The Athletic julkaisi kohtalaisen uutisen paljastamalla, että Ralf Rangnickista on tulossa Manchester Unitedin väliaikainen manageri kuudeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen kahdeksi vuodeksi seuran konsultti. Jukka, mitä sanot?

Kaukana kohtalaisesta uutisesta. Rangnickin siirtyminen – jos se todellakin toteutuu – Manchester Unitediin on yksi jalkapallovuoden kovimpia uutisia riippumatta siitä, onko kyse pelkästään kuuden kuukauden pestistä vai voiko tässä vielä tapahtua jokin sen suuntainen käänne, että Rangnickilla olisi jatkossa jokin pysyvämpi rooli joko Unitedin managerina tai seuran jalkapallopuolen vetäjänä.

Nappaa jopa 100 euron ilmaisveto ja kokeile Expektin kerroinkattausta!

Mikä tästä tekee niin kovan siirron?

Rangnick on yksi saksalaisen ja samalla koko eurooppalaisen jalkapallon jättiläisistä, joka ei kuitenkaan koskaan ole saanut tai halunnut saada johdettavakseen itsensä kokoista seuraa. Manchester United olisi tässä mielessä ensimmäinen seura, jossa Rangnick pääsisi näyttämään osaamistaan suurimmalla mahdollisella näyttämöllä.

Maailma tuntee Rinus Michelsin, Valeri Lobanovskin ja Arrigo Sacchin kaltaiset ikoniset valmentajat, jotka ovat vieneet jalkapalloa eteenpäin jättiläismäisin harppauksin. Rangnick kuuluu tähän samaan kategoriaan, vaikka ei olekaan maailmanlaajuisesti yhtä tunnettu ja tunnustettu kuin esimerkiksi Michels, Lobanovksi tai Sacchi. Saksassa hänet kyllä tunnetaan ja jalkapallon syviä juonteita ymmärtävässä jalkapallopiirissä, mutta suurelle yleisö Rangnick on turhaan tuntemattomampi kortti.

Mikä sitten on se Rangnickin kuuluisa kädenjälki, jolla rinnastat hänen Michelsiin, Lobanovskiin ja Sacchiin?

Rangnickin tunnetuin pelillinen puumerkki on se kehitystyö. jota hän on tehnyt koko joukkueen kollektiivisessa prässäämisessä, joka tunnetaan tällä hetkellä ennen kaikkea Liverpoolin Jürgen Kloppin ja Bayern Münchenin Julian Nagelsmannin kaltaisten saksalaisen koulukunnan huippuvalmentajien käyttämänä gegenpressinä.

Prässääminen oli tuttu asia jalkapallossa toki jo ennen Rangnickia, mutta Rangnick on jalostanut kollektiivisen prässäämisen äärimmilleen. Tuo kehitystyö alkoi 1980-luvun alussa, kun Rangnickin valmentama Viktoria Backnangia pelasi harjoitusottelun Lobanovskin Kiovan Dynamoa vastaan. Siitä alkoi vuosikymmenten prässipelaamisen kehitystyö, johon yhdistyi datan maksimaalinen hyödyntäminen sekä uudenlaiset valmennusmenetelmät. Vähitellen Rangnickista kasvoi Saksassa käsite, jota ovat seuranneet käytännössä kaikki modernit saksalaiset valmentajat Kloppista, Nagelsmannista ja Thomas Tuchelista alkaen.

Jos nämä valmentajanimet laitetaan jalkapallokartalle ja ajatellaan, että he kaikki ovat Rangnickin lapsia, hänen merkityksestään on turha sen enempää maalata.

Toki Rangnick on tehnyt loistavaa työtä itsekin valmentajana ja seuran ja Red Bull -seurojen seuraryppään toiminnan organisoijana ja johtajana, mutta hän on omia saavutuksiaan suurempia valmentaja ja jalkapallon uudistaja, jonka kädenjälki näkyy monissa huippujoukkueissa.

Mitä hän tuo sitten Manchester Unitediin?

Aloitetaan helposta. Tässä maailmassa on aika monta jalkapallovalmentajaa, jotka olisivat iso hyppäys eteenpäin siltä tasolta, jolla Ole Gunnar Solskjær on Old Traffordilla sestonnut. Rangnick on tässä mielessä jättiläismäinen hyppäys ylöspäin.

Mutta Rangnick ei ole riskitön valinta. Hän on tunnettu siitä, että hänellä on omat vahvat näkemykset, joista hän pitää myös kiinni.  Kompromissien tekeminen ei ole hänen vahvuutensa – eikä hänen heikkoutensa. Siksi on mielenkiintoista nähdä, miten Manchester Unitedin suuret maailmantähdet ja heidän primadonnamaiset luonteensa istuvat Rangnickin tapaan toimia, ja ketä Manchester Unitedin johto kumartaa silloin, jos pukukopin tiiliseinät alkavat lohkeilla. En väitä, että Rangick saisi sodan aikaan, mutta en olisi myöskään yllättänyt, jos Old Traffordilla alkaisi rytistä ja seurajohtajien selkäranka alkaisi siinä kohtaa täristä.

Toinen asia on tietenkin se, että Rangnick on ennen kaikkea prosessimies. Siksi kuusi kuukautta tuntuu pelottavan lyhyeltä ja jopa mahdottomalta ajalta ulosmitata Rangnickin koko osaaminen. Moni asia paranee vuorenvarmasti Solskjærin aikaan verrattuna, mutta saako United tässä ajassa 100-prosenttista hyötyä irti Rangnickista? Ei missään tapauksessa.

Toinen kysymys on se, mitä tapahtuu näiden kuukauden jälkeen. Toivon jalkapallon kannalta, että United unohtaisi kaikki muut vaihtoehdot ja antaisi kaiken vallan Rangnickille – ja hän saisi itse päättää, onko hän jatkossa Unitedin päävalmentaja vai johtaisiko hän koko Unitedin urheilupuolta oman tahtonsa mukaan.

Tuo konsultin rooli kuulostaa pelkältä puheelta. Varmasti Rangnick osaa neuvoa Unitedin miten päin tahansa, mutta puheiden sijasta United tarvitsisi nyt Rangnickin tekoja, ja jos United antaisi hänelle ajan ja vallan, silloin Unitedista voisi oikeasti palata valtaistuimeltaan.

Epäilen kuitenkin suuresti, että Rangnick saisi Unitedissa sellaista valtakirjaa, jonka hän ansaitsisi ja jonka hän tarvitsisi.