KuPS on aloittanut ryminällä mestaruuden puolustamisen Veikkausliigassa. HIFK kaatui sarja-avauksessa 3–0 ja Inter tiistaina 1–0.

KuPS voi liitää alkukauden kovassa vireessä, sillä sen pelaaminen on valmiimpaa kuin monen vastustajan. Miten jänne kestää kauden edetessä?

Jo ennen Veikkausliiga-kauden alkua oli selvää, minkälaisen pelillisen tuulahduksen KuPS:n uusi valmentaja Arne Erlandsen on sarjaan tuomassa. KuPS pelaa kenties sarjan ehdottominta pystysuunnan jalkapalloa, jossa edetään aina ja koko ajan.

KuPSin pelaamista on kiehtova seurata ennen kaikkea siksi, että Erlandsenin pelifilosofia on pelaajille hyvin selkeä, ja pelaajat toteuttavat sitä erittäin laadukkaasti. Se, onko filosofia Veikkausliigaan sellainen, jolla pelataan mestaruudesta, on toinen kysymys.

Jo pelkästään KuPSin pystysuuntainen hyökkäyspelaaminen on monille joukkueille Veikkausliigassa haastava pala purtavaksi. Siihen päälle Erlandsen on organisoinut KuPSin prässipelin erittäin hienosti.

Tiistaina FC Interiä vastaan KuPS prässäsi turkulaiset likipitäen päätyrajasta yli. Inter ei pystynyt prässiä murtamaan pelaamalla oikeastaan kertaakaan.

KuPS:n prässi asettuu 4–3–3-muotoon, jossa laitahyökkääjät käynnistävät välittömästi, tai korkeintaan muutaman syötön jälkeen, prässin ja paineistavat voimakkaasti toppareita ja maalivahtia.

Prässissä on itse asiassa samoja mekanismeja kuin Jürgen Kloppin Liverpoolissa. Laitahyökkääjien tehtävä on peittää syöttö topparilta laitapuolustajalle ja ohjata peli keskelle. Keskikenttälinja iskee saman tien kiinni, kun pallo pelataan muodon sisään. Sen jälkeen pyritään voimakkaasti eteenpäin puolustamalla riistämään pallo tai katkaisemaan syöttö.

Pelaajat irtoavat hyvin voimakkaasti omilta paikoiltaan kohti palloa. Jopa topparit saattavat irrota syvyydestä todella paljon vastaan. Sillä KuPS saa vastustajalle jatkuvan kiireen. Vaikka vastustaja pääsisi ensimmäisen linjan ohi, homma yleensä tyssää viimeistään keskikenttälinjaan.

Toisaalta, mikäli käy niin, että vastustaja onnistuu purkamaan KuPSin prässin, tarjolla on valtavasti avointa kenttää. Hyviä joukkueita vastaan ei tarvita kuin muutama onnistunut prässinpurku, ja KuPSin verkossa helisee.

KuPS pystyy horjuttamaan vastustajiaan, kuten tiistaina Interiä, prässipelillään muutaman keskeisen tekijän myötä.

Ensinnäkin prässi on hyvin organisoitu täsmätasolla. Pelaajien toiminta on harmonista, yhtenäistä, terävää ja proaktiivista. Periaate on selvä, mihin prässillä pyritään ja miten siinä toimitaan.

Toisekseen KuPSilla on juoksuvoimaisia pelaajia. Kova harjoittelu, jonka kanssa pelaajilla oli aluksi totuttelua, näkyy nyt siinä, että pelaajat ovat hyvässä kunnossa. Veikkausliigassa voi ihan jo sillä tehdä eroa vastustajaan.

KuPSin prässipeli tuottaa paljon tilanteita, joissa pelaajat joutuvat tekemään pitkiä, täysvauhtisia juoksuja. Etenkin keskikentän kolmikolla on iso alue puolustettavana. Siinä on pakko olla huippukuntoisia pelaajia.

Pelaamisen intensiteetti häikäisee

Sekä Inter että HIFK olivat vaikeuksissa KuPSin pelaamisen intensiteettiä vastaan. Kuopiolaisten pelaamisen kaava on äärimmäisen yksinkertainen ja siksi pelaajille niin selkeä toteuttaa. KuPS pelaa korkeintaan muutaman syötön jälkeen pitkän pallon, kohdistaa pallon lähelle määräylivoimia, taistelee irtopallon, on kuin herhiläinen negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja pallon saadessaan suuntaa suoraan kohti boxia useamman pelaajan voimin.

Toinen vaihtoehto on pelata pitkä tai puolipitkä syöttö selustaan, ja kun joukkueella on Ilmari Niskasen kaltaisia syvyysjuoksijoita, näistäkin tilanteista joukkue luo haluamaansa ja vie pelin syvään.

KuPSilla on äärimmäisen hyviä pelaajia, jotka kykenevät selviytymään kaaostilanteista ulos ja jotka kykenevät tekemään voimakkaita liikkeitä selustoihin. KuPS on kaksinkamppailukovuudessa ja -taidossa sarjan paras joukkue.

Ilman hyviä pelaajia KuPS:n pelaaminen olisi tuhoon tuomittua.

Interillä ja HIFK:lla oli vaikeuksia toimia sitä vastaan, että vastustaja etenee käytännössä koko ajan. Ei ole hetkiä, että voitaisi hengähtää. Pallo palautetaan saman tien syvään, ja jälleen joudutaan kamppailemaan irtopallosta. KuPS ei pallollisena anna hetken rauhaa.

Iso etu tällaisessa pelaamisessa on se, että KuPS saa pidettyä pitkiäkin aikoja pallon syvällä vastustajan alueella. Peli on riskitöntä. Vastustaja joutuu tuomaan oman pakkansa hyvin syvälle, ja pallonriiston jälkeen on vaikea lähteä syvältä iskemään vastaan.

Tulee pallonmenetys ja KuPS latoo jälleen palloa takaisin syvään.

KuPSin murtajat

Minkälaiset joukkueet sitten potentiaalisesti pystyisivät haastamaan kuopiolaisia?

KuPSia vastaan avainasemassa on pallonhallinta. Tietysti, jos kykenee murtamaan KuPS:n voimakkaan prässin, on väylä auki. Mutta ehkä sitäkin tärkeämpää olisi kyetä purkamaan paine hallitusti, pakottaa KuPS 4–1–4–1-blokkipuolustukseensa ja hyökätä pitkillä hyökkäyksillä.

KuPSin hyökkäysfilosofia perustuu siihen, että etenemisyritysen laadun sijaan se pyrkii mahdollisimman korkeaan määrään. Mutta mikäli vastustaja saa pidettyä pallon pitkiä jaksoja kontrollissa, KuPSin etenemisyritysten määrä laskee. Tällöin peli menee ennen pitkää epämääräiseksi puskemiseksi, kun KuPS ei pääse vyöryttämään liukuhihnalta pitkiä palloja ja joutuu käynnistämään hyökkäyksiä syvältä omalta alueelta.

Interin hyökkäyspelin organisointi ei ollut vielä sarjakauden toisessa ottelussa niin valmista, että se olisi kyennyt vastaamaan KuPS:n puolustuspelinopeuteen. On kuitenkin kauden edetessä mielenkiintoisa nähdä, miten esimerkiksi HJK tai SJK pystyvät vastaamaan haasteeseen.

KuPS saa tällä hetkellä etua siitä, että sillä on erittäin selkeä pelimalli, selkeämpi ja valmiimpi kuin monella muulla, ja laadukkaita pelaajia. Itse pelimalli on kuitenkin niin yksitoikkoinen, että sen ei pitäisi edes Veikkausliigassa riittää mestaruuteen asti. Eikä odotettavissa ole, että KuPS olisi monipuolistamassa peliään lisäämällä esimerkiksi kontrollia pallolliseen vaiheeseensa.

Mutta vaikea vastustaja KuPS on jokaiselle Veikkausliigan joukkueelle, se on selvä.