Yhdysvallat tylsytti tylysti Leijonat MM-kisojen avausottelussa 4-1-voitollaan. Samuel, mitenkäs tässä näin kävi?

Olen jopa hämmästynyt. Tätä oli vaikeaa pitkiä pätkiä edes tunnistaa Jukka Jalosen aikaiseksi leijonajääkiekoksi. Kuten Karri Kivi ansiokkaasti studiosta nosti esiin, Leijonat pelasi paljon rännitysten kautta ja pitkillä syötöillä, mutta ongelma oli se, että pyrkimykseksi jäi. Ei tällaisista jatkopeleihin päästy lainkaan. Oudointa oli, että eihän tuo todellakaan ole Leijonien jääkiekkoa.

Leijonat katosi kuvasta oikeastaan totaalisesti ensimmäisen erän alun jälkeen ja hyökkäyspeli kuihtui miltei olemattomiin. Jos noin pelaa, ei ole kovinkaan suuri yllätys, että pelistä tulee silloin kaaosta ja kun peli on kaaosta, se aiheuttaa riskittömyyteen yleensä pyrkiville Jukka Jalosen Leijonille riskejä. Ja ne konkretisoituivat esimerkiksi kummallisiin kiekonmenetyksiin väärillä alueilla kenttää. Esimerkiksi keskialueella kiekollinen varmuus oli sanalla sanoen surkeaa luokkaa. Avaimet oikein antamalla annettiin jenkkien käsiin.

Jos haluaa konkreettisen esimerkin, voi katsoa USA:n 2-1-ja 3-1-maalit niitä edeltäneet tapahtumat. Eikä voi sanoa, että erityisen hyvin löytyi kemioita yhteenkään kentälliseen.

Uskotko, että Leijonien peli löytyy vielä tässä turnauksessa?

No, ei vielä kannata ampua hätäraketteja ilmaan. Jalosen joukkueet ovat toki menestyneet fantastisesti viime turnauksissa, mutta sanon silti, että kyllä tässä huolestunut maku jäi. Ei siksi, että Suomi hävisi – vaan siksi, että Leijonat hävisi vastoin sen omaa peli-identiteettiä.

Lieventävänä asianhaarana täytyy kuitenkin muistaa, että tämä joukkue tässä muodossaan pelasi ensimmäisen pelinsä yhdessä ja moni kentällinen lyötiin täysin uusiksi. Turnaus on kuitenkin myös kehittymiskilpailu, enkä millään jaksa uskoa, että Leijonat näin puolivillaisesti rännittelee ja pelaa näin yksirytmisesti enää jatkossa.

Edessä on kuitenkin paljon videon katselua ja pelin harjoittelua. Pitkä alkusarja myös mahdollistaa sen, että peli on paremmassa kunnossa kun edetään puolivälierävaiheeseen. Peli varmasti tästä kehittyy, mutta kehittyykö se tasolle, että Leijonat nousee MM-kultatasolle? Se jää nähtäväksi.

Suomen puolustus ei näissä kisoissa ennen kisoja herättänyt suuria odotuksia. Miten se onnistui?

Puhuin jo ennen kisoja siitä, että Suomen puolustajien ominaisuuksia luetellessa ensimmäisenä ei voi nostaa esiin kykyä irtautua paineen alla. Tämä esitys oli kyllä hälyttävää ja valmennuksella on täysi työ kaivaa työkaluja pakkien avuksi. Ihan perustason pelin avaaminen ja hyökkäysten käynnistäminen oli tänään kyllä hämmästyttävän heikkoa.

Tuntuu, että pelin rakentelu oli kovin hätäistä ja paineen alla oltiin kyllä suurissa vaikeuksissa. Pelin rakentelukin oli lähinnä o Jotenkin – kun peilataan viime kisoihin – nyt tuli iso ikävä Miro Heiskasen ja Sami Vatasen kaltaisia pakkeja, joita tässä joukkueessa ei ole. Mutta ongelma oli yhtä lailla pelillinen.

Moni pakki oli silti yllättävän pahassa liisterissä jenkkien, jotka olivat todella vahvoja laitojen lähellä, edessä myös omalla alueella.

Miten Emil Larmi onnistui Leijonien maalissa MM-debyytissään?

Larmi oli tässä ottelussa Suomen paras pelaaja, eikä häntä tästä tappiosta syyttää voi. Jenkkien avausmaali tosin oli sellainen, että se olisi ollut otettavissa. Hän voi aivan hyvin olla ykkösmaalivahti ratkaisupeleihin mentäessä tässä turnauksessa. Ei osakkeet tässä mitenkään oleellisesti pudonneet.