Manchester Unitedin ympärillä pyörii edelleen sama kysymys., joka on pyörinyt sen ympärillä nyt jo kohta kolme vuotta: Onko seuran norjalainen päävalmentaja Ole Gunnar Solskjær hyvä – ja tulosta tekevä – valmentaja?

Tosiasia on se, että Manchester Unitedilla olisi ollut jo kaikki palaset paikoillaan voittaa hänen aikakaudellaan pokaaleita. Pelaajamateriaali ei kalpene yhdellekään muulle eurooppalaiselle seuralle. Viime keväänä oli mahdollisuus Eurooppa-liigan pokaaliin, mutta Villarreal yllätti manchesterilaiset finaalissa. Eurooppa-liigan finaalitappion lisäksi seura jäi sarjassa 12 pisteen päähän Manchester Citystä.

Katseet kohdistuvat ymmärrettävästi 48-vuotiaaseen seuralegendaan.

Moldea ja Cardiff Cityä ennen Manchester Unitedin edustusjoukkuetta valmentanut Solskjær on saanut aikaa ja varoja uudistaa ja vahvistaa joukkuetta myös tulevaksi kaudeksi. Raphaël Varane saapui Real Madridista keskuspuolustajaksi ja Jadon Sancho tuli laitahyökkääjäksi Borussia Dortmundista. Heidän lisäkseen joukkueessa pelaa Bruno Fernandesin, Paul Pogban, Harry Maguiren ja Luke Shaw’n tasoisia pelaajia. Myös Edinson Cavani jatkaa joukkueessa.

Outoja asioita

Manchester Unitedin tasoiselle ryhmällä pitäisi menestyä. Viime kaudella Unitedin pelaamisessa oli kuitenkin useita ihmeellisiä asioita, joita Solskjærin on pystyttävä korjaamaan, jos seura haluaa haaveilla Manchester Cityn, Liverpoolin ja Chelsean haastamisesta.

ManU oli viime kaudella todella hyvä vierasjoukkue. Se keräsi 19 ottelusta 43 pistettä, eikä hävinnyt kertaakaan. United päästi vieraissa vain 16 maalia. Vain Manchester City oli sitä parempi vierasjoukkue, mutta sekin vain niukasti.

Mutta mikä ihme Manchesterin punaista joukkuetta vaivasi kotikentällään Old Traffordilla?

Se hävisi kauden aikana kotikentällään Crystal Palacelle, Tottenhamille, Arsenalille, Sheffield Unitedille, Leicester Citylle ja Liverpoolille. Etenkin alkukauden 1-6-tappio Tottenhamille oli katastrofaalinen tulos.

United otti kotikentällään 19 ottelusta vain 31 pistettä. Maaleja meni omiin peräti 28, eli noin 1,5 kappaletta ottelua kohden.

Ilmiö kuvastaa hyvin Solskjærin joukkuetta. Silloin on ollut vaikeampaa, kun on pitänyt olla systemaattisesti kovissa peleissä kentällä aloitteellisempi osapuoli. Manchester Unitedin kotiotteluiden keskimääräinen pallonhallintaprosentti on ollut yli 56. Vieraissa ManU on hallinnut palloa vain 52-prosenttisesti.

Solskjærin joukkue osaa iskeä vastaan kovaa riistojensa jälkeen. Tätä ominaisuutta ei ole hukattu, mikäli kesän otteluiden perusteella voidaan tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä tulevasta kaudesta. Siksi ManU on parhaimmillaan otteluissa, joissa se voi kytätä suoria tai puolinopeita vastaiskuja vastustajan epäonnistunutta negatiivista tilanteenvaihtoa vastaan. Silloin joukkueen nopeat ja hyvin palloa kuljettavat laiturit ja hyökkääjät saavat isoja tiloja, joissa tehdä tuhoja.

Kesä on kertonut, että Solskjær haluaa pallonhallintavaiheeseen lisää elementtejä, jotta se voisi olla monipuolisempi joukkue. Tulevalla kaudella voidaan nähdä sisään tulevia laitapuolustajia ja entistä aktiivisemmin levityksiä ja pudottautumisia tekeviä keskikenttäpelaajia, jotta vastustajan ensimmäisen linjan murtaminen on monipuolisempaa. Näin ovat kesän ensimmäiset harjoitusottelut kertoneet.

Kuitenkin se, mikä hyökkäysten tehokkuuden ratkaisee, on murtautumisvaiheen automaatio ja intensiteetti. Jos ManU pääsee etenemään viime kautta paremmin, ei murtautuminen voi olla vain laitahyökkääjien improvisoinnin sekä maagisen Bruno Fernandesin ja kärkipelaaja Edinson Cavanin vastaliikkeiden harteilla. Solskjærin käyttämän 4-2-3-1:n ylin nelikko nousevine laitapuolustajineen on saatava toimimaan laadukkaammin nimenomaan kokonaisuutena.

Toinen ihmeellisyys

Toinen ihmeellisyys oli se, että joukkue teki peräti 73 maalia 63,17 maalin odotusarvosta. Pitkälti hyökkäyspään ylisuorituksen takia ManU sijoittui odotusarvoja paremmin. Joukkueen pisteodote oli esitysten perusteella vain 65 pistettä, mikä teki siitä odotusarvojen perusteella vasta sarjan neljänneksi parhaan joukkueen, kun todellisessa elämässä se oli sarjataulukossa kakkosena.

Konkreettiset sarjapisteet ratkaisevat asioita, ei siinä mitään, mutta, Solskjærin on katsottava faktoja silmiin ja pohdittava, millä keinoin odotusarvoja saataisiin edullisemmaksi mestaruustavoitetta ajatellen. ManU ei voi luottaa siihen, että se pystyisi myös tulevalla kaudella tekemään maalipaikoista keskimääräistä tehokkaammin maaleja. Sen pitää pystyä luomaan paremmin laadukkaita maalipaikkoja.

Viime kaudella joukkue laukoi peräti 38 prosenttia laukauksistaan boksin ulkopuolelta. Manchester City jaLiverpool laukoivat laukauksistaan noin 33 prosenttia boksin ulkopuolelta. Kuten mainittu, pallo on vietävä rakenteellisella tavalla laadukkaammin vastustajan rangaistusalueelle nopeiden hyökkäysten lisäksi myös pallonhallinnan keinoin.

Myös päästettyjen maalien odotusarvoja pitäisi saada alaspäin, mikäli United haluaa taistella tosissaan Valioliigan mestaruudesta. Tämän takia seura hankki toppariksi Raphaël Varanen.

Varanen hankinta ei kuitenkaan ratkaise puolustuksellisia ongelmia. Unitedin puolustuspelaamisessa on näkynyt yllättävän paljon löyhiä asioita norjalaiskäskijän aikana. Pelaajat saattavat pomppia linjoista paineistamaan vastustajia epäorganisoidusti, mikä jättää tilaa selustaan. Kesän toisessa harjoitusottelussa QPR rokotti Manchester Unitedia neljän kertaa keskikenttälinjan epäorganisoidun hölkkäilyn ja puutteellisen maalintekoalueiden miehittämisen takia.

Perustason kollektiivisia juttuja, sanovat.

Solskjær mitataan näissä asioissa heti ensimmäisestä ottelusta lähtien. Stipluihin ei ole varaa, tai muuten muut kärkiseurat karkaavat.