Mansen kausi on alkanut alavireisesti, mutta peto ehtii herätä vielä monta kertaa
Mansen kauden avaus miesten Superpesiksessä on ollut vaisu. Pekka Arffmanin mukaan mitään syytä huoleen ei kuitenkaan ole.
Mestarijoukkue Mansen kausi on alkanut tahmeasti, sillä se on hävinnyt seitsemässä ottelussa kahdesti Imatralle ja kerran Hyvinkäälle. Pekka, pitääkö Mansen kannattajien olla huolissaan?
Ei pidä. Mansen alku muistuttaa viime kautta, jonka se aloitti myös vaisusti ja heinäkuussa Tampereella puhuttiin jo kriisistä. Lopulta Kaupissa juhlittiin kuitenkin mestaruutta.
Varmasti monet odottivat, että Manse olisi aloittanut tämän kauden pelillisesti ja tuloksellisesti vahvemmin, sillä se on kohdannut seitsemässä ottelussa Imatran peräti kolmesti, Koskenkorvan kahdesti sekä kerran Pattijoen ja Hyvinkään. Nyt Mansella on koossa kuitenkin vain 13 pistettä, mikä on selvästi odotettua vähemmän.
Joukkueen ja pelaajien taidot eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Kysymys on vain siitä, milloin Manse saa pelinsä jälleen aukeamaan ja missä kohtaa myös tulokset alkavat parantua.
Tässä on vielä turha jakaa runkosarjan sijoituksia, mutta viime kausi osoitti, että mestaruuden voi voittaa, vaikka sijoittuisi runkosarjassa vähän heikommin. Viime kaudella Manse nousi mestariksi runkosarjan viidenneltä sijalta.
Mikä Mansella on alkukaudella mättänyt?
Manse ei selvästikään ole vielä täysin syttynyt tähän kauteen. Peleissä tulee tilanteita, joissa näyttää siltä, ettei juosta täysillä loppuun asti ja pelaaminen on muutenkin välillä vähän sinne päin.
Hyvä esimerkki on lukkari Aapo Komulainen. Hän on pelannut alkukauden rutiinitasolla esittämättä mitään erikoista, mutta kuten edelliset kaudet ovat osoittaneet, Komulainen on kauden tärkeimmissä peleissä syksyllä pelkkää terästä.
Mansen ulkopeli ei ole ollut ongelma. Se on pitänyt yhtä Imatra-ottelua lukuun ottamatta hyvin. Sen sijaan sisäpelissä kaikki sylinterit eivät toimi vielä täydellä teholla.
Uusi pelinjohtaja Altti-Jussi Ronkainen korosti viime syksynä, että hän haluaa Mansesta sisäpeliä painottavan lyöntivoimaisen joukkueen.
Jukka-Pekka Vainionpään hankinnan jälkeen Mansella on kieltämättä kova moukariosasto, jonka muodostavat Vainionpää, Perttu Ruuska, Antti Korhonen ja kakkoskärjen tärkein kotiuttaja Komulainen.
Alkukauden perusteella yksi kysymysmerkki on, miten Ronkainen käyttää Vainionpäätä, Ruuskaa ja ennen kaikkea tärkeintä numerolla lyövää kotiuttajaa, Korhosta.
Esimerkiksi tiistaisessa Imatra-ottelussa IPV:n lukkari Pietu Vesterinen riisui Vainionpään ja Ruuskan täysin aseista, mutta Ronkainen laittoi jopa vaihtotilanteissa Korhosen eteen Ruuskan, vaikka Ruuskan – kuten myös Vainionpään – onnistumisprosentti ottelussa oli vain 13 prosenttia. Korhonen pelasi ottelun 100 prosentin tehoilla, muttei päässyt kertaakaan yrittämään miehen kotiuttamista.
Ehkä Ronkainen ja Ronkaisen tavoin Sotkamossa pesäpallo-oppinsa saanut kakkospelinjohtaja Saku Komulainen haluavat viestiä Ruuskalle ja Vainionpäälle, että heihin luotetaan samalla tavalla kuin Roope Korhoseen on luotettu Sotkamossa eikä yksi tai kaksi heikompaa peliä horjuta luottoa.
Luulisi kuitenkin, että pelinjohtajan tehtävänä olisi aistia, kuka on tänään kuuma pelaaja ja kenellä kulkee ja kenellä ei, ja reagoida siihen.
Mutta Mansea ja Ronkaista on vielä ennen aikaista tuomita. Manse punnittiin viime kaudella vasta kauden tärkeimmissä otteluissa ja niin se tehdään tälläkin kaudella.
Miltä Mansen tilanne kokonaisuutena näyttää?
Manse on löytänyt varsin nopeasti parhaan kokoonpanonsa. Se on käytännössä sama kuin viime kauden ratkaisevissa mitalipeleissä sillä erotuksella, että Vainionpää on tullut toiseksi lyöjäjokeriksi ja Kempeleestä hankittu Perttu Olli on korvannut Henri Puputin takakentällä.
Viime syksyn mitalipeleissä avaukseen nostetut Matias Paananen ja Kaapo Mäkelä ovat lunastaneet lopullisesti paikkansa avauksessa – Mäkelä kopparina ja Paananen polttolinjassa ja kakkoskärjessä tärkeänä etenijänä. Varsinkin Paananen voi olla yksi kesän sensaatioista.
Kokoonpano elää kesän aikana loukkaantumisten ja pelaajien kierrättämisen seurauksena. Olli on pystynyt pelaamaan alkukaudella vain etenijäjokerina, mutta kun hän saa heittokätensä kuntoon, hän menee Mäkelän pariksi takakentälle. Mansella ei ole montaa huippuluokan etenijää ja Ollin rooli etenijänä tulee siksi olemaan tärkeä.
Jokeriosastolla vuorottelevat Tino ja Toma Heikkilä tulevat varmasti saamaan vastuuta kesän aikana myös ulkona – Toma etukentällä ja Tino polttolinjassa.
Manse on sarjataulukon piikkipaikalla nyt, mutta erilaiset ottelumäärät sekoittavat sarjataulukkoa. Mitään hätää Mansella ei kuitenkaan ole, vaikka sen pistemäärä ei olekaan ollut kauden avausviikkoina odotettu.
