Liverpool varmisti Valioliigan mestaruuden voitettuaan Tottenhamin sunnuntaina Anfieldilla näytöstyyliin 5-1. Jukka, miten syvälle Liverpoolia ja Arne Slotia pitää tämän kaudesta liigamestaruudesta kumartaa?

Valioliiga on maailman tasokkain ja vaativin jalkapallosarjan ja sen mestaruuden voittaminen on aina äärimmäisen kova saavutus.

Kaiken lisäksi Liverpool oli pelillisesti taantunut Jürgen Kloppin ajan parhaista kausista eli kaudesta 2018-2019, jolloin Liverpool keräsi 97 pistettä, mutta hävisi silti mestaruustaistelun Manchester Citylle pisteellä, ja kaudesta 2019-2020, jolloin Liverpool voitti mestaruuden 99 pisteellä.

Lisäksi Liverpoolin tärkeimmät kivijalat, Mohamed Salah ja Virgil van Dijk olivat ylittäneet jo kolmenkympin rajapyykin ja monet odottivat, että Liverpool olisi myynyt Salahin viime kesänä Saudiliigaan.

Liverpool veti vesiperän myös sen kesän tärkeimmässä pelaajahankinnassa, kun Martin Zubimendi perui viime hetkellä tulonsa Anfieldille – ja viime kesän ainoaksi hankinnaksi jäi Federico Chiesa, joka on ollut loukkaantumisten ja muiden syiden vuoksi marginaalisessa roolissa tällä kaudella.

Tämä oli se lähtötilanne, josta Liverpoolin uusi manageri Arne Slot joutui aloittamaan uransa Liverpoolissa.

Valioliiga-aikakaudella on toki neljä manageria – José Mourinho, Carlo Ancelotti, Manuel Pellegrini ja Antonio Conte –, jotka ovat voittaneet liigamestaruuden heti avauskaudellaan, mutta käsi pystyyn rohkeasti, jos joku odotti viime kesänä Slotin liittyvän tuohon mieskuoroon.

Julistit aikoinaan yhden Chelsean voittaman liigamestaruuden rapakauden liigamestaruudeksi. Mikä on tämän kauden kilpailullinen status?

Yksilöurheilussa on vanha viisaus, jonka mukaan ei tarvitse ole paras, kunhan on vain paras paikalla olevista.

Ottamatta mitään pois Liverpoolin mestaruudelta, kyllähän tämän kauden liigamestaruustaistelulle oli leimallista kaksi asiaa.

Manchester City on ollut se seura, joka on määrännyt pelillisen ja urheilullisen riman korkeuden viimeisinä vuosina Valioliigassa, mistä osoituksena ovat Cityn voittamat neljä peräkkäistä liigamestaruutta. Tällä kaudella Pep Guardiolan luoma hirviö oli omaan tasoonsa nähden hampaaton, minkä seurauksena toinen tärkeistä rimoista oli normaalia matalemmalla.

Toinen oli Arsenal. Mikel Artetan paljon puhuttu prosessi on edennyt vuosi vuodelta ylöspäin, mutta tällä kaudella Arsenal kaatui lähinnä kahteen asiaan – avainpelaajiensa Bukayo Sakan, Martin Ødegaardin ja Kai Havertzin loukkaantumisiin ja varovaisuuteen siirtomarkkinoilla. Loukkaantumiset kuuluvat toki jalkapalloon, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että ne söivät Arsenalilta todella paljon pisteitä mestaruustaistelussa.

Eri kausien vertaaminen toisiinsa on vaikeaa ja monessa mielessä myös tarpeetonta, mutta eihän tämä kausi ollut pelillisesti ja varsinkaan mestaruustaistelun osalta mikään häikäisevä kausi.

Liverpool on mestaruutensa ansainnut, mutta pidän edelleen Kloppin ajan parhaita Liverpoolin joukkueita ja Guardiolan ajan parhaita Manchester Cityn joukkueita pelillisesti parempina joukkueina kuin tätä Liverpoolin mestarijoukkuetta.

Slotille on kuitenkin nostettava hattua ennen kaikkea siitä, että hän pystyi kaivamaan Kloppilta perimästä joukkueesta näin hurjat tehot irti ilman, että joukkuetta olisi vahvistettu siirtomarkkinoilla.

Miten Slot teki tuon mainitsemasi tempun?

Slot ei tuonut mukanaan mitään pelillistä vallankumousta. Kysymys oli pikemmin taktisessa mielessä asioiden säätämisestä ja painatusten muuttamisesta, minkä lisäksi Slot muutti sitä, mitä kulisseissa tehtiin: miten harjoiteltiin, miten harjoittelussa ja otteluihin valmistautumisessa hyödynnettiin dataa, millaisiin psykologisiin valmennusoppeihin ja testausmenetelmiin hän uskoi ja miten ylipäätään Liverpool joukkueena ja yksilöinä toimi.

Kloppin jalkapalloa kutsuttiin raskasmetallijalkapalloksi eikä syyttä. Liverpoolille oli tyypillistä, että otteluissa mentiin etenkin ylöspäin armottomalla vauhdilla. Esimerkiksi viime kaudella Liverpoolilla oli Valioliigassa kolmanneksi eniten otteluissa kovavauhtia sprinttejä.

Slotin aikana Liverpool on sprinttien määrässä pudonnut keskitason joukkueeksi. Sen lisäksi Liverpoolin pelaajien otteluissa juoksemat kilometrimäärät ovat olleet Valioliigan pienimpiä, kun viime kaudella Liverpoolin pelaajat juoksivat otteluissa yhdeksänneksi eniten metrejä.

The Timesin Jonathan Northcroft tiivistikin slotilaisen jalkapallon viisauden siihen, että ”juokse vähemmän, voita liigamestaruus”.

Tämä on myös yksi selitys sille, miksi Liverpoolilla on ollut vähemmän loukkaantumisia kuin muilla kärkiseuroilla. Kovavauhtisten sprinttien määrä on noussut Valioliigassa useana vuonna peräkkäin, mitä pidetään yhtenä keskeisenä syynä suurille loukkaantumismäärille.

Taktisessa mielessä Slotin juokse vähemmän, kävele enemmän -logiikka näkyi siinä, että Liverpool lähti hyökkäämään paljon verkkaisemmin kuin Kloppin aikana. Palloa siirreltiin omalla alueella rauhallisemmin, kunnes iskettiin.

Taktiikan tavoitteena oli myös saada vastustajat nostamaan prässiään korkeammalle ja kenttäryhmitystään ylemmäksi. Kun Kloppin aikana oli suosittu laitojen kautta iskemistä, Slotin alaisuudessa on hyökätty voimakkaammin myös keskikanavaa pitkin.

Tätä muutosta palveli se, että Slot vaihtoi Kloppin ajan 4-3-3-muodon 4-2-3-1:ksi. Muutos korosti keskikentän keskimmäisten pelaajien roolia ja selitti osaltaan sen, miksi esimerkiksi Ryan Gravenberch nousi aivan uudelle tasolle tällä kaudella pelaajana.

Muutenkin Slot sai useista pelaajista irti paljon enemmän, mitä Klopp sai viime ja toissa kaudella.

Hurjan esimerkki oli luonnollisesti Salah. Slot näki, että hän on Liverpoolin tärkein talismaani ja räätälöi Salahille roolin, jossa tämä pystyi maksimoimaan osaamisensa. Salahilla on ollut tällä kaudella vähemmän puolustusvelvollisuuksia ja hän on voinut säästää jalkojaan ja energiaansa enemmän tärkeimpään tehtäväänsä – otteluiden ratkaisemiseen.

Salahin sensaatiomainen kausi näkyy tilastoissa. Hän teki viime kaudella 18 liigamaalia ja antoi 10 maaliin johtanutta syöttöä. Toissa kaudella hän teki 19 maalia ja antoi 12 maalisyöttöä.

Tällä kaudella hän on tehnyt jo 28 maalia ja antanut 18 syöttöä. Hän ollut siis maalintekijä tai maalin syöttäjänä 46 maalissa, kun Liverpool on tehnyt Valioliigassa 80 maalia. Toisin sanoen Salahilla on ollut hänen maaginen jalkansa mukana lähes 60 prosentissa Liverpoolin maaleista.

Totta kai Salahille, Gravenberchille, Dominik Szoboszlaille, Luis Díazille ja muille otteitaan viime kaudesta parantaneille pelaajille pitää nostaa hattua henkilökohtaisella tasolla, mutta yhtä lailla, ellei jopa suurempikin kiitos kuuluu Slotille.

Yhdessä kesässä tai edes yhdessä kaudessa varsinkaan kokeneille pelaajille ei opeteta enää juurikaan uusia taitoja. Mitä sen sijaan voidaan tehdä, on, miten heidän olemassa olevia taitojaan käytetään. Klopp teki aikoinaan yhdessä kesässä Salahista maailmanluokan jalkapalloilijan roolittamalla hänet uudelleen – ja nyt Slot nosti taantumassa olleen ikääntyneen Salahin uran huimimpaan lentoon säätämällä taas sitä, miten Salah käyttää taitojaan.

Tässä mielessä kiitos kuuluu myös Liverpoolille. Slot ei ollut vuosi sitten managerimarkkinoiden kuumin nimi, mutta Liverpoolin dataosasto teki sitä, mistä heille maksetaan – ja todistivat seurajohdolle, miksi Liverpoolin kannattaa palkata Slot eikä Rúben Amorimin, Roberto de Zerbin, Julian Nagelsmannin tai Thomas Tuchelin kaltaisia vaihtoehtoja.

Näin toimii ammattimaisesti johdettu ja organisoitu seura – ja tässä on tulos. Kysymys ei ole yhdestä yksittäisestä asiasta, vaan pitkäaikaisesta prosessista, joka alkoi 2010-luvun alussa, kun Liverpoolin uudet omistajat alkoivat organisoida seuraa ja palkkasivat avainpaikoille huippuosaajia Michael Edwardsista alkaen.

Kaikki, mitä sen jälkeen on tapahtunut, on ollut seurausta loogisesti edenneestä tapahtumaketjusta: miksi palkattiin Klopp, miksi ostettiin Salah, miksi myytiin Philippe Coutinho ja ostettiin niillä rahoilla Alisson ja van Dijk, miksi palkattiin Slot eikä Amorimia ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mukaan mahtuu varmasti myös vääriä ratkaisuja, mutta isossa kuvassa on menty oikean suuntaan ja toimittu sillä tavalla, mitä menestyminen Valioliigassa ja ylipäätään huippujalkapallossa vaatii.

Hyvätkään ja järkevät prosessit eivät välttämättä johda suuriin voittoihin, mutta ne tekevät ne mahdollisiksi. Ja tästä Liverpoolin tämän kauden mestaruudessa on kysymys.

Siihen, että Manchester United, Chelsea ja Tottenham hukkaavat suuret mahdollisuutensa ja resurssinsa, on omat syynsä – ja niin on myös Liverpoolin tämän kauden liigamestaruuteen.