Kiteen Pallo on ajautunut Superpesiksessä erikoiseksi välitilan seuraksi.

2000-luvun taitteessa kolme Suomen mestaruutta voittanut Kitee ei ole päässyt viettämään mitalijuhlia kertaakaan syksyn 2005 mestaruutensa jälkeen, eikä se pääse viettämään niitä tänäkään vuonna.

Samaan aikaan Kiteellä ei ole ollut kuitenkaan mitään hätää sarjapaikan tai Superpesis-lisenssin suhteen. Kiteen takaa löytyy niin pesäpalloilullista osaamista ja ymmärrystä kuin pienen paikkakunnan seuraksi myös kohtalaisesti rahaa.

Talouden takuumiehinä on kiteeläiselle pesäpallolle uskollisia mesenaatteja, mutta seuralla on muitakin tulonlähteitä. Esimerkiksi tänä kesänä Rantakentällä järjestetään Nightwishin konsertti, joka pönkittää myös Kiteen Pallon taloutta.

Kiteeläisen pesäpallon näköpiirissä ei ole suurta elämän tai kuoleman kysymystä. Sitä sen sijaan Kiteellä joudutaan miettimään, mitä Kiteen Pallon halutaan olevan – ja miten haluttuun maaliin päästäisiin.

Viime syksy antoi hyvän muistutuksen, mitä välitilan seurana eläminen tarkoittaa. Joukkue menetti kaksi suurinta tähteään, Elmeri Purmosen ja Hannes Pekkisen, Sotkamoon. Mikä teki lähdöistä erityisen kipeää, oli, että molemmat olivat Kiteen Pallon omia kasvatteja.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

***

Purmosen ja Pekkisen lähdöt ovat kuohuttaneet kiteeläisiä pesäpallopiirejä ja ilmassa on sinkoillut syytöksiä ja syyllistämisiä molempia leirejä kohtaan. Syyllistämisen sijasta kannattaisi katsoa kuitenkin peiliin: jos Kitee pystyy tarjoamaan Purmosen ja Pekkisen kaltaisille huippupelaajille vain keskitason näkymää, silloin on väistämätöntä, että kunnianhimoiset pelaajat katsovat muualle.

Seuraavaksi menestystä lähtee hakemaan muualta ensi kaudeksi Joensuun Mailaan siirtyvä Joni Lehikoinen. Myös hän on pelannut Kiteellä juniorina, vaikka onkin alkujaan Tohmajärven Pompun kasvatti.

Juuri tämä on se kysymys, johon Kitee joutuu vastaamaan: Halutaanko tätä vai jotain muuta?

Kysymys ei ole vaikea, eikä vastauskaan – teoriassa. Haaste tulee sitä kautta, että hienot ja kunnianhimoiset visiot ovat eri asia kuin se, että rumpujen soitto ja powerpointtien sadetanssit muuttuisivat oikeasti sateeksi.

Tässä mielessä katseet kohdistuvat seurajohtoon. Sami Partasen palkkaaminen ensi kaudesta alkaen Kiteen seuraavaksi pelinjohtajaksi kolmivuotisella sopimuksella on erinomainen veto, mutta huippupesäpallon vaatimustaso on noussut niin kovaksi, että Partanen tarvitsee tuekseen vahvan ja ammattitaitoisen seuraorganisaation ja huippuluokan urheilullista osaamista.

Neljä vuotta sitten toteutettu vallanvaihto, jossa seuran menestysvuosien entiset pelaajat Mikko Varosen johdolla ottivat suuremman roolin, oli lupaava askel oikeaan suuntaan. Nyt tuo nousukiito ja sitä kesällä 2020 seurannut innostus ovat hiipuneet. Kukaan ei puhu Kiteellä enää vakavissaan, että Kitee nousisi mitalijoukkueeksi vuoden tai kahden päästä.

***

Joku voi kysyä, voiko Kitee enää ylipäätään nousta Joensuun ja muiden suurkaupunkien puristuksessa mitalijoukkueeksi.

Vastaan, että voi, mutta se vaati pesäpalloilullista ja seurajohdollista osaamista ja pitkäjänteisyyttä.

Kiteelle on kasvamassa uusia lupaavia juniori-ikäluokkia, mutta heistä on todellista apua aikaisintaan 4–6 vuoden päästä. Siihen asti olisi säilytettävä nykyiset asemat ja samalla rakennettava pohjaa uutta tulemista silmällä pitäen.

Tämän pitäisi näkyä myös tekemisen arjessa. Ymmärrän toki, miksi Kitee esimerkiksi hankki viime syksynä Paavo Pellon, mutta kumpi palvelee pitkän tähtäimen tavoitteita paremmin: 39-vuotiaan pelaajan hankkiminen yhdeksi kaudeksi vai Kasperi ja Topias Kaksosen kaltaisten omien junioreiden systemaattinen sisään ajaminen – varsinkin, kun Pellon hankinta ei nosta tällä kaudella Kiteetä yhtään lähemmäksi välieräpaikkaa tai pudota sitä yhtään kauemmaksi runkosarjan kahdeksannesta sijasta?

Toki yhteen pelaajaan ei kannata tarttua liikaa, sillä Kiteen ringissä olevista 16 pelaajasta seitsemällä sopimus ulottuu vuoteen 2024 ja yhdellä vuoteen 2025 saakka. Nämä ovat kuitenkin niitä kysymyksiä, joiden pitäisi olla Kiteellä kirkkaina mielessä ja joiden pitäisi ohjata toimintaa ja ratkaisuja.

***

Tämän kauden osalta Kiteen tilanne on ennakolta selvä. Runkosarjan kahdeksatta sijaa ei toki ole valettu betoniin, mutta se on hakattu kiinni useammalla naulalla. Ero ylöspäin on jonkin verran kasvanut ja ero takana tuleviin haastajiin hieman kaventunut. Paikka pudotuspelikarsinnoissa ja niissä kotiedun saaminen pitäisi normaalisuorituksella irrota ongelmitta.

Viime kauteen verrattuna Kiteen on jonkin verran heikentynyt. Kitee menetti Purmosen ja Pekkisen lisäksi myös Hyvinkäälle siirtyneen Jesse Eskelisen ja uransa lopettaneen Partasen.

Heidät paikattiin sinällään loogisilla hankinnoilla. Otto Kauppinen korvaa Purmosen kentällemenokoneena, vaikkei olekaan etenijänä samaa tasoa Purmosen kanssa. Aku Kettunen on pomppunsa ansiosta Eskelistä varmempi kakkonen ja hän tuo myös linjaan lisää osaamista.

Myös lukkari Joona Lehtinen on monipuolisempi, taktisempi ja vaikeampi lukkari kuin Eskelinen. Pelto on varma vaihtaja ja ulkokentällä monikäyttöinen pelaaja, joka voi polttolinjan lisäksi pelata tarvittaessa myös etu- ja takakentällä.

***

Sisällä Kitee saa vahvan kärjen. Kauppinen on huippuluokan kentällemenijä, mutta etenemisen kanssa hänellä on vielä kehittämistä. Jos Kauppinen pitää paikkansa ulkopelikoosteessa, hän ottaa silloin hihaansa ykkösen. Kettunen on kakkosena Superin parhaita ykkösvaihdon purkajia ja Pelto on vahvin vaihtoehto kolmoseksi. Kärkeä täydentää valtakunnan parhaisiin vaihtajiin lukeutuva vaihtajajokeri Juuso Lattu.

Myös nelosena pelaava Samu Vainikainen on parhaimmillaan vaihtajana, mutta tässä tullaan Kiteen ongelmaan. Joukkueesta löytyy etenijöitä ja erinomaisia vaihtajia, mutta kotiuttajat ovat Pekkisen lähdön myötä entistä harvemmassa.

Joukkueessa on ahtaasti laskien vain yksi kovan luokan kotiuttaja, lyöjäjokeri Jiri Pippola. Siksi Vainikainen joutuu ottamaan vastuuta myös kotiutuksista. Joukkueen tärkein numerolla lyövä kotiuttaja on Samu-Kalle Varonen. Hän pelasi viime kesänä vahvan loppukauden, mutta oli alkukaudesta pimennossa.

Varosen viime kauden 24 lyötyä juoksua eivät tällä kaudella riitä edes alkupalaksi. Varosen ja 18 juoksua viime kaudella lyöneen Vainikaisen olisi lyötävä tällä kaudella mielellään yhteensä 70-80 juoksua ja Pippolan yksinään saman verran, jotta Kitee voisi oikeasti haaveilla kahdeksatta sijaa paremmista sijoituksista.

Kitee saa kohtalaisen kakkoskärjen, josta myös löytyy etenijöitä ja vaihtajia, mutta ongelmana on jälleen kotiuttajien puute. Lassi Vasarainen ja Otso Mäkelä ovat toki potentiaalisia kotiuttajia, mutta heidän saldonsa olivat viime kaudella vaatimattomat. Molemmat löivät runkosarjassa vain 12 juoksua.

***

Ulkona Lehtinen tuo taktisuutensa, monipuolisuutensa ja vaikeamman syöttönsä kautta lukkaripeliin selvän parannuksen viime kauteen verrattuna, mutta joukkueen on totuttava Lehtisen verkkaisempaan syöttötyyliin.

Etukenttä heikkenee Pekkisen lähdön myötä selvästi. Haastetta lisää se, että Kauppinen on pelannut viimeksi etukentälle kolme vuotta sitten. Siksi Kitee joutuu seuraamaan tarkkaan, onko Kauppisen paikka etukentällä vai sittenkin etenijäjokerina.

Jos Kauppinen siirretään jokeriksi, silloin etukentälle vaihtoehtoina ovat Topias Kaksonen ja Pelto.

Linjassa kolme paikkaa ovat selviä. Kettunen ja Vainikainen ovat lukijoita ja Mäkelä ottaa kakkospesän. Pelto on linjan neljäs pelaaja, ellei häntä jouduta siirtämään etukentälle. Silloin linjan neljännestä paikasta taistelevat Kasperi Kaksonen ja Matias Litmanen.

Varonen ja Vasarainen on itseoikeutettu kopparipari. Vaikka kaksikolle sattuu lipsahduksia, Kiteen kopparipari kestää vertailun keskikastin ja sarjan heikompien joukkueiden koppareihin.

***

Pelinjohtaja Juho Kaikko ei ole pelinjohtajana vakuuttanut – ei Haminassa, josta hän sai toissa kesänä kesken kauden potkut, eikä myöskään Kiteellä. Tätä taustaa vasten ei ollut yllätys, että Kitee teki Partasen kanssa kolmivuotisen sopimuksen jo talvella ja kertoi siitä myös julkisesti.

Se, että pelinjohtajan tiedetään vaihtuvan kauden jälkeen, ei ole uutta ja ihmeellistä. Kiteellä asetelma on kuitenkin ilmeisen herkkä, mitä kuvaa se, että vaikka Partanen on vetänyt talvitreenejä ja on joukkueen toiminnassa mukana myös kesällä, hän ei juurikaan puutu pelillisiin kysymyksiin ja Kaikon pelinjohtamiseen.

Toki siinä voi tässä tapauksessa olla oma logiikkansa, mutta hieman kauempaa katsottuna vaikuttaa erikoiselta, jos Partasen laajaa osaamista ja tietämystä ei hienotunteisuussyistä hyödynnettäisi täysmääräisesti ennen kuin laikat siirtyvät Partaselle.