Manchester City jysäytti Valioliigan siirtoikkunan viimeisen päivän suurimman paukun maksamalla ennätykselliset 125 miljoonaa puntaa Chelsean keskikenttäpelaajasta Enzo Fernándezista. Jukka, miten kommentoit?

Enzon hankkiminen oli Manchester Citylta erittäin looginen ja järkevä ratkaisu, sillä joukkue menetti kesällä viime vuosien tärkeimmän pelaajansa, Rodrin. Vaikka Enzo ei olekaan identtinen kopio Rodrista, hän muodostaa aiemmin kesällä 116 miljoonalla punnalla hankitun Elliot Andersonin kanssa Manchester Cityn uuden manageri Enzo Marescan jalkapallon tärkeimmän pelillisen sydämen, keskikentän konehuoneen.

Marescalla oli Chelseassa samoilla paikoilla Enzo ja Moisés Caicedo – ja nyt Enzo ja Anderson. Kaiken muun Maresca tulee Etihadilla rakentamaan näiden kahden pelaajan ympärille. Maresca haluaa, että hänellä on keskikentän keskellä ylivertainen parivaljakko, joka kontrolloi pelaamista molempiin suuntiin ja säätelee pelin rytmiä.

Tuon yksikön tärkeyttä korostaa se, että Manchester City hankki kesällä myös 18-vuotiaan Ayyoub Bouaddin Lillestä. Bouaddi ei vielä ole välttämättä suuressa avainroolissa tulevalla kaudella, mutta samalla kun marokkolainen on tulevaisuuden investointi, hänen on erinomainen paikkaaja ja tuuraaja keskikentälle.

Enzon hintakin on tämän kesän siirtomarkkinoilla järkevimmästä päästä. 125 miljoonaa puntaa on toki hurja summa, mutta Chelsea maksoi hänestä tammikuussa 2023 116 miljoonaa puntaa. Sen jälkeen Enzo on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä maailman johtavista keskikenttäpelaajista ja kaiken lisäksi argentiinalainen on vasta 25-vuotias.

Manchester City on käyttänyt Enzon ja tiistaina varmistuneen Iliman Ndiayen siirtojen myötä rahaa uusien pelaajien ostamiseen tänä kesänä lähes 450 miljoonaa puntaa. Miksi ja mistä rahat?

Rahat ovat puhdasta jalkapallon talousmatematiikkaa. Oleellista ei ole se, miten paljon Manchester City on käyttänyt rahaa pelaajien ostamiseen, vaan mikä on ostojen ja myyntien välinen erotus. City on myynyt tänä kesänä pelaajia yli 300 miljoonalla punnalla, joten sen nettokulutus on ollut alle 150 miljoonaa puntaa.

Lisäksi ostot voidaan jyvittää viideksi vuodeksi eli tuo 400 miljoonaa rasittaa laskennallisesti yhtä tilikautta vain 80 miljoonaa puntaa. Myynnit saadaan sen sijaan laskea suoraan käynnissä olevaan tilikauteen siltä osin, kun jyvitettävät siirtosummat on kuoletettu.

Näin Manchester City olisi voinut käyttää enemmänkin rahaa siirtoihin, jos olisi halunnut.

”Miksi” on sen sijaan mielenkiintoisempi kysymys.

Ensimmäinen ja loogisin selitys on se, että Cityssa vaihtui kauden jälkeen manageri. Pep Guardiolan satumainen kymmenen vuoden mittainen valtakausi päättyi viime kauden jälkeen ja hänen tilalleen palkattu Maresca haluaa selvästi rakentaa oman imperiuminsa Etihadille.

Rodrin lisäksi Guardiolan kulta-ajan avainpelaajista myös Bernardo Silva nosti viime kauden jälkeen kytkintä. Myös Guardiolan aikaiset luottosoturit John Stones, Nathan Ake ja Manuel Akanji siirtyivät Rodrin ja Silvan perässä uusien haasteiden pariin.

Toinen vaihtoehto on se, että City varautuu surullisen kuuluisan 115 casen ratkeamiseen. Jos City tuomittaisiin edes osista syytteitä, sen mahdollisia rangaistuksia olisi pisteiden vähentämisten ja sakkojen lisäksi myös mahdollinen siirtokielto esimerkiksi kahdeksi tai kolmeksi siirtoikkunaksi.

Manchester Citylta olisi viisas peliliike, jos he varautuisivat mahdolliseen siirtokieltoon. Varsinkin Bouaddin hankkimisessa haiskahti hieman se, että tässä kerätään tammenterhoja talvea varten.

Miksi Chelsea suostui myymään Enzon?

Ensimmäinen syy oli se, että Enzo teki selväksi jo viime talvena, että hän haluaa vaihtaa seuraa. Enzon pitkäaikainen unelma on ollut pelata Real Madridissa ja hän suorastaan tyrkytti itseään Real Madridille. Kun se ei johtanut mihinkään, Enzon parhaaksi vaihtoehdoksi nousi lähtö Marescan perässä Manchester Cityyn.

Chelsean hintapyyntö oli niin suuri, että sen pystyi maksamaan vain muutama seura maailmassa – ja City oli yksi niistä.

Lisävauhtia Enzon lähdölle antoi kesän MM-kisat, joissa hän joutui muiden argentiinalaisten pelaajien kanssa englantilaisten kannattajien hampaisiin. Chelsean omat kannattajatkin buuasivat Enzolle MM-kisoje jälkeen. Enzo ei halunnut jäädä tällaiseen toksiseen ilmapiiriin, vaan teki kaikkensa päästäkseen uuteen seuraan.

Manchester Cityn tavoin myös Chelseassa alkoi uusi ajanlasku Xabi Alonson palkkaamisen seurauksena. Alonso ei yksinkertaisesti pitänyt Enzoa oman jalkapallonsa kannalta korvaamattomana, vaan antoi luvan myydä hänet.

Lisäksi Chelsean on pidettävä kieli keskellä suuta kulurajoitusten kanssa. Jääminen ulos tämän kauden Mestarien liigasta ja kaikista muistakin eurocupeista tekee sen kassaan yli 100 miljoonan punnan loven. Kun Chelsea joutuu muutenkin taiteilemaan kulurajoitusten kanssa, 125 miljoonan punnan jättisiirto helpottaa isosti tuskaa ja antaa happea vahvistaa joukkuetta.

Chelsea on yrittänyt siirtoikkunan viimeisenä päivänä löytää Enzolle halvemman korvaajan ja nyt näyttäisi siltä, että se on saamassa maaliin Monacon 22-vuotiaan keskikenttäpelaajan Lamine Camaran 47 miljoonan punnan kaupan. Camara ei ole mikään Enzo, mutta hänessä on kuitenkin kiistatta potentiaalia.