Otetaan alkuun pieni ajatusleikki.

Valioliigan viimeisillä kierroksilla on aina panosta eri puolilla sarjataulukkoa. Mutta miltäpä maistuisi vaikkapa Manchesterin derby, jos ottelusta olisi sivussa esimerkiksi Erling Haaland ja Marcus Rashford ja muita tähtiä joidenkin Kansojen liigan pelien vuoksi.

Tai ajatellaan vaikkapa niin, että matkassa on mukana joukkue tai joukkueita, jotka heittäisivät sarjan hännillä hanskat tiskiin ja myisivät pelaajansa.

EHT: Leijonat to beat Switzerland! Check the odds and play at Mr Geen!

Tai, että valmentajavalintoja tehtäisiin kokeiluhengessä. Saati, että lainattaisiin toisten seurojen avuksi pelaajia sinne ja tänne, vaikka samoista sijoista kilpailtaisiin.

Eihän tämänkaltaiset suoranaiset kilpailuvääristymät tulisi koskaan kuuloonkaan.

Liigassa kuitenkin tulee.

Se on kaikkien silmien edessä olevaa arkea.

***

Tälläkin keskiviikkoisella kierroksella moni joukkue oli vajailla kokoonpanoilla jalkeilla taistelemassa runkosarjan kärkikahinoissa asetelmista pudotuspeleihin ja myös viimeisistä paikoista aurinkoon.

Iso määrä sarjan eturivin pelaajista ei ole kuitenkaan käytettävissä kuin Euro Hockey Tourilla, koska kalenteri on sullottu niin täyteen jääkiekkoa, ettei muutakaan voida.

Samaan aikaan olemme viime viikkojen aikana lukeneet uutisia siitä, miten jo valmiiksi raskaan kulurakenteen CHL:n palkintorahat pienenevät tulevaisuudessa. Tämän sarjan vuoksi kuitenkin myös Liigan otteluohjelmaa joudutaan rukkaamaan.

Are you a NHL expert? Use your knowledge and play at Mr Green!

Jos Tappara voittaa ensi viikolla CHL:n, se on äärimmäisen arvostettava juttu.

Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, kovinkaan paljoa muuta CHL ei suomalaiseen jääkiekkoon juuri jätä kuin ajoittaiset onnistumiset, joilla voidaan perustella miksi jatkaa toimintaa kuten ennenkin, kun yksi seura pärjää.

Herää kuitenkin kysymys, että miksi Liiga alistuu järjestämään toimintaansa niin paljon maajoukkuepelien ja paikallaan pyörivän CHL:n ehdoilla, kun ainoa asia minkä pitäisi merkitä on oma sarjatuote ja sen maksimaalinen kiinnostavuus.

Mutta ei.

Vuodet vierivät, samoista ongelmista puhutaan ja niitä taivastellaan.

***

Liigan taustallakin jääkiekossa kihisee ja kuhisee.

Samaan aikaan esimerkiksi U20 SM-sarjan nimeä kantavan A-juniorien pääsarjan joukkuemäärät ovat paisuneet 24 joukkueen kokoiseksi onnettomuudeksi ja Mestiksessä ollaan huuli pyöreänä sen suhteen, että mitä mahtaa karsintoihin ajautuville joukkueille tapahtua, kun Jokereille – seuralle, jota ei ole kunnolla edes olemassa – pidetään ovea auki jättäen kaiken muun seisomaan.

Siitäkin huolimatta, että Jokerit ei näytä osaavan edes riittävää hakemusta kyhätä kasaan.

Jääkiekkoon perehtyneenä toimittajana tulee keskusteltua vuosittain puhelimessa ja kasvotusten paljon. Vielä en kuitenkaan ole esimerkiksi tänä vuonna tavannut sellaista jääkiekkoihmistä, joka olisi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.

Sama rikkinäinen levy soi Liigan ympärillä ja jääkiekko näyttää kovin riitaisalta yhteisöltä, jossa liitto, Liiga ja Mestis eivät tunnu näkevän silmästä silmään. SJRY:n eli Pelaajayhdistyksenkin ja Liigan välilläkään ei aina samoin silmin asioita nähdä.

Kun näin on, usein herää kuitenkin kysymys, miksi mikään ei muutu?

***

Syyksi tarjotaan monesta paikasta melko yksinkertaista syytä.

Suomalainen jääkiekko oli ehtinyt tottumaan siihen, että sillä oli ollut  yksi johtaja ylitse muiden, joka kertoi mitä tehdään ja miten. Sen jälkeen on jäänyt valtatyhjiö, jonka on täyttänyt riitainen Liiga sekä Jääkiekkoliiton eri tirehtöörit.

Nyt kun Kalervo Kummolan valtikka on – ainakin muodollisesti – siirretty eteenpäin ei sitä vuosien harjoittelun jälkeenkään ole osattu sisäistää.

Kyse on johtajuusvajeesta.

Lähes kaikki kritiikki on yritetty vaientaa Leijonien ja Nuorten Leijonien menestyksen sekä NHL-varausten määrän myötä, vaikka taustalla on kytenyt jo pitkään monia ongelmia. Mutta jos joku on ongelmista huutanut, hän on huutanut niistä tuuleen.

Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela on jäänyt näyttämään osa-aikaiselta luottamusmieheltä, joka ei ole luonut kulttuuria tai tehnyt päätöksiä – ne on tehty kasvottomasti jossain valiokunnissa tai muissa Jääkiekkoliiton valtahimmelin elimissä.

Ja kun Nummelaa on pyydetty puhumaan jostain asiasta julkisuuteen, hän on kyllä puhunut, mutta ei juuri mitään sanonut.

Liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen on puolestaan ollut epämääräinen möläyttelijä, joka nytkin lupailee sarjajärjestelmien muutoksia julkisuudessa antamalla pikkusormen, mutta piilottelemalla koko kättä. Jos pitäisi veikata, nyt ostetaan vain aikaa.

Valtaosa kaikista jääkiekkoihmisistä ja kannattajista haluaisi nähdä Liigan avautuvan, mutta kovin vaikealta kaikki edelleen näyttää.

Hiltunen totesi tuoreeltaan MTV Urheilulle, että Liigan joukkuemäärän mahdollinen vähentäminen ja siihen toimivan mallin löytäminen on mutkikasta, sillä vapaaehtoisen, liigalisenssistä luopuvan seuran löytäminen näyttää epätodennäköiseltä.

Sellainen voi olla myös Hiltunen itse, sillä hän on sarjan häntäpäästä usein löydetyn Sportin puheenjohtaja.

Kokonaisuus näyttää sekavalta ja vielä sekavammaksi menee, kun lukee nimettömien lausuntojen pohjilta tehtyjä juttuja.

Herää kysymys, että miksi suomalainen jääkiekko on muodostunut sellaiseksi yhteisöksi, jossa kritiikkiä voi esittää lähinnä vain mediassa nimettömänä.

***

Jokaiselle alkaa kuitenkin olla selvää, että Liigan tuote vaatisi ison uudistuksen. Ei pientä pintaremonttia, vaan todellisia maansiirtotöitä.

Jos Liiga kumartaa jatkuvasti joka suuntaan, se päätyy pyllistämään omalle tuotteelleen.

Tälläkin viikolla, kun haluttaisiin nähdä missä kärkijoukkueet menevät, haluttaisiin spekulaatioita ja ennakkoasetelmia, mutta samalla on olemassa liikaa perusteltuja syitä, miksi iso osa mielenkiinnosta heitetään mereen. Sarjataulukotkin ovat sekaisin, kun joukkueilla on niin epätasainen määrä pelejä takanaan.

Herää vain kysymys, miksi nämä pelit monelta osin menetetään Liigan arjessa?

Monella paikkakunnalla ihmetellään toisinaan laskevia yleisömääriä ja laahaavia talouslukuja. Voidaan puhua inflaatiosta, kasvaneista hinnoista ja vaikka mistä, mutta sellaisiin asioihin on jääkiekkoseuran johtoportaasta vaikeaa vaikuttaa.

Helpointa olisi laittaa tuote kuntoon ja arvostaa sitä itse.

Mutta onko tästä porukasta tekemään sitä ja katsomaan totuutta vihdoin silmiin?

Vai riittääkö vain, että pelit pyörivät ja huonomminkin voisi mennä?

Sen tien voi tietysti valita, mutta sen päässä odottaa vain yksi asia: Hiljainen hiipuminen.