Kristian Pullin jättiloikassa iso viesti – yleisurheilussa hurja murros käynnissä

Kristian Pullin tähtihetket eivät jää tähän.

Jari Kupila
TEKSTI Jari Kupila
@JariKupila
JULKAISTU 12.6.2020 | KUVAT All Over Press

Kristian Pulli täräytti kisakaudelleen parhaan mahdollisen startin. Ensimmäinen kisa, ensimmäinen hyppy – ja tulostaululle SE-lukemat 827.

Eikä jättihyppykään vielä latinkia purkanut. Kisa oli muutenkin erittäin laadukasta hyppäämistä.

Se, että kausi alkaa näin, on tietysti hätkähdyttävää, mutta ei Pullin SE-veto silti ihan niin iso yllätys ole, kuin äkkiä ajatellen voi tuntua.

Hänen lahjakkuutensa on ollut ilmeisestä ja jokusen vuoden, hypyssä on ollut koko ajan erittäin hyviä ja lupaavia elementtejä, mutta pituushypyn kaltaisessa lajissa hyvienkin osatekijöiden kasaaminen kokonaisuudeksi, jossa kaikki loksahtaa kohdalleen, on vaikea haaste.

Tässä lajissa on paljon hyppääjiä, joilla on eväitä todella pitkälle, mutta silti, suurin osa urasta hypätään 30-50 senttiä tämän potentiaalin huonommalla tasolla.

Pelkästään suomalaisessa pituushypyssä, ja pelkästään 2000-luvulla, näitä esimerkkejä on nähty niin paljon. Lajissa on ollut lahjakkuutta, on tehty kunnianhimoisia satsauksia, lajijärjestelmäkin on tukenut yksilöiden kehitystyötä, mutta jotenkin koko lajiryhmässä on ollut koko ajan sellainen tunne siitä, että paras lataus jää räjäyttämättä.

Siksi Pullin täräytys on iso helpotus koko lajiporukalle. Vihdoinkin tärähtää! Vastaava hetkeä ei ole oikeastaan koettu sitten Roni Ollikaisen huikean, mutta jo liki vuosikymmenen takaisen, täysosuman, joka ikävä kyllä tapahtui juuri ja juuri liian kovassa myötätuulessa.

Joku voi tietenkin arvioida, että Pullinkin hyppy jää yksittäiseksi tähdenlennoksi. Voidaan sanoa että Espoon hyppypaikka on poikkeuksellisen hyvä silloin, kun juuri sattuu juuri nyt sattunut olosuhde.

Näin voi arvioida, mutta kyllä tässä tarinassa on kuitenkin kyse hieman isommastakin muutoksesta.

Parin viime kauden aikana suomalaisessa yleisurheilussa on tehty paljon fiksua ajatustyötä. On monta urheilijaa, jotka ovat oppineet lähestymään urheilemista aiempaa kokonaisvaltaisemmin ja aiempaa tarkemmin. On päästy kiinni kehityksen kannalta olennaisiin kipupisteisiin.

Samalla on rohkaistuttu tekemään muutoksia, muuttamaan omaa toimintakaavaa.

Se näkyy ilmiönä, jossa yleisurheilun lajipinnan alla kuhisee nyt erittäin paljon erittäin mielenkiintoisia kehitysilmiöitä, ja osa heistä on alkanut näkyä jo ihan lajin pintajulkisuudessakin.

Kristian Pulli on yksi ilmiön esimerkeistä.

Perusominaisuudet ovat olleet erittäin hyviä aiemminkin, lahjakkuutta on ollut, mutta oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana on kirkastunut selkeä idea siitä, miten näistä ominaisuuksista syntyy paras kokonaisuus.

On mietitty ilmalennon saksausvaihe uusiksi, mikä on ohjannut myös vauhdin viimeisten ratkaisevien askelten käyttöä aiempaa mietitymmäksi ja tehokkaammaksi. Lajin tärkein perusominaisuus, nopeus, on Pullilla hyvällä tasolla, mutta vasta nyt on uskallettu ajatella loppuun asti se, mitä nopeuden maksimaaliseksi hyödyntämiseksi kannattaa hyppytekniikan puolella tehdä.

Kun asia ymmärrettiin, uskallettiin tarttua myös määrätietoisen johdonmukaisesti miettimään hypyn ilmalentovaihe uusiksi. Vaikea haaste, mutta sellaisia pitää uskaltaa kohdata silloin, kun oikeasti halutaan kehittyä.

Pulli ymmärsi, uskalsi ja osasi myös teknisen haasteen kanssa toimia. Ja niin on tapahtunut asia, joka on yleisurheilussa sittenkin se kaikkein olennaisin: on saatu hyötysuhde kuntoon.

Tämä näkyy nyt Pullin hyppäämisessä, mutta koronakevään erikoinen havainto on ollut laajemminkin se, että yleisurheiluporukoissa on laajemminkin oivallettu, ymmärretty ja uskallettu ajatella omaa tekmistä uusiksi – ja myös toiminnan tasolla sisäistetty se, että huippuvaiheen hiomisessa mikään ei ratkea perusominaisuuksien määrään ja laatuun sinänsä, vaan kykyyn käyttää niitä ominaisuuksia.

Tämä ilmiö on oikeastaan parasta mitä suomalaisessa yleisurheilussa on pitkään aikaan nähty. Parempaa kuin mikään yksittäinen huippusuoritus. Se kun kertoo tekemisen kulttuurin isosta murroksesta.

Ja sen seuraus tulee olemaan ilmeinen. Huippuhetket eivät jää tähän, ei Pullin kohdalla, eikä laajemminkaan yleisurheilun kohdalla.