Naisten Suomen mestaruus on mennyt kuutena viimeisenä kautena kahdelle eri seuralle. Jyväskylän Kirittäret on vienyt tänä aikana neljä mestaruutta ja Porin Pesäkarhut kaksi. Pori on myös hallitseva Suomen mestari.

Tällä kaudella vanha valta on iskemässä kuitenkin takaisin. Vaikka kesä ja varsinkin syksy ehtivät muuttaa monia asioita, kauden suurimmista ennakkosuosikeista ei ole epäselvyyttä. Ne ovat vuosina 2011-2015 viisi kertaa mestaruuden peräkkäin voittanut Lapuan Virkiä ja vuoden 2017 mestari Manse PP.

Kaksikko on napsun tai kaksi edellä Poria ja selvästi edellä Kirittäriä ja muita haastajia. Se, kumpi kaksikosta juhlii mahdollisesti mestaruutta, on vielä pitkän siiman päässä, mutta sanottakoon tämäkin asia suoraan:

Lapua palaa tällä kaudella mestariksi ja Manse on kakkonen. Runkosarjassa sijoituksia voivat toki vaihtua, mutta mestaruustaistelussa vaaka on eniten kallellaan Lapualle.

Lapuan Virkiä

Lapua oli jo viime kaudella vahva ehdokas loppuotteluun, mutta se kompasteli pelinjohtajaratkaisujensa kanssa. Syksyllä pelinjohtajaksi naarattiin mielenkiintoinen ja osaava ammattilainen, Jyväskylän Lohessa erinomaista työtä tehnyt Jussi Muilu. Lisäksi Lapuan taustavoimissa vaikuttaa Vimpelin miesten mestaripelinjohtaja Tomi Niskanen.

Vaikka hallimestaruuksista ei perinteisesti kannata perustaa, TalviSuper osoitti paitsi Lapuan vaarallisuuden, myös sen, että Muilun palkkaaminen oli Lapualta hyvä veto. TalviSuperin mestaruus meni oikeaan osoitteeseen, vaikka Manse panikin loppuottelussa Virkiän ahtaalle.

Lapua on viime kaudesta muuttunut ja ennen kaikkea vahvistunut. Höglundin sisarusten, Camillan ja Charlottan, hankkiminen Roihusta tuo selkeästi lisää leveyttä niin sisä- kuin ulkopeliin. Hyvinkäältä tullut Senni Korhonen on puolestaan hyvä numerolla lyövä kotiuttaja. Vanhasta kaartista suuressa roolissa ovat ykköskärjen pelintekijät Kaisa Peräaho ja Emma Kiviniemi.

Pesäpallossa on vanha oppi, jonka mukaan ulkokentät voittavat mestaruudet. Lapua – kuten Vimpeli miehissä – on kuitenkin valmis uhmaamaan tätä oppia. Lapuan voima on nimenomaan sen sisäpelissä.

Virkiä saa rakennettu kaksi hyvää kärkeä, mikä on harvinaista naisten Superissa. Sen lisäksi Lapua on alkanut painottaa rohkeasti kumuroiden lyömistä, mikä on vielä harvinaisempaa naisten Superissa kuin kahdella kärjellä pelaaminen.

Lapualta löytyy etenemis-, vaihtotilanne- ja kotiutusvoimaa. Hyvien numerolla lyövien kotiuttajien lisäksi sillä on nyt kaksi hyvää lyöjäjokeria, sillä Janette Lepistö on saanut rinnalleen potentiaalisen lyöjäjokerin, Riina Kerolan.

Vaikka Lapuan painotus onkin sisäpelissä, myös ulkona se on riittävän vahva. Aina positiivinen Anni Heikkilä on yksi sarjan parhaista lukkareista. Uusien hankintojen myötä ulkokenttä on nyt tasainen, eikä siinä ole ilmiselviä heikkoja kohtia.

Manse PP

Jos pesäpallossa olisi kysymys siitä, että mestaruuden voittaisi se joukkue, jolla paras materiaali, Mansen olisi pitänyt voittaa kaksi edellistä mestaruutta. Myös tällä kaudella se olisi suurin ennakkosuosikki mestariksi.

Manse on kaatunut kahdella edellisellä kaudella ennen muuta pelinjohtoon. Nyt pelinjohtajan oleva Manu Vartia osoitti TalviSuperissa olevansa osaava pelinjohtaja, mutta kysymys kuuluu, riittääkö se mestaruuteen asti.

Mansen materiaali on edelleen sarjan kovin. Sen ykköskärki – Ella Korpela, Saaga-Angelia Raudasoja ja Virpi Hukka – on Superin paras ykköskärki ja myös kakkoskärki on kelvollinen. Kotiutusvoimasta vastaa ennen muuta ensimmäisenä Siri Eskola, joka rikkoi toissa kaudella ensimmäisenä naisena pesäpallossa yli 100 lyödyn juoksun rajan runkosarjassa.

Ulkona Manse on myös äärimmäisen vahva. Venla Tanhua oli viime kaudeksi erinomainen hankinta lukkariksi ja kolmoskoppari Virpi Hukka on ulko- ja sisäpeli huomioiden edelleen yksi valtakunnan parhaista pesäpalloilijoista

Mansen mestaruus ei hitsaa tänäkään vuonna siitä, etteikö sen materiaali olisi riittävän hyvä. Nyt katseet ovat jälleen pelinjohdosta. Saako Manu Vartia ja muu valmennusjohto revittyä joukkueesta ulos sen maksimit?

Porin Pesäkarhut

Pori voitti viime syksynä toisen Suomen mestaruuden kolmen kauden sisällä. Voittoisa pelinjohtaja Jarkko Pokela siirtyi johtamaan Hyvinkään miesten peliä ja muutenkin joukkue on heikentynyt viime kaudesta.

Eniten kipeää tekevät Emilia Itävalon lopettaminen ja Silja Syrjälän paluu Seinäjoelle. Itävalo pelasi sisällä kakkosena ja Syrjälä kolmosena ja kaksikko muodosti Superin parhaan etukentän. Lisäksi taktisesti vahva lukkari Minttu Vettenranta on ollut sivussa talvikauden. Porin onneksi hän on palaamassa takaisin kehiin.

Vaikka Pori on heikentynyt, sitä ei kannata laskea ulos kärkitaisteluista. Johanna Pirskanen oli hyvä hankinta kärjeksi ja hän muodostaa yhdessä Henna Jukan ja Eveliina Lämsän kanssa etenemisvoimaisen ykköskärjen. Tiia Peltonen ja Emilia Linna muodostavat puolestaan yhden sarjan parhaista numerolla lyövän kotiuttajakaksikon.

Porin vahvuus viime kaudella oli sen ulkopeli. Myös nyt se turvaa ulkopeliinsä, varsinkin, kun Vettenranta palaa nuoren Sara Koivikon paikalle lukkariksi. Eveliina Lämsällä ja Sanni Huhtalalla on kuitenkin iso työ paikata ulkona Emilia Itävalon ja Silja Syrjälän jättämä aukko etukentällä.

Pelinjohtaja Jussi Haapakoski on vahvimmillaan valmentajana. Pelinjohtajana hänellä on kuitenkin vielä paljon todistettavaa. Myös tällä kaudella.

Jyväskylän Kirittäret

Kirittärien tilanteesta saa parhaan kuvaan katsomalla, mitä sen syksyn 2022 mestarijoukkueelle on tapahtunut. Tuosta joukkueesta on poissa koko sen ykköskärki – Ella Korpela, Eeva Mäki-Maukola ja Jutta Myllyniemi – sekä oman aikakautensa paras naispelaaja Emma Körkkö. Nelikon merkitys myös ulkona oli keskeinen Kirittärien mestaruudessa.

Mennyt on kuitenkin mennyttä ja Kirittärien on katsottava eteenpäin. Mestaruussyksyn pelinjohtaja Mattias Kitola on sarjan parhaita pelinjohtajia ja hän saa arvokasta tukea valmennustiimiin kuuluvalta kokeneelta Katja Saarelta.

Vaikka Kirittäret on heikentynyt, se on edelleen yksi sarjan vahvimmista joukkueista. Mestaruustaistelussa se ei ole mukana, mutta pudotuspeleissä Kirittäret on edelleen paha kanto kaskessa – varsinkin, jos sijoittuu runkosarjassa sijoille 4-6, jolloin se välttäisi Lapuan ja Mansen kohtaamisen puolivälierissä, sikäli kun suursuosikit ovat runkosarjan päättyessä sijoilla 1 ja 2.

Kirittäret saa hyvän ykköskärjen. Ykköspesiksen etenijätilaston viime kaudella voittanut Selina Similä oli hyvä hankinta ykköskärkeen Viivi Partasen ja kokeneen Venla Karttusen rinnalle. Tinja Töyrylällä on suuri vastuu kotiutuksissa numerolla 5.

Ulkona suurin huolenaihe on lukkari Mari Mantsisen tilanne. Ronja Salmela on tehnyt Mantsisen tuuraajana parhaansa, mutta Mantinen on Venla Tanhuan ja Anni Heikkilän kanssa sarjan paras lukkari ja hänen korvaamisensa ei ole helppoa. Kirittärtien on siksi toivottava, että Mantsinen palaisi takaisin kehiin riittävän ajoissa.

Jos Kirittäret on runkosarjassa sijoilla 4-5, se kohtaa silloin todennäköisimmin puolivälierissä joko Seinäjoen tai Rauman. Joutuminen Poria vastaan olisi jo kahta astetta haastavampi este, puhumattakaan, jos vastaan tulisi Lapua tai Manse.