Leijonat hävisi toistamiseen Helsingin EHT-turnauksessa, kun Tshekki jätti kotijoukkueen nollille ja nappasi pisteet 2–0-voitolla. Torstaina Suomi hävisi tylysti Venäjälle 6–2. Juuso Kokkonen, pitäisikö olla huolissaan Leijonien tekemisestä kotiturnauksessa?

Siinä mielessä pitäisi, että Leijonat oli nyt toistamiseen pelitavallisesti vastustajaansa heikompi. Torstaina ero oli suorastaan räiskyvä Venäjän hyväksi, lauantaina Tshekkiä vastaan pienempi mutta kuitenkin selkeähkö.

Tshekki päihitti Suomen usealla pelin osa-alueella. Se esimerkiksi hyökkäsi taitavasti kolmea kaistaa hyödyntäen nimenomaan keskushyökkääjän kautta. Asia, jossa Suomi ei omassa hyökkäyspelaamisessaan onnistunut.

Tshekki tukki keskialueen tiiviillä muodolla. Suomella ei ollut työkaluja murtautua riittävän usein kiekon kanssa hyökkäysalueelle. Tshekki oli hyvin valmistautunut Suomen päätykiekkoihin ja pystyi murtamaan Suomen ensimmäisen paineen.

Yksi seikka pisti myös silmään. Tshekki hyökkäsi upeasti repivää hyökkääjää hyödyntäen etenkin niissä tilanteissa, kun Suomi prässäsi heikosti.

Leijonat ei kaatunut yksilöiden virheisiin, joita ottelun aikana manattiin tv-lähetyksessä. Ongelma oli kollektiivitasolla. Esimerkiksi Tshekin toinen maali syntyi, kun Suomi prässäsi heikoissa asemissa. Yksilöiden virheet ovat usein seuraus, ei syy.

Suomen vahvuus on usein ollut, että sen viisikkopelaaminen on paremmin organisoitu kuin vastustajan. Miksi nyt Suomi on jäänyt kanveesiin molemmissa peleissään nimenomaan viisikkotasolla?

Ensinnäkin sekä Venäjä, ja etenkin Venäjä, mutta myös Tshekki ovat olleet hyvin organisoituja jääkiekkojoukkueita tässä turnauksessa. Suomen pelillinen etumatka kansainvälisissä peleissä on perustunut melko yksinkertaisiin, globaaleihin pallopeliperiaatteisiin. Nyt näyttää, että näitä periaatteita sovelletaan yhä enemmän ja paremmin myös muualla.

On esimerkiksi hieman väsynyttä toistaa mantraa, että Venäjä tai Tshekki olisivat joukkueita, jotka eivät osaa puolustaa tai olisivat siinä laiskoja. Tässä turnauksessa molemmat joukkueet ovat olleet sillä osa-alueella erinomaisia.

Pohdin myös sitä, mikä on Antti Pennasen poissaolon merkitys Leijonien valmennuskokonaisuudessa. Pennanen, joka on nyt alle 20-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja, on vastannut Leijonissa esimerkiksi puolustajien peluutuksesta.

Nimenomaan puolustajien pelaamisessa on ollut sellaista epätyypillistä epätäsmällisyyttä, jollaista Jukka Jalosen joukkueilta ei olla usein nähty. Lauantain ottelussa puolustajat esimerkiksi kuljettivat liian pitkän matkan kiekkoa, jolloin viisikon peli hidastui.

Joka tapauksessa Suomen pelillinen prosessi on ollut heikko. Se on toki ollut lyhyt, niin se on aina ollut EHT-turnauksissa, mutta nyt laatu on heikko, ja se näkyy kaukalossa.

Nostit esiin erityisesti Venäjän, joka on marssittanut Helsinkiin alle 20-vuotiaiden maajoukkueen. Mikä Venäjässä on ollut niin erityistä?

Venäjän nuori joukkue on pelannut kerrassaan mahtavaa jääkiekkoa. Uusi päävalmentaja, legenda Igor Larionov on tuonut peliin roiman tuulahduksen vuosikymmenien takaa punakoneen pelin periaatteiden muodossa.

Pelissä on jopa tuulahdus sellaisesta totaalisesta kiekkokontrollipelistä. Pelataan syvälle alaspäin, tulee jättöjä, tulee vauhtieroja. Keskialue ylitetään valtavalla intensiteetillä usean pelaajan voimin lyhyitä syöttöjä hyödyntäen. Parhaimmillaan tuota on hienoa seurata.

Täsmätaso puuttuu, ja se näkyy siinä, että korkeassa tila- ja aikapaineessa Venäjän pelaaminen ei kestä samalla tavalla kasassa kuin rauhallisemmissa hetkissä. Se on ollut myös tyypillistä Venäjän maajoukkueille viime vuosina. Ei ole työkaluja pitää pelivälineestä huoli, kun tilaa on vähemmän.

Jos Larionov saa rakennettua kiekollisen vaiheen täsmätason organisointia paremmaksi, Venäjän alle 20-vuotiaiden maajoukkue on vuodenvaihteen MM-kisoissa pysäyttämätön.

 

Elmo on UUDISTUNUT!

Tilaa Elmo  edulliseen

tarjoushintaan

4 kk 35 e  

– saat  huippuluettavaa kotiin

kannettuna joka kuukausi.

Tai osta marraskuun Elmo

irtinumerona tai lue se diginä

 Lehtikuussa.