Manse eteni välieriin voitoin 3-0 ja päätti Hyvinkään kauden erikoisessa ottelussa, jossa ainoat juoksut (2-1) lyötiin kotiutuslyöntikisassa. Pekka, erikoinen ottelu?

Kieltämättä, mutta tähän suuntaan huippupesäpallo on entistä selvemmin menossa. Lukkarit ovat tänä päivänä varsinkin kärkiseuroissa äärimmäistä huippuluokkaa ja vaikka Aapo Komulaisella oli tässä kolmannessa ottelussa vaikeuksia syöttötuomari Jan Brandtin linjan kanssa, lukkarit pääsevät kuitenkin juhlimaan matalillaan niin vahvasti, ettei lyöjien asema ole kadehdittava.

Lisäksi peliä ja vastustajia tutkitaan tänä päivänä niin tarkasti, että varsinkin pudotuspelien kaltaisissa sarjoissa vastustajien lyöntiratkaisut tiedetään viimeistä piirtoa myöten.

Tämä ei tarkoita, etteikö tänäänkin nähty myös loistavia ulkopelisuorituksia. Komulainen ja Petteri Alanen pelasivat molemmat loisto-ottelut, samoin Tomi Lehtonen Mansen ulkokentällä. Myös Tino ja Toma Heikkilälle pitää nostaa hattua siitä, miten hyvin he täyttivät ulkopelitonttinsa pelatessaan Severi Tikkakosken ja Juuso Myllyniemen paikoilla. Myös Matias Paanasesta on kypsynyt kauden aikana todella hyvä ulkopelaaja.

Samaan hengenvetoon on todettava, että totta kai kummankin joukkueen sisäpeli oli tänään heikkoa. Tai ainakaan sisäpelaajat eivät pystyneet vastaamaan niihin haasteisiin, joita kummankin joukkueen ulkokentät heittivät sisäpelaajille.

Ottelussa jäi ihmetyttämään myös Hyvinkään ratkaisu lyödä ensimmäisen jakson neljännen tasoittavalla 0-0-tilanteessa ajolähdössä kaksi kertaa kolmannella lyönnillä tahallinen laiton.

Ajatuksena oli pitää toki nopeat jalat pesillä, mutta siinä tilanteessa voitaisiin yrittää muutakin. Kyllä lyöjän pitää pystyä lyömään siinä tilanteessa sellainen rajaleikkuri, josta tulee joko juoksu tai palo – tai tai sitten ulkokenttä voidaan laittaa suorittamaan.

Tällaiset tahalliset laittomat ovat nykypesäpallolle hyvin tyypillistä pelkopesäpalloa. Vältetään mieluummin epäonnistumista kuin yritetään onnistua.

Manse eteni vaikea runkosarjan päätteeksi nyt välieriin. Miltä sen peli vaikuttaa ennen välieriä?

Vaikka Manse antoikin sarjassa muita kärkiseuroja enemmän juoksua, sen ulkopeli ei ole kuitenkaan ongelma. Se pitää, vaikka joukkueen vakioulkopelaajista tänäänkin oli sivussa kolme pelaajaa.

Ongelma on sisäpeli. Jukka-Pekka Vainionpään ja Perttu Ruuskan onnistumisprosentit eivät tässä sarjassa silmää hivelleet, mutta vielä suurempi ongelma Mansella on tilanteiden tekeminen. Kumpikin pääsi yrittämään tänään kotiutusta vain kolmesti eli 1,5 kertaa jaksossa. Sunnuntaina Hyvinkäällä Vainionpää pääsi yrittämään kotiutusta kahdesti ja Ruuska kolmesti, joista Ruuska löi ottelun ainoan juoksun.

Tärkeintä Mansen kannalta on nyt saada sisäpeli ja ennen kaikkea tilanteiden tekeminen auki. Myllyniemen ja Perttu Ollin poissaolot ovat näkyneet ja tuntuneet, mutta se ei nyt auta.

Hyvinkään kausi päättyi Kauppiin. Millainen maku Tahkon kaudesta jäi?

Varmasti Tahkon leirissä kauden päättyminen kuuteen tappioon viimeisessä seitsemässä runkosarjan ottelussa ja putoaminen heti puolivälierissä on pettymys, mutta kokonaisuudessaan kausi oli erittäin positiivinen.

Tärkeintä Hyvinkään kaudessa oli, että tämä kausi kuittasi edelliset kolme kautta, jotka olivat Tahkolle enemmän tai vähemmän katastrofikausia. Nyt Pihkalassa palattiin sille tasolle, jolla Tahkon kuuluukin olla.

Iso ansio Hyvinkään hyvästä kaudesta lankeaa pelinjohtaja ja valmentaja Eero Pitkäselle. Hän toi talvella valmennukseen uudenlaisen ryhdin ja sai siirrettyä saman ryhdin myös joukkueen pelaamiseen. Pitkänen ymmärsi, millaista pesäpalloa Tahkon materiaalilla kannattaa pelata ja hän antoi pelaajien pelata vahvuuksillaan.

Koko tekemisen asenne ja ilme olivat Hyvinkäällä erilaiset kuin kahdella-kolmella edellisellä kaudella ja se näkyi tuloksissa ja kentällä.

Tahkon pelillisenä kivijalkana oli ennen muuta ulkopeli. Alanen on ollut sarjan paras lukkari ja Miitri Pesonen ja Samu Kyhyräinen ovat muodostaneet yhdessä Alasen kanssa erinomainen etukenttäkolmion. Lisäksi linja pelasi todella vahvan kauden, samoin takakenttä, jossa Luka Raesmaan siirtäminen takatilanteissa kolmoskoppariksi oli onnistunut ratkaisu.

Sisäpelissäkin oli ilonaiheita. Teemu Nurmio onnistui erinomaisesti kakkosena ja Valentin Ikosen siirtäminen lyöjäjokeriksi oli myös toimiva ratkaisu.

Hyvinkään sisäpeli toimi parhaimmillaan hyvin, mutta se ei kuitenkaan kantanut aivan loppuun asti. Ulkopelinsä puolesta Tahko olisi voinut mennä pidemmällekin, mutta tämä oli nyt tässä – ja vaikka putoaminen maistuukin happamalta, hyvinkääläiset voivat kulkea pääpystyssä.